Anna lopetti lähikaupassa käymisen – säästi kuukaudessa 700 euroa

Tajuan kyllä itsekin, että jotakin on ruokakaupparutiineissa pielessä. Harva se ilta juoksen lähikauppaan, kun perheelle pitää keksiä jotain ruokaa. Kiireessä ja nälässä ostoskoriin päätyy usein valmisruokaa tai puolivalmisteita sekä turhia ostoksia.

Alle kahdellakympillä en lähikauppaostoksista selviä. Tyypillinen ostosten loppusumma on 30–40 euroa.

Välillä näitä kiireisiä illallistarveostoksia tekee mieheni. Joka päivä vähintään jompi kumpi käy kaupassa. Ja silti jatkuvasti tuntuu, että syömme huonosti ja ennen kaikkea suunnittelemattomasti.

Kokeilu alkaa kulutustapojen tarkastelulla

Kun kuulen tuttavasta, joka säästi 600 kuukaudessa jättämällä lähikauppaostokset pois ja 200 euroa lisää järkevöittämällä kaupassa käyntiään, en ole uskoa. Eihän sellainen ole mahdollista!

Vai onko? On pakko istua alas ja ryhtyä laskemaan omia ruokakuluja. Se onkin pysäyttävä istunto. Tarkistan kuitit ja tiliotteet neljän kuukauden ajalta ja käy ilmi, että käytän 200–400 euroa lähikauppaan joka kuukausi minäkin. Ja mieheni suunnilleen saman summan.

Sen lisäksi käytämme 2–3 viikossa tehtäviin isompiin ruokaostoksiin hypermarketissa noin 900 euroa kuukaudessa. Hypermarketissa asioidessa haittapuolena ovat impulssiostokset ruokaosaston ulkopuolelta. Kuinkahan monet tarjoussukat tai turhat taloustavarat olenkaan sieltä ostanut!

Kokonaissumma, jonka ruokakaupoissa kuukauden aikana käytämme, pyörii 1600–1700 euron tietämillä. Elämisen viitebudjetin mukaan kaltaisemme viiden hengen perheen kohtuullinen minimi ruokakuluissa on 1417 euroa. Me ylitämme sen reippaasti.

Summat masentavat, mutta myös innostavat. Tästä olisi ihan varmasti mahdollista nipistää euroja pois, varsinkin kun ostoskäyttäytymisemme on jokseenkin holtitonta.

Lue myös: Entinen tuhlari Päivi ja koko elämänsä säästänyt Sanni käyttävät hyvin vähän rahaa pakollisiin arkimenoihin – he antavat 10 vinkkiä, jotka voit ottaa käyttöön saman tien

Pienistä puroista voi syntyä satojen eurojen kuukausimeno

Lähikauppareissut pois ja ruokasuunnittelu tilalle, on mottoni, kun aloitan kuukauden kokeiluni: kuinka paljon on mahdollista säästää järkevöittämällä kaupassakäyntiä.

Suunnittelu onkin erinomainen ja toivottava asia, kun ruokakuluremonttia alkaa tehdä, huomauttaa taloudellisen hyvinvoinnin valmentaja Jenna Mattila Rahabalanssista.

Se että olen jo tarkastellut taloutemme menoja ja kulutustapoja, on hyvä alku, hän sanoo. Seuraava askel on ruoka- ja kauppalistojen laatiminen ja sen miettiminen, miten tapoja voi viilata taloudellisemmaksi.

Säästöprojekti onnistuu todennäköisemmin ja tuo pitkäkestoisempia tuloksia, jos ensin jaksaa käydä läpi tylsät asiat eli tiliotteet ja kuitit, Mattila kannustaa. Silloin vältetään se sudenkuoppa, että vaikkapa somen innoittamina aloitetaan ruokakuluissa säästäminen ottamalla mallia somettajan esimerkkibudjetista, jolla ei ole mitään tekemistä oman todellisuuden ja kulutustottumusten kanssa.

”Tärkeää on tiedostaa juuri oman perheen tavat: syödäänkö paljon ulkona, tilataanko noutoruokaa, ravataanko lähikaupassa ja ostellaanko työpäivän aikana välipaloja. Kaikista niistä syntyy puroja, joista muodostuu jopa satojen eurojen kuukausimeno”, Mattila kuvaa.

Kauppapäivä kerran viikossa

Mattila kehottaa valitsemaan viikossa yhden kauppapäivän, johon kaikki ruokaostokset keskitetään. Sitä edeltää ajan kanssa tehty ruokalistojen suunnitteluhetki. Kun ruokalista ovat valmis, ainekset voi siirtää suoraan kauppalistaan.

Mattilan mukaan ruokasuunnittelua helpottaa, jos valmistaa ruokia isomman satsin kerralla 2–3 päiväksi. Perheenjäsenten mieltymykset kannattaa ottaa huomioon ruokien valinnassa ja valmistaa mahdollisuuksien mukaan perusterveellistä kotiruokaa, kuten keittoja, patoja, laatikoita ja kastikkeita.

