Anna-Katri, 40, on käynyt kaikissa maailman maissa – Instagramissa hänelle esitetään usein sama, ummehtunut kysymys

Hääkutsukortit olivat lähdössä painoon ja neljän vuoden seurustelu huipentumassa avioliittoon, kun Anna-Katri Räihän, 40, kihlattu ilmoitti haluavansa erota. Anna-Katri oli kuukautta vailla 27-vuotias ja tunsi, että elämältä lähti pohja.

Siinä ahdistuksessa ystävät ehdottivat, että hänen tulisi tehdä jotakin, mistä tykkää todella paljon. Tarvitset kivoja juttuja elämääsi, he kannustivat. Anna-Katri alkoi miettiä matkustelua. Sehän se olisi, sopiva pakopaikka jätetyksi tulemisen surusta.

Eräänä erityisen kovana sisuuntumisen hetkenä hän päätyi varaamaan äkkilähdön Thaimaahan. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän lähti yksin matkalle. Kyllä minä tällaisen matkan pystyn tekemään, hän psyykkasi itseään.

”Kaikista tekemistäni matkoista Thaimaan-matka on jännittänyt minua kaikkein eniten”, Anna-Katri tunnustaa nyt, 12 vuotta ja kaikki maailman maat myöhemmin. Thaimaan-matka sytytti hänessä palon, joka johti reissusta toiseen. Viime vuonna hänestä tuli ensimmäinen suomalaisnainen, joka on käynyt maailman kaikissa 197 maassa.

Thaimaan-matkalla Anna-Katri oppi, että hän pärjää reissuissa yksin eikä tarvitse toista ihmistä rinnalleen avuksi tai päätöksiä tekemään. Yksin matkustamisen vapaus hurmasi hänet heti alusta lähtien.

”Yksin matkustaessa voi toteuttaa hurjimpiakin unelmiaan tai vastaavasti löhötä vaikka koko päivän majoituspaikassa ilman, että tarvitsee kysyä kenenkään mielipidettä”, hän sanoo.

Edes matkalla koettu vatsatauti ei himmentänyt yksin matkustamisen hohtoa.

”Soolomatka oli käänteentekevä ja voimaannuttava kokemus elämässäni. Tulin Thaimaasta eri ihmisenä takaisin kuin sinne lähdin”, Anna-Katri kuvaa.

Lue myös: ”Olen lähtenyt kahdesta liitosta loman jälkeen” – kannattaisiko parisuhteessa olevienkin lomailla yksin?

Yksin matkustaminen on tuonut ystäviä

Thaimaasta alkoi matka, jonka aikana Anna-Katri jättäytyi päivätyöstä. Hän reissasi parhaimmillaan 10 kuukautta putkeen ja jatkoi sen jälkeen vapaampaa matkustamista yrittäjänä. Vuosina 2021-23 hän oli enemmän reissussa kuin Suomessa. Rahaa matkoihin on palanut yhteensä noin 286 000 euroa, kaikki kovalla työllä hankittuja.

Maailman ympäri kiertämisestä syntyi myös kirja, Menolippu kaikkialle. Yksinmatkaajan käsikirja, jossa Anna-Katri kertoo kokemuksistaan ja jakaa kullanarvoisia vinkkejä kaikille maailmanmatkaajille erityisesti yksin matkustavan näkökulmasta.

Nykyään Anna-Katri tunnetaan paitsi ensimmäisenä kaikki maailman maat reissanneena suomalaisnaisena, myös yksinmatkustamisen puolestapuhujana. Yksin matkustaminen ei kuitenkaan tarkoita, että matkalla olisi koko ajan yksin, hän huomauttaa.

Parhaimpia puolia sooloreissuissa on ollut ystävien löytyminen ympäri maailmaa. Erityisesti hän on ystävystynyt toisten yksinmatkaavien kanssa, sillä soolomatkailu yhdistää.

Moni matkoilla tavatuista ystävistä oli paikalla, kun Anna-Katri järjesti juhlat Helsingissä kesällä 2023. Niissä juhlittiin 197 maan reissutavoitteen täyttymistä.

