Hannu Paloniemi menetti äitinsä 10-vuotiaana, mutta kohtasi tunteensa vasta keski-iässä: ”Sisälleni oli koteloitunut hirveä määrä pelkoa, häpeää ja vihaa”
Hannu Paloniemi oli pikkupoika, kun äiti kuoli. Suru koteloitui sisimpään vuosikausiksi. Vasta viisikymppisenä Hannu uskalsi viimein kohdata varhaiseen menetykseen liittyvät kipeät tunteet. Uni toistui vuodesta toiseen. Siinä Hannu Paloniemi kyyhötti luolassa suuren lumimassan sisällä. Joskus onkalossa oli hämärää, joskus tilaa valaisi kynttilä, ja lumen harsoinen seinä hehkui kuin valkokangas. Joka kerta Hannu mietti, mitä minä täällä taas...
