Helsinkiläinen Anja Nurmela, 64, jäi leskeksi syksyllä 2021. Sen jälkeen hänen on pitänyt opetella uudelleen laittamaan ruokaa.
”Kokkaaminen oli minun ja puolisoni yhteinen harrastus ja intohimo. Laitoimme joka päivä ruokaa yhdessä tai erikseen. Soitimme työpäivän aikana toisillemme ja mietimme, mikä maistuisi iltaruoaksi ja oliko muitakin tulossa ruokapöytään.”
Pariskunnan luona viihtyivät aterioimassa niin ystävät, sisarukset kuin puolison lapset edellisestä liitosta.
”Yleensä kokkasimme vähintään viidelle tai kuudelle hengelle. Meillä oli aina avoimet ovet, ja joskus tuntui siltä kuin olisimme asuneet rautatieasemalla, kun porukkaa lappasi ovesta sisään ja ulos. Minua se ei rasittanut, vaan päinvastoin nautin siitä, että sain tehdä isomman satsin makaronilaatikkoa tai stroganoffpataa.”
Jäätyään leskeksi Anja Nurmela joutui aluksi pakottamaan itsensä syömään.
© Jonne Räsänen
Pääsiäiseksi valmistettiin joskus kaksi lampaanviulua, koska Anja ja hänen miehensä halusivat maustaa ne kumpikin omalla tavallaan.
”Ystävien tultua syömään pidimme huutoäänestyksen, kumman lammas oli herkullisempaa.”
Miten ihmeessä ostetaan ruokaa vain yhdelle hengelle?
Anjan ruokahalu oli kateissa puoli vuotta miehen kuoleman jälkeen.
”Aluksi jouduin pakottamaan itseni syömään. Tuntui, että kokkaaminen vain itselle ja yksin syöminen oikein korostivat sitä, että olin jäänyt yksin. Voi olla, että tilanne olisi ollut toisenlainen, jos kotona olisi ollut vielä muita ruokailijoita. Minä jäin ruokapöytään yksin, sillä mieheni lapsetkin ovat jo aikuisia.”
Kun Anjan ruokahalu alkoi vähitellen palautua, hän huomasi olevansa uuden ongelman edessä. Miten ihmeessä ostetaan ruokaa vain yhdelle hengelle?
”Minulle eivät einekset maistu, vaan valmistan mieluummin ruoan itse. Siksi ostan helposti liikaa ruokaa ja sitten pähkäilen, että mitä ihmettä teen sillä kaikella.”
Hoivayrittäjänä työskentelevä Anja on ratkaissut ongelman kokkaamalla isomman satsin ruokaa ja viemällä sitä omille hoiva-asiakkailleen.
Anja kokkaa nykyään vain ruokaa, jota hän todella haluaa syödä.
© Jonne Räsänen
”Minulla on hygieniapassi, joten pystyn tekemään niin. Olen huomannut, että saan siitä saman hyvän olon tunteen kuin silloin, kun laitoin mieheni kanssa ystävillemme ja perheellemme ruokaa. Nautin, kun voin tuottaa muille iloa ruoan kautta. En ole koskaan osannut säilöä tai pakastaa ylijäänyttä ruokaa, jotta voisin syödä sitä myöhemmin uudestaan. Haluan seuraavana päivänä syödä jo jotain ihan muuta.”
Anja valmistaa nykyään erilaisia ruokia kuin ennen
Anja on viettänyt leskeksi jäätyään valtaosan illoista töissä tai harrastuksissa. Sen vuoksi ystävät eivät käy enää yhtä usein hänen luonaan syömässä. Uudessa elämäntilanteessa Anjan ruokailutottumukset ovat muuttuneet täysin.
”Valmistin ennen usein pastaa, koska syöjiä oli paljon ja se on nopeaa ja edullista. Bravuurini oli kylmäsavulohipasta. Tein tuorepastaa aina vähintään kolme pakettia, koska se hävisi kattilasta kuin Häkälän nälkä.”
Enää Anja ei käytä pastaa tai riisiä ruoanlaitossa oikeastaan lainkaan.
”Perunaakin valmistin kesällä vain, koska kaipasin uusia perunoita. Kanaa en ole uskaltautunut kokkaamaan kertaakaan, sillä mieheni rakasti kanaruokia ja ne olivat hänen bravuurejaan.”
Anja valmistaa nykyään erilaisia ruokia kuin ennen. Hän ei edelleenkään tee kovin usein ruokaa kotona ja syöminen on yksinkertaistunut.
”Käyn päivällä työn puitteissa lounaalla ja kotiin päästyäni syön iltapalaksi hunajamelonia ja parmankinkkua tai tomaatti-mozzarellasalaattia. Jos kokkaan kotona, teen itselleni yleensä salaatin tai paistan lohta tai pihvin. Terveellistä ja ravitsevaa ruokaa saa vähemmälläkin kokkaamisella, kunhan huolehtii siitä, että aterialla on kasviksia ja proteiinia.”
Uusi elämäntilanne on tuonut syömiseen myös hyviä puolia
Anja on löytänyt uudesta elämäntilanteesta myös jotain positiivista. Syöminen on nykyään niin paljon kevyempää, että vatsa voi paremmin.