”Koska minulla ei ole ollut häitä eikä lasten ristiäisiä, ajattelin järjestää kunnon juhlat tämän saavutuksen kunniaksi”, Anna-Katri nauraa.

”En haluaisi miestä, jolta pitäisi kysyä lupa matkustamiseen”

Ihastunutkin Anna-Katri reissullaan ohimenevästi on. Yksi mieleenpainuvimmista tapahtui Vanuatualla. Tarina alkoi samalla tavalla kuin moni muukin soolomatkoilla tapahtunut kohtaaminen: kaksi yksin ravintolassa istuvaa alkoi jutella.

Juttelua väritti alusta lähtien molemminpuolinen kiinnostus, ja pian Anna-Katri huomasi lentävänsä käsi kädessä vaaleanpunaisten pilvien yläpuolella, kirjaimellisesti. Ihastuksen kohde oli australialainen lentäjä, joka työskenteli Vanuatulla. Hän järjesti heille romanttiset treffit yläilmoissa.

Suhde jatkui, vaikka Anna-Katri jatkoi matkaansa Samoalle ja muualle ympäri Tyyntämerta. Hän palasi hetkeksi takaisin Vanuatualle, mutta suhde päättyi.

Anna-Katri on niin tottunut matkustamaan yksin, ettei välttämättä edes haluaisi rinnalleen pysyvää matkakumppania.

”Matkojen kautta olen oppinut arvostamaan vapautta todella paljon, mutta en sulje pois ajatusta, etteikö vierelle mahtuisi elämänkumppani. Hänen täytyisi kuitenkin jakaa kanssani samanlaiset arvot ja elämäntapa sekä hyväksyä, että voin reissata välillä myös yksin”, hän kuvaa.

Anna-Katri jakaa matkakokemuksiaan aktiivisesti Instagram-tilillään ja kertoo saavansa paljon kommenttia naisten yksinmatkailuun liittyen. Pahimpia kommentteja ovat olleet sellaiset, joissa kysytään, miten mies antaa hänen reissata niin paljon.

”Sellaista miestä en kyllä ikinä haluaisi, jolta pitäisi kysyä lupa matkustamiseen”, hän nauraa.

Lue myös Kotiliesi.fi: Pakollista luettavaa jokaiselle matkustavalle naiselle: 10 vinkkiä turvalliseen reissuun

Vastuullinen matkustaminen ei ole vain lentopäästöjen laskemista

Kommentteja seuraajilta tulee myös matkustamisen ekologisuuteen liittyen. Ympäristökonsulttina 15 vuotta työskennellyt Anna-Katri kuitenkin tietää, kuinka matkustetaan vastuullisesti. Se tarkoittaa muun muassa maan oloihin huolellisesti perehtymistä, all inclusive -palvelujen sijaan paikallisten yrittäjien tukemista ja matkailun luonto- ja sosiaalis-kulttuuristen vaikutusten huomioon ottamista kohteessa ollessa.

Yli 90 maahan Anna-Katri on matkustanut maata pitkin.

”Vastuullinen matkustaminen ei ole vain lentopäästöjen laskemista. Tiedostavaan matkailuun kuuluu monta osa-aluetta, joista yksi on matkakohteen valinta: onko pakko mennä siihen turistirysään, jonne yhtään ylimääräistä turistia ei enää kaivattaisi? Vai kannattaisiko valita siinä maassa toinen kohde, johon turistien tuomaa rahaa tarvittaisiin enemmän?”

Parasta matkakohdetta on vaikea valita

Parhaat hetket maailmaa ympäri reissatessa kiteytyvät yksittäisiin hetkiin ja tunnelmiin. Niihin, joissa hän istuu kansallispuistossa Ruandassa tai laivan kannella Etelämanteerella aivan uusissa maisemissa, katselee tähtitaivasta ja kuulee ympäröivän luonnon äänet.

