Home » Amanda Palo kirjoittaa vaikeista aiheista: ”Venäjällä järkytyttiin, että tällaisen näytelmän tekeminen on Suomessa mahdollista”

Amanda Palo kirjoittaa vaikeista aiheista: ”Venäjällä järkytyttiin, että tällaisen näytelmän tekeminen on Suomessa mahdollista”

Sydämen paikka – sellaiseksi teatterintekijä ja kirjailija Amanda Palo, 34, kokee Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan Ravintola Rytmin. Hän vietti siellä aikoinaan hyppytunteja opiskellessaan läheisessä Kallion ilmaisutaidon lukiossa.

– Ostimme viimeisillä rahoillamme tiskillä myynnissä olleita irtotupakoita. Ne maksoivat muistaakseni 20 senttiä kappale, Amanda kertoo.

Amandan toinen romaani Love Island ilmestyi keväällä. Sitä kuvaillaan kiihkeäksi kertomukseksi addiktiosta ja vääristyneestä minäkuvasta sekä rehelliseksi kuvaukseksi päihteiden suurkuluttajasta.

– Kirjan pääteema on todellisen ja epätodellisen raja tositelevisiossa ja ihmismielessä. Kirjoittamisen avulla olen pystynyt saamaan järkeä omaan mielenterveyshistoriaani ja sairastamaani masennukseen. Kirjan avulla pystyin purkamaan jotain, joka oli vaivannut minua pitkään.

Kirja sai alkunsa Amandan pakkomielteestä brittiläiseen Love Island -tositelevisio-ohjelmaan. Sarjassa joukko sinkkuja etsii rakkautta. Romaanissa sängyssä makaava, krapulainen nainen katsoo rakkausrealitya. Hän on muodostanut sarjaan epätodellisen suhteen.

– Olen itse katsonut sarjaa suorastaan uskonnollisesti. Se on eräänlaista­ todellisuuspakoa. Huomaan kiintyväni sarjan hahmoihin, niin pöljältä kuin se kuulostaakin. Muodostan mielessäni ystävyyssuhteita niihin ihmisiin. Tiedän, kenen kanssa tulisin toimeen ja kenen kanssa en. On kiehtovaa seurata, kuinka he viettävät kahdeksan viikkoa vain puhumalla keskenään ja nyhjäisevät viihdettä tyhjästä.

Lue myös: Näyttelijä Elias Salonen ei uskonut Aikuisten menestykseen – sarjalla yllättävä fanikunta

Esikoisnäytelmä sai aikaan vihapostivyöryn

Amanda on tuonut taiteessaan vaikeita asioita rohkeasti esiin. Kaikkia suorapuheisuus ei ole ilahduttanut. Hän on saanut vihapostia siitä lähtien, kun esikoisnäytelmä Kilari sai ensi-iltansa vuonna 2017. Näytelmä käsitteli hänen omakohtaista kokemustaan raiskatuksi tulemisesta.

– Kiersimme näytelmän kanssa myös Venäjällä. Siellä oltiin järkyttyneitä, että tällaista aihetta käsittelevän näytelmän tekeminen on Suomessa ylipäätään mahdollista.

Amanda tunnustaa, ettei aina ajattele, mitä päästää suustaan.

– En tajua pelätä tai hävetä sanomisiani, ennen kuin minua vastaan hyökätään.

Viime aikoina Amanda on saanut vihapostia poliittisten mielipiteidensä vuoksi.

– Vastustan palestiinalaisten kansanmurhaa järjestämällä Palestiina-tapahtumia. Onneksi olen saanut hyvän tukiverkoston­ naisista, jotka kohtaavat samanlaista käytöstä.

”Tunsin painetta perhetaustastani”

Teatteri tuli Amandalle tutuksi jo lapsena, sillä hänen isänsä on näyttelijä Jukka-Pekka Palo ja äiti teatteripukusuunnittelija Riitta Anttonen-Palo. Näyttelijälegenda Tauno Palon lapsenlapsi pohti nuorena ammatinvalintaansa.

– Lukioikäisenä ja sen jälkeen tunsin painetta perhetaustastani. Pelkäsin, että minulta odotettiin näyttelijäksi ryhtymistä, vaikka vanhempani eivät tuputtaneet sitä. Olin arka ja äidin lahkeessa roikkuva lapsi. Löysin räiskyvän puoleni vasta aikuisena.

Nyt asia ei ole pitkään aikaan vaivannut Amandaa, koska hänellä on oma juttunsa. Hän kirjoittaa näytelmiä, ohjaa ja esiintyy.

– Minun ei tarvitse verrata itseäni sukulaisiini.

Jos Amanda ei tekisi taidetta, hän olisi luultavasti tekemisissä muodin ja vaatteiden kanssa.

– Pukeutuminen on rakas harrastukseni. Iltaisin nukutan itseni suunnittelemalla, mitä laitan päälleni seuraavana päivänä. Jos minua stressaa tai ahdistaa, pystyn rauhoittamaan itseni sillä tavalla. Kaiken lisäksi vaatteiden miettiminen on todella hauskaa.

Lue myös Kotiliesi.fi: Olivatko Suomi-filmin supertähdet Tauno Palo ja Ansa Ikonen myös oikeasti rakastavaisia?

Miten päivä jatkuu tästä?

Käyn työhuoneellani Karhupuistossa ja puhun puhelimessa. Olemme sopineet näyttelijä Noora Dadun kanssa, että soittelemme tänään ja puhumme tukikonsertista Palestiinan hyväksi.

Menen tapaamaan lapsuudenystäviäni Tin Tin Tango -kahvilaan. Illalla saatan vielä käydä kylvyssä, katsoa jotain sarjaa tai lukea.

Arkisin menen nukkumaan aikaisin, kymmenen ja yhdentoista välillä. Nukun poikkeuksetta melkein kaksitoista tuntia yössä. Viikonloppuisin saatan riekkua ja valvoa.

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 24/2024.

Selaa ylöspäin