Satu, mihin ihastuit kodissasi?
Kun tulin tänne ensi kerran, sydämessä sykähti. Tässä oli jotain omaa ja erikoista. Olemme asuneet New Yorkissa, ja Brooklynin-kodissamme oli sama tuntu. Myös tilan avaruus ja valo puhuttelivat.
Vaikka asumme keskellä kaupunkia, tuntuu kuin olisimme rivitalossa, sillä meillä on oma sisäänkäynti. Istumme joskus kynnyksellä aamukahvilla.
Mikä tuottaa sinulle kodissasi iloa päivittäin?
Minulle on tärkeää, että kotona tulee avara olo. Se ei ole kiinni neliöistä vaan tunnelmasta ja maisemasta. Se liittyy myös sisustukseen: koti ei saa olla liian täynnä.
Nautin seinän taakse piilotetusta kodinhoitopisteestä, jossa on myös kuivausrumpu. Edellisessä kodissamme pyykki kuivui olohuoneessa.
Kaappi on Sadun puolison isoisän tekemä. Sen vieressä on Matti Pikkujämsän työ. – Se tuo mieleen lapsuuden mummolan, jossa oli aina mansikkamehua, Satu sanoo.
Mihin asioihin olet tyytyväisin?
Arkkitehdit olivat teettäneet tilan itselleen. Täällä on hienoja ratkaisuja ja laadukkaita materiaaleja.
Pidän lattiasta, joka tuntuu jykevältä jalkojen alla. Se on tammiparkettia, jota käytetään yleensä virastoissa, ja siinä on 100 000 yksittäin laitettua palaa. Sen pitäisi kestää 150 vuotta.
Luotan siihen, että ammattilainen tekee toimivia perusratkaisuja. Itse en olisi laittanut keittiötä asunnon keskelle, puhumattakaan noin isosta saarekkeesta. Keittiö on ihana ja täysin ajaton, kaasuliesineen kaikkineen kuin kokille tehty. Perheemme kokki on puolisoni, itse keskityn lähinnä laittamaan muroja kulhoon.
Celinen siron työpöydän Satu hankki New Yorkista.
Minkä kompromissin olet tehnyt?
Olisin halunnut parvekkeen, puolisoni taas halusi saunan. Tässä on se sauna. Parveketunnelman saan, kun jätän ulko-oven välillä auki, jotta lapsi saa piirtää ulkona oven edessä samalla kun itse puuhailen olohuoneessa.
Asunnon suunnitelleet arkkitehdit tekivät saunan Alvar Aallon henkiseksi.
Mitä värit merkitsevät sinulle?
Muuttaessamme asunto oli valkoinen. Maalasimme käytäväseinän kermatoffeen väriseksi ja yhden seinän marjapuuron väriseksi. Pidän puun väreistä, ja meillä on varmaankin jokaista puun sävyä vaaleasta koivusta tummaksi petsattuun.
Minussa on herännyt vastareaktio yliesteettisyydelle. Valosta ja kotoisuuden tunteesta en ole valmis tinkimään, mutta minua ei haittaisi, että esimerkiksi kylpyhuone olisi ysärityyliä tai keittiö kuin lapsuuden mummolassa puukaappeineen.
”Meillä on varmaankin jokaista puun sävyä vaaleasta koivusta tummaksi petsattuun.”
Ruokailutilan seinä maalattiin marjapuuron väriseksi. CB2:n marmorikantinen lipasto on New Yorkin -vuosilta. CB2 oli Sadun lempikauppa New Yorkissa. Ryijyn on solminut Sadun puolison isoisä.
Mikä kodissasi saa hymyn huulille?
Kattomaalit irtoavat, koska maali oli valittu väärin. Minua se muistuttaa siitä, että tämä oli ennen teollisuustila.
Olohuoneen isot ikkunat muistuttavat siitä, että tila oli ennen kirjapaino.
Mikä huonekaluistasi on sinulle rakkain?
Saimme puolisoni isältä Ornäsin 1950-luvulta olevan sohvan. Verhoilimme sen seeprakankaalla. Mietimme, tulisiko siitä aivan karsea, mutta se on funkkishenkinen ja siro.
Charles ja Ray Eamesin Lounge Chair -lepotuoli taas oli yksi unelmistani. Lapsuudenystäväni isä sai sellaisen 40-vuotislahjaksi. Silloin siinä istuessani mietin, että tuolin saaminen on elämässä merkkipaalu. Kun näin tuolin New Yorkissa vähän ennen kuin muutimme pois, sanoin, että nyt on aika. Halusin tuolin juuri valkoisena.
Iso keittiösaareke on sijoitettu keskelle pitkulaista tilaa. Keittiö on rakennettu paikalle tammesta.
Mikä on lempikohtasi täällä?
Seeprasohva ruokailutilan nurkassa. Pidän siinä etäpalavereita tai vain katselen Hesperian puistoon.
”Koti ei saa olla liian täynnä.”
1950-luvulta oleva sohva on saatu Sadun puolison isältä ja verhoiltu seeprakankaalla. Marmorikantisen ruokapöydän Satu osti nettikaupasta, tuolit ovat New Yorkista. Sisäikkunasta pääsee valoa seinän taakse lastenhuoneeseen.
Mitkä materiaalit ovat sinulle tärkeitä?
Sametti tuntuu miellyttävältä iholla. Verhot ovat minulle tärkeitä, koska ne kehystävät tiloja.
Makuuhuoneessa on upea kaari-ikkuna. Verhot kehystävät tilaa. Sänky ja valaisin ovat Ikeasta.
Ketkä täällä asuvat?
Syksyllä 2021 it-alalla työskentelevät Satu, 35, ja hänen puolisonsa, 35, huomasivat, että Helsingin Töölössä oli tullut myyntiin erikoinen asunto: Weilin+Göösin entisessä kirjapainossa sijaitseva loft-tyyppinen huoneisto.
Kirjapaino oli muutettu asunnoiksi 2010. Pitkulaisen asunnon molemmissa päissä oli isot ikkunat. Huonekorkeus oli noin neljä metriä. Satu ja puoliso tekivät tarjouksen saman tien, sillä koti oli kiehtova.
Pariskunta asui vuoteen 2018 asti Prospect Heightsin alueella Brooklynissä New Yorkissa. He olivat tavanneet kadulla Sohossa, kun Satu ystävänsä kanssa kävellessään kuuli puhuttavan suomea. Suomeen tulon jälkeen perhe on kasvanut kahdella lapsella: Sulo on neljävuotias ja toinen lapsi syntyi joulun alla.
– Kaipaamme tosi paljon New Yorkiin, mutta tässä elämäntilanteessa sinne muuttaminen ei ole mahdollista, Satu sanoo.
New Yorkista muistuttavat sieltä tuodut kalusteet, Brooklynin kartta ja kirjat – sekä tuoksukynttilät, joita Satu rakastaa ja jotka Suomessa maksavat hänen mielestään liian paljon.
