Toimittaja Aino Huilaja, 41, on aina ollut säästeliäs. Siitä oli apua myös ison elämänmuutoksen toteuttamisessa, kun Aino irtisanoi itsensä työstään uutisankkurina, laittoi asuntonsa vuokralle ja muutti puolisonsa Jerry Ylkäsen kanssa pakettiautoon.
Kiertolaiselämää on jatkunut jo neljä vuotta Suomessa ja ulkomailla.
– Kaipasin pitkään muutosta elämääni. Ajatus pakettiautoelämästä syntyi, kun näimme pakettiautossa asuvia ihmisiä lomamatkallamme Kanariansaarilla. Halusimme elää vapaampaa ja omannäköistämme elämää, ja tämä on tuntunut meille sopivalta tavalta. Asumme suuren osan ajasta autossa, mutta vietämme myös aikaa mökillä ja eräkämpällä pohjoisessa.
Muutto pakettiautoon on vähentänyt kulutusta dramaattisesti.
– Nomadielämäntapa ei onnistu muuten. Sähköä ja vettä on säännösteltävä ja jokainen hankinta on mietittävä tarkkaan. Turhuuksia ei tule hankittua, koska käytössä on niin vähän neliöitä. Minun pitää pystyä perustelemaan ostos itselleni ennen kuin ostan sen. Vaatteisiin ja kosmetiikkaan menee nykyään todella vähän rahaa. Ostan kasvovoiteeni marketeista, eivätkä ne maksa paljon. Kun käyn Helsingissä vanhalla kampaajallani, hän nauraa aina, että olet taas mennyt leikkaamaan tukkaasi fiskarseilla.
”Puskurini ei koostu mistään perintörahoista.”
Järkevä rahankäyttö on lapsuudenkodin perua. Tosin välillä Ainon säästäväisyys on huvittanut vanhempiakin.
– Pystyn pihistämään mistä tahansa. Isä nauroi opiskeluaikoinani sille, että pystyin säästämään jopa opintotuesta. Hän ihmetteli, miten se on ylipäätään mahdollista. Välillä rahankäyttöni on saattanut olla jopa liian järkevää. Olisin ehkä voinut satsata vähän nautinnollisempaan elämään.
Toisaalta säästäväisyys on mahdollistanut monia asioita.
– Olen huomannut, että kaikesta voi säästää. Minut on yllättänyt se, miten paljon nautin pihistelystä. Mitä vähemmän huomaan vettä kuluvan, sitä iloisemmaksi tulen. Vaikka luopuisimme autosta ja muuttaisimme muualle, uskon, että säästäväinen elämäntapa tulisi jatkumaan. Rahasta ei tule riitaa, sillä pakettiautoelämä sanelee kulutusta, ja molemmille on selvää, ettei autoon voi ostaa turhuuksia.
Lue myös: Tällä söpöllä pakulla Didi, 26, valloittaa Eurooppaa – auto muuttui kodiksi pienillä tuunauksilla
Ostoslistalla
Pihistän vaatteiden ostamisessa. Kuluttamisessani on tapahtunut siinä asiassa valtava muutos. Helsingissä asuessani minulla meni ihan turhaan rahaa vaatteisiin. Niistä pihistäminen on muuttunut vuosi vuodelta helpommaksi.
Haaveilen omasta tukikohdasta pohjoisessa. Se on iso hankinta, ja otan vähitellen askeleita sen suuntaan. Jos unelma joskus toteutuu, sitä varten on oltava säästöjä.
Paras ostokseni on ollut neljä ja puoli vuotta sitten hankittu pakettiauto. Kun ostin auton mieheni kanssa, emme vielä tienneet, mitä kaikkea se toisi tullessaan.
Viimeisin ostokseni on pizzat Kotipizzasta. Ennen söimme useammin ravintoloissa, mutta nykyään syömme hyvin harvoin ulkona.
Rahaa on säästössä myös hyvän päivän varalle
Aino osaa suhtautua rahan käyttämiseen tarvittaessa myös huolettomasti.
– Vaikka käytän rahaa järkevästi, en katso hintalappua silloin, kun haluan nauttia elämästäni. Jos päätämme mennä ulos syömään, en tuijota hintoja, sillä päätös ulkona syömisestä on tehty.
Aino haluaa säästää myös hyvän päivän varalle.
– Puskurini on itse hankittu ja ansaittu eikä koostu mistään perintörahoista. Ajattelen, että rahat ovat olemassa hyvän päivän hankintoihin eivätkä vain pahan päivän varalle. Jos minusta tuntuu, että haluan tehdä jotain, siihen on mahdollisesti rahaa tai ainakin pesämuna, jonka avulla voin lähteä viemään elämääni toivomaani suuntaan.
Aino ei ole sijoittanut puskuriaan rahastoihin, vaan haluaa elää elämäänsä rahojen turvin.
– Pari ystävää on sanonut minulle, että minun pitäisi ryhtyä sijoittamaan. Vaikka olen rahankäyttäjänä järkevä, en ole kuitenkaan niin järkevä, että olisin osannut pistää rahani poikimaan. Puskurin pitäminen tilillä voi olla vähän tyhmääkin, mutta en ole halunnut piilottaa rahojani rahastoihin. Ainakin toistaiseksi haluan pitää itselläni vapauden, joka tulee ajatuksesta, että minulla on tililläni säästöjä.
”Saan iloa muista asioista kuin törsäilystä”
Aino on aina nauttinut reppureissuista enemmän kuin kiiltävistä viiden tähden hotelleista ja ostanut kotiinsa uusien huonekalujen sijasta menneiden vuosikymmenten aarteita.
– Olemme ostaneet pakettiautommekin käytettynä. Olen naureskellut, että olenko ikuisesti rinkkareissaaja, mutta näköjään olen. Saan iloa muista asioista kuin törsäilystä. Se, mikä tuottaa minulle iloa, ei usein hirveästi maksa, kuten ajan viettäminen ulkoilmassa.
Omistaminen on viime vuosina muuttanut merkitystään Ainon ajatuksissa.
– Se oli minulle ennen paljon tärkeämpää. Se saattaa kuulostaa jeesustelulta, sillä minulla on edelleen omistusasunto, joka on nyt vuokralla. Asuntoni ei ole velaton ja asuntolainan korkoihin menee tällä hetkellä paljon enemmän kuin haluaisin. Asunnon omistaminen tuo turvaa, mutta olen huomannut, että materian omistaminen ei tuo pitkäaikaista onnea. Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, miten nopeasti elämä tuntuu menevän. Tarvitseeko minun omistaa elämäni aikana ihan kaikkea?