”Pienet hetket on parhaita. Niissä on fiilis, että tämä on oikeasti ihan mieltöntä, ja tuntee itsensä onnekkaaksi, että pääsee näkemään juuri näitä paikkoja.”

Parhainta matkakohdetta on vaikea valita, mutta jos olisi aivan pakko, Anna-Katrin sormi voisi kääntyä Tansaniaan. Se on kohde, joista hän oli lapsuudestaan asti haaveillut Avara luonto -dokumentteja katsellessaan.

”Kun sitten omin silmin näin ne dokumenteista tutut Serengetin kansallispuiston ja Ngorongoron kraatterin, oli se aivan sanoinkuvaamattoman upeaa. Olen käynyt Tansaniassa jo kolme kertaa enkä tunnu saavani siitä tarpeekseni.” hän kertoo.

Elähdyttäviä hetkiä reissulla ovat myös ne, joissa hän pääsee osalliseksi paikallisten arkea. Anna-Katri kertoo aina matkoillaan suosivansa paikallisten pyörittämiä pieniä majoituspaikkoja, joissakin kohteissa ihan jo turvallisuussyistä mutta myös suosiakseen kestävän matkailun periaatteiden mukaisesti paikallisten palveluja.

Näin hänellä on myös paremmin tilaisuuksia päästä mukaan paikallisten arkeen. Usein hänet otetaan lämpimästi vastaan. Samoalla hän ystävystyi majoitusperheen serkun kanssa. Balilta mieleen on jäänyt erityisen lämmin vastaanotto. Pienen majatalon isäntäperhe otti hänet mukaansa temppeliin hindujuhlaan ja perheen poika vei hänet moottoripyörällä nähtävyyksiä katselemaan.

Yksin matkustaminen on matka itseen

Yksin matkustaminen on aina matka myös itseen, Anna-Katri kuvailee. Toisella puolella maailma joutuu kohtaamaan omat tunteensa, ajatuksensa ja pelkonsa aivan toisella tavalla kuin kotiympyröissä. Sitä kautta joutuu tutustumaan itseensä ja miettimään asioita eri kannalta.

”Olen kasvanut ihmisenä ihan valtavasti siinä välissä, kun lähdin ensimmäiselle soolomatkalleni ja vierailin viimeisessä maassa.”

Mukaan on tarttunut paitsi rohkeutta ja itsevarmuutta, myös hurjasti oppia. Ennen matkaa Anna-Katri pyrkii hankkimaan matkakohteestaan tietoa niin paljon kuin mahdollista, ja siinä sivussa yleistieto eri maiden historiasta ja kulttuurista on roimasti lisääntynyt.

Reissaaminen on myös poistanut ennakkoluuloja, lisännyt avarakatseisuutta ja halua ymmärtää entistä paremmin erilaisia kulttuureja. Perspektiiviäkin matkat ovat opettaneet. Anna-Katri ei hevin unohda niitä naisia, jotka hän kohtasi Afganistanissa vuonna 2021 juuri ennen talibanien uutta valtaannousua. Naiset pyörittivät Bamyassa ravintolaa, mikä jo ennen talibanien valtaannousua oli kulttuurissa poikkeuksellista, mutta kuitenkin hyväksyttyä.

Naisten huoli tulevaisuudesta oli kova. Miten kävisi heidän elinkeinonsa, jos talibanit nousevat valtaan? Äärijärjestön oppien mukaan naisen paikka oli kotona, ei työelämässä.

”Kaikista kohtaamisista jää jotakin mieleen. Välillä olen tuntenut itseni ällöttävän etuoikeutetuksi vaaleana länsimaisena naisena. Se on saanut pohtimaan, kuinka erilaista olisi, jos olisin sattunut syntymään johonkin toiseen maailmankolkkaan.”

Sotilaat uima-altaalla ja piilottelu talibaneilta

Maailman ympäri reissaamiseen on kuulunut myös monia aidosti vaarallisia ja sotaa käyviä maita, kuten Syyria, Somalia, Libya ja Afganistan.

