Näyttelijä, esikoiskirjailija Mikko Kauppila, 28, vietti viime syksynä runsaasti aikaa Helsingin Kruununhaassa sijaitsevassa Mariankatu 18 -korttelikahvilassa. Hän asui puolisonsa kanssa hetken Kruununhaassa, kun heidän Kallion-kotiaan remontoitiin.
Kahvilan lähellä sijaitsee myös yksi Mikon lempipaikoista, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjasto, jossa hän viihtyi opiskellessaan sukupuolentutkimusta Helsingin yliopistossa joitakin vuosia sitten.
Mikko nauttii yksin kahvilassa istuskelusta, silloin hän voi havainnoida ympäristöään rauhassa.
– Koen olevani tarkkailija, vaikka työssäni olen katseen alaisena. Jos en ole näyttämöllä tai esiintymässä, olen tyyppinä jopa hieman vetäytyvä. Muiden tarkkailu on äärimmäisen kiinnostavaa puuhaa. Näyttelijänä voin ammentaa inspiraatiota arkisista havainnoista ja siitä, miten ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa.
Mikko on tullut tutuksi muutaman vuoden takaisesta draamasarjasta Aikuiset, jossa kuvattiin Helsingin Kalliossa asuvien nuorten aikuisten elämää. Sarja saavutti suosiota kaikenikäisten keskuudessa. Siitä huolimatta Mikko on saanut liikkua rauhassa sarjan kuvauspaikoilla Kalliossa.
– Luulen tunnistavani ne katseet, kun joku välillä huomaa minut. Tuntuu kyllä aina kivalta, jos joku pysäyttää kiittääkseen sarjasta.
Lue myös: Muusikko Antti Autio kertoo fanipalautteistaan ja suhteestaan Risto-isän Kotikatu-tähteyteen
”Aloin harkita näyttelijän uraa vasta lukiossa”
Ura näyttelijänä on auennut nopeasti. Televisiosarjojen lisäksi Mikko Kauppila on näytellyt teatterissa, ja pian ilmestyy hänen esikoisromaaninsa Terveisin K.
– Suvussamme ei ole muita taiteilijoita. Vasta ilmaisutaidon lukiossa aloin harkita näyttelijän uraa, sillä ympärilläni oli paljon ihmisiä, jotka suhtautuivat taiteeseen intohimoisesti.
Mikko liittyi harrastajateatteriin, jossa hänen ensimmäinen roolinsa oli tuulimyllynä Don Quijotessa.
– Jos en olisi päässyt ensiyrittämällä Tampereen näyttelijäntyön laitokselle, olisin saattanut harkita muitakin aloja. Nuorempana haaveilin lääkärin ammatista.
Kun opinnot alkoivat, Mikko tiesi, että näin tämän pitikin mennä. Nyt hän haaveilee ennen kaikkea työn jatkuvuudesta.
– Toivon, että voisin jatkossakin tulla toimeen työlläni ja tehdä kiinnostavia juttuja.
Epäsäännöllisen arjen keskellä Mikko pitää tiukasti kiinni päivärutiineistaan.
– Rutiini pitää elämässä kiinni silloinkin, kun ei ole töitä. Jos en ole teatteriharjoituksissa tai kuvauksissa, lähden aamulla työhuoneelleni Aleksanterin teatteriin lukemaan tai tekemään jotain muuta.
Päivän päätteeksi Mikko urheilee. Hän on kilpaillut koko lapsuutensa hiihdossa, pyöräilyssä ja yleisurheilussa. Pyöräilyssä hän saavutti kymmenvuotiaiden sarjassa muutaman suomenmestaruusmitalinkin.
– Tunnen laskeutuvani kehooni aina, kun pääsen liikuttamaan sitä.
Lue myös Kotiliesi.fi: Suomalainen Ansko näyttelee kuuluisissa tv-sarjoissa maailmalla, mutta harva tietää hänen nimensä – paljastaa ahdistavan hetken The Crown -sarjan kuvauksista
”Onneksi tunteitani ei kyseenalaistettu”
Näyttämölle Mikko kirjoitti jo teatterikouluaikoina. Hänen huhtikuussa ilmestyvä romaaninsa käsittelee nuoren miehen identiteetin etsintää ja syömishäiriötä – aiheita, jotka olivat pyörineet Mikon ympärillä pidempään.
Vaikka havainnot ovat omia, kyse ei ole omasta kasvutarinasta. Siinä missä kirjan päähenkilö ei löydä yliopistolta omaa yhteisöään, Mikko on saanut kasvaa sallivissa ja vapaamielisissä yhteisöissä, joissa on voinut olla juuri sellainen kuin on.
– Toki minullakin oli nuorempana kipuilua sen kanssa, kuka olen ja mihin haluan kuulua, mutta ajattelen, että sellainen kuuluu nuoruuteen. Onneksi ympäristö on sallinut kipuiluni, eikä tunteitani ole kyseenalaistettu.
Miten päivä jatkuu tästä?
Käyn piipahtamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. Sen jälkeen menen ystäväni luokse kirjoittamaan yhteistä residenssihakemusta. Sen parissa menee varmasti koko iltapäivä.
Minulla on vapaailta. Käyn usein iltaisin katsomassa teatteriesityksiä. Viime viikollakin kävin neljänä iltana teatterissa. Tälle illalle en ole suunnitellut menoja, vaan vietän luultavasti aikaa kotona ja teen ruokaa.
Menen sänkyyn vähän ennen yhtätoista. Luen aina jotain ennen nukkumaanmenoa. Juuri nyt luen Katriina Huttusen Jälkikuolemaa. Se on kiinnostava kaunokirjallinen esseeteos holokaustikirjallisuudesta. Uni tulee yleensä joskus vähän yhdentoista jälkeen.