”Vatsani ei itse asiassa voinut kovin hyvin silloin, kun söimme runsaasti pastaa. Tietyssä mielessä on tavallaan helpotuskin, ettei minun tarvitse miettiä keittiössä enää muiden mielitekoja. Voin syödä ihan mitä haluan, eikä minun tarvitse miettiä, riittääkö ruoasta muille. Minun ei myöskään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä, jos en jaksa laittaa ruokaa. Voin rakentaa ateriani ja ruokailurytmini täysin oman näköisikseni.”
Yksin keittiössä
Mitä kannattaa muistaa, kun on jäänyt yksin vastaamaan ruokahuollosta?
Ruokailun ja riittävän ravinnonsaannin merkitys korostuu etenkin silloin, kun elämässä on vaikeaa ja on sopeuduttava isoon elämänmuutokseen, esimerkiksi jäädessä leskeksi tai puolison muuttaessa hoitokotiin. Elämän murroskohdassa riittävästä syömisestä huolehtiminen voi usein olla haastavaa. Toisaalta ruoanlaittaminen auttaa pitämään kiinni arjesta ja tuo muuta ajateltavaa. Uuden oppimisesta voi myös saada iloa.
Mikäli toinen on vastannut kodin ruokahuollosta, eikä itsellä ole siihen rutiinia, voi yksin jäätyään joutua opettelemaan paljon uutta. Uudessa elämäntilanteessa itselleen kannattaa pyrkiä olemaan mahdollisimman armollinen ja joustava.
Riittävästä ravinnonsaannista ja säännöllisestä ateriarytmistä on tärkeää huolehtia, vaikka ruokahalu olisikin tilapäisesti heikompi. Silloin kannattaa satsata ruokaan, joka on itselle tuttua ja maistuvaa. Mikäli ruoan valmistaminen vain itselle tuntuu hankalalta ja siihen on vaikea löytää motivaatiota, tilannetta voi helpottaa kutsumalla ystäviä syömään tai aterioimalla heidän luonaan.
Ruokailuun voi hakea vaihtelua myös lounastamalla välillä kodin ulkopuolella. Jos on mahdollisuus käydä lounaalla kaupungilla tai palvelutalossa, sitä kannattaa hyödyntää.
Miten ruokaa kannattaa ostaa, ettei sitä jäisi yli?
Jos on tottunut ostamaan ruokaa isommalle perheelle, uudessa elämäntilanteessa voi huomata, että tiettyjä elintarvikkeita kuluukin huomattavasti aiempaa vähemmän. Niissä tilanteissa myös ruokahävikkiä voi syntyä helpommin.
Vaikka ruokaostoksissa kannattaa pyrkiä suunnitelmallisuuteen, jottei ruokahävikkiä pääsisi syntymään, itselleen ei kannata olla turhan ankara. Ruokahävikkiä voi elämänmuutoksen keskellä syntyä helpommin, eikä sille aina voi mitään. Jos jotain tulee ostettua liikaa, seuraavalla kerralla kaupassa tietää sitten jo ostaa vähemmän.
Mitkä ovat hyviä vaihtoehtoja yksin ruokailevalle?
Makaroni- ja kaalilaatikko tai muut laatikkoruoat sekä erilaiset keitot ovat oivallisia vaihtoehtoja yksin aterioivalle. Niiden valmistaminen on edullista, ja niitä voi tehdä kerralla isomman satsin ja säilöä loput pakkaseen.
Isomman annoksen valmistamisessa on se etu, ettei ruokaa tarvitse laittaa joka päivä. Laatikkoruoissa kannattaa suosia 4–6 henkilön annoksia.
Kastikkeita, pastaa, perunaa ja riisiä voi keittää totuttelun jälkeen helposti vain sen määrän, jonka tietää kerralla syövänsä.
Yksinsyövän kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa myös erilaisia puolivalmisteita ja säilykkeitä. Mikroruokiakaan ei ole syytä arkailla. Niissä on näppärät annoskoot yhdelle syöjälle ja niiden avulla saa kaivattua helpotusta arjen ruokahuoltoon.
Pakastekasvikset ovat yksin ruokailevalle oiva vaihtoehto, sillä niitä voi ottaa pussista vain tarvittavan määrän ja laittaa loput pussinsulkijan kanssa pakastimeen odottamaan seuraavaa kertaa. Pakastekasvikset eivät pääse pilaantumaan toisin kuin tuorekasvikset, joita ei välttämättä aina ehdi käyttää loppuun, ennen kuin ne ovat jo pilalla.
Miten ylijäänyt ruoka kannattaa säilöä?
Ylijäänyt ruoka kannattaa jäähdyttää hyvin ja laittaa jääkaappiin, jos tietää syövänsä sen loppuun parin seuraavan päivän aikana. Jos ei ehdi tai halua syödä ruokaa tulevina päivinä, se kannattaa jäähdyttää heti tuoreeltaan ja laittaa suoraan pakkaseen. Ruoka kannattaa pakastaa valmiina annoksina rasiaan, jolloin annokset voi ottaa helpommin suoraan käyttöön. Ruoka säilyy pakkasessa ainakin muutaman kuukauden.
Asiantuntijana ruoka- ja ravitsemusasioiden kehittämispäällikkö Emmi Tuovinen, Marttaliitto. Juttu on julkaistu Vivan numerossa 8/2024.