Kuumottavimpiin tilanteisiin matkoillaan Anna-Katri lukee välikohtauksen guinealaisen hotellin uima-altaalla. Sotilasjuntta oli aiemmin tehnyt maassa vallankaappauksen, ja tunnelma oli kireä. Anna-Katri lekotteli aurinkotuolilla, kun hän silmät avatessaan näki edessään joukon hampaisiin asti aseistautuneita sotilaita.

”Vatsassani muljahti, ja ajattelin että nyt se loppu tuli, vaikka oli kuinka yrittänyt olla varovainen. Epävakaissa maissa en tyypillisesti koskaan majoitu isoissa hotelleissa, koska ne voivat olla iskujen ja kidnappausten kohteita, mutta nyt olin joutunut tekemään poikkeuksen. Ja siinä ne nyt olivat, sotilaat ympärilläni.”

Kävi kuitenkin ilmi, että sotilaat olivat vain tulleet turvaamaan syrjäytetyn presidentin kuljetusta. He eivät länsimaisesta turistista olleet kiinnostuneita.

Toisen jäätävän hetken Anna-Katri koki Afghanistanissa. Talibanien vallankaappaus oli lähestymässä ja heidän jo valtaamillaan mailla oli tarkastuspisteitä.

Kun Anna-Katri halusi nähdä talibanien edellisellä valtakaudellaan räjäyttämät Bamiyanin buddha-patsaat, oli sinne ajettava reittiä, jossa riski tarkastuspisteeseen oli olemassa. Turvauduttiin hätäsuunnitelmaan. Edellä kulki tiedusteluauto, ja Anna-Katri piilotettiin sitä seuraavan auton takapenkille kasvot peittäviin huiveihin puettuna. Hänen piti esittää paikallisen perheen nukkuvaa tytärtä, eikä hän saanut missään nimessä katsoa ulos autosta. Paikallisten joukossa saattoi olla taliban-mielisiä, jotka voisivat kieliä länsimaalaisesta.

Matkan suunnittelu tärkeää

Mikä ajaa nuoren naisen näin vaarallisiin maihin?

”Lopulta maailma ei ole niin mustavalkoinen, kuin kotisohvalla uutisia katsoessa saattaa tuntua. Suuri osa ihmisistä elää meidän vaarallisiksi mieltämissämme maissa arkeaan niin normaalisti kuin pystyvät. Siihen arkeen ja siihen puoleen näissä maissa haluan tutustua.”

Turvalliseen matkustamiseen kuuluu toki huolellinen etukäteissuunnittelu. Avainasemassa on paikallinen kontakti eli luotettava opas, joka tietää maan tavat ja vaaranpaikat. Riskitilanteiden välttäminen on ensiarvoisen tärkeää.

”En tietenkään lähde sota-alueille yksin liftailemaan”, hän sanoo.

Myös paikallisen kulttuurin pukeutumisetiketistä hän pitää aina tarkkaan huolta, jotta ei herättäisi turhaan huomiota, etenkään naisena.

Joskus naisena olemisesta tosin on tuntunut olevan jopa hyötyä.

”Sukupuolesta viis, yksin matkailussa tarvitaan järjettömän rohkeuden sijaan järkeä ja tilannetajua tehdä järkeviä valintoja. Näkisin että joissakin tilanteissa naisena minun on helpompi olla valppaana ja rauhallisena sivustaseuraajana, kun minulla ei ole hirveä tarve erottua joukosta rohkeudella henkseleitä paukutellen, kuten olen nähnyt joidenkin miesmatkailijoiden tekevän”, Anna-Katri kuvaa.

Itse hän pyrkii olemaan nöyrä ja paikalliset huomioiva ja kokee, että häntä on kunnioitettu sen vuoksi enemmän.

”Olen saanut tilaa ja rauhaa, ja ehkä minua ei ole koettu uhaksi, koska olen nainen.”

Anna-Kaisa Räihän kirjan on kustantanut Otava. Anna kuuluu Otavan kanssa samaan konserniin.