Anna-klubin kuukauden klubikirja on Eeva Loukon herkullisen koukuttava dekkari Pakene ennen aamua.
Lue myös: Näin liityt Anna-klubiin!
Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät viikonlopuksi Bengtskärin majakalle. Milla haluaa esitellä muille uuden miesystävänsä, julkisuudesta tutun juontajan ja liikemiehen.
Seurue ehtii hädin tuskin nostaa tervetuliaismaljat, kun miniloma muuttuu painajaiseksi. Syysmyrsky nousee, eikä Milla saavu naisten saunavuorolle. Ystävä on kateissa, mutta myrsky vaikeuttaa etsintöjä ja katkaisee yhteyden mantereelle. Illan ja yön edetessä selviää, että Millan katoaminen on vain alkua.
Koukuttava suljetun paikan mysteeri jatkaa maailmallakin menestynyttä Ronja Vaara -sarjaa.
3 kysymystä kirjailija Eeva Loukolle
Millainen on dekkareidesi keskushenkilö Ronja Vaara
”Ronja on hirveän utelias, kärkäs ja vähän rasittavakin tyyppi. Hän ei ole alter egoni, mutta hahmossa on myös elementtejä minusta. Hän voisi olla minä jossakin toisessa todellisuudessa. Ronja etsii vielä omaa paikkaansa ja kirjasarjan edetessä hän toivottavasti löytääkin paikan, jossa haluaa olla. Tykkään Ronjan sinnikkyydestä ja pelottomuudesta.”
Mistä elementeistä syntyy mukaansatempaava dekkari?
”Mukaansatempaava dekkari on rakennettu niin, että se saa lukijan jatkamaan luvusta toiseen. Jokaisessa luvussa on tapahduttava jotain kiinnostavaa, joka pitää lukijan otteessaan. Kaikissa dekkareissa on mukana myös klassisia elementtejä. Synkkyys, pelottavuus ja murha toistuvat jokaisessa, mutta omasta mielestäni koukuttavinta on mysteeri, joka saa aivot raksuttamaan. Mietin pitkään, voinko sijoittaa kirjani tarinan majakalle vai onko se hirvittävän kliseistä. Tulin siihen tulokseen, ettei vanhojen asioiden kierrättäminen ole pahasta, jos siihen lisää oman kerroksensa.”
Miksi haluat kirjoittaa?
”Minut ajaa kirjoittamaan jokin sisäsyntyinen vimma ja halu kertoa tarinoita. Olen monesti miettinyt, miksi ihmeessä haluan tehdä elämästäni hankalaa, koska kirjoittaminen on välillä aikamoista rypemistä. Etsin pitkään omaa tyylilajiani. Halusin kirjoittaa dekkareita, mutta ajattelin, ettei niiden kirjoittaminen olisi tarpeeksi korkealentoista ja vakavasti otettavaa. Sitten päätin uskaltautua kirjoittamaan sitä, mitä oikeasti haluan ja sellaisia kirjoja, joita haluaisin itse lukea. Aluksi minua hävetti kirjoittaa mitään, sillä ajattelin, että kaikki muut ovat minua taitavampia. Sittemmin olen päässyt häpeän yli. Tärkeintä on ollut löytää oma tapani kertoa asioita.”
