Johanna Niskanen uskoo, että eläimillä on paljon annettavaa ihmiselle myös aivan elämän loppumetreillä. Ihanan ja ihmisläheisen Ruususen kohtaloksi koitui kylmä ja kirkas lokakuinen pakkasyö, jolloin se pahaa aavistamatta tepasteli ulkona ainakin hetken. Jokin metsän petoeläin pääsi sisälle kanatarhaan ja tappoi rakkaan Ruususen.