Ruokalistan laatimisen tarkoitus ei ole tarkoitus laittaa koko perheen ruokatapoja uusiksi. Kestävämpi muutos on sellainen, joka ei ole kerralla liian suuri. Säästämisinnossa ei myöskään kannata jättää liikaa ostoslistalta pois:

”Jos perheessä on totuttu juomaan aamupalalla mehua, sitä voidaan kyllä jatkossakin ostaa. Mutta ehkä mehua ostettaisiinkin vain viikonloppuaamuiksi? Ja jos on totuttu leivän päälle laittamaan sekä juustoa että leikkeleitä, kummastakaan ei tarvitse luopua, vaan vaikkapa sopia, että kerralla laitetaan vai jompaa kumpaa tai viipaleiden määrää vähennetään.”

Lue myös Kotiliesi.fi: Pursuavatko kaapit krääsää? Julia Thurén kertoo, miten saat turhien tavaroiden ostamisen loppumaan ja rahat säästöön

Ruokalistojen suunnittelu

Elo-syyskuun vaihteessa käyn tuumasta toimeen. Istun jälleen alas ja alan laatia viikkoruokalistaa Mattilan opit muistissani.

Keskityn perheessämme jo ennestään käytettyihin ruokalajeihin, joiden tiedän maistuvan kaikille perheenjäsenille. Otan mukaan helppoja, pikaisesti valmistuvia ruokia ja otan huomioon viikon aikataulut eli sen, minkä verran aikaa ruoanlaittoon minäkin päivänä on. Vilkaisen myös Mattilan vinkkaamia valmiita 1–3 viikon ruokalistoja Marttojen sivuilta ja saan niistä hyvää inspiraatiota.

Ensimmäisen viikon ruokalista näytti tältä:

Lauantai Lounas: pastaa ja tomaattijauhelihakastiketta + illallinen: itse tehdyt hampurilaiset ja ranskalaiset

Sunnuntai Lounas: pastaa ja tomaattijauhelihakastiketta + illallinen: kalkkunafile, lohkoperunoita ja uunikasviksia (paprika, munakoiso, kesäkurpitsa, peruna)

Maanantai Lounas: etätyötä tekeville vanhemmille edellisen illan jämät + illallinen: pastaa ja tomaattijauhelihakastiketta

Tiistai Lounas: kaikki syövät koulussa tai työpaikalla + illallinen: bataatti-porkkanasosekeitto ja raejuusto-jauhelihapöperö (lasten suosikki)

Keskiviikko Lounas: Etätyötä tekeville vanhemmille bataatti-porkkanasosekeitto ja leipää + illallinen: pestopastaa, mozzarellaa ja tomaattisalaattia

Torstai Lounas: Etätyötä tekevälle lounasruokalassa + illallinen wienerleikettä, ranskanperunoita ja kaali-porkkanasalaattia

Perjantai Etätyötä tekeville vanhemmille edellisen illan jämät + illallinen kana-kasvisburritot

Suunnittelussa auttaa, että tietää oman perheensä annoskoot ja määrät, joita eri ruokalajeihin tarvitsee. Siirrän viikon ruokalistan ainekset kauppalistaan ja lisään siihen myös aamiais- ja välipalatarvikkeet, kuten murot, jogurtit, maidot ja hedelmät. Mattilan neuvon mukaan en yritä karsia kaikkea, vaan jätän listalle esimerkiksi lasten jälkiruokavanukkaat, viikonlopun suklaaherkut ja joka-aamuisen tuorepuristetun appelsiinimehumme. Ne ovat arjen ylellisyyksiä, joista emme halua luopua.

Näin kuukausi sujui: ensimmäiset 2 viikkoa

Sitten suuntaamme jättipituisen listamme kanssa kauppaan, mieheni ja minä. Jaamme listan kahtia ja sovimme treffaavamme kassalla, kun olemme saaneet oman osamme listasta kerättyä. Sopimuksemme mukaan emme vilkuilekaan hypermarketin vaate- ja tavaraosastojen houkutuksia, vaan ostamme vain listalta.

Kassalla kukkuraiset kärryt ja suuret ostosmäärät hirvittävät, ja ostokset näyttävät satojen eurojen arvoisilta. Pelkästään appelsiineja ostamme 4 kiloa, mikä ilahduttavan alhaisella kilohinnalla tarkoittaa kuitenkin vain alle 8 euroa.

Kuitin loppusumma näyttää 194,5 euroa. Hölmistymme. Jos jatkuvasti todella käyttäisimme vain tämä summan viikko-ostoksiin, kuukauden ruokamenomme kutistuisivat käsittämättömän paljon.

Aloitus on suorastaan huumaavan hyvä. Laskeskelen mielessäni summia, joita tulemme tällä menolla säästämään. Ensimmäinen viikko sujuu tässä huumassa ja tutut ruokalajit valmistuvat vähäntuntuisella vaivalla.

Toisella viikolla sama hyvä vire jatkuu: ruokaostosten loppusumma 187 euroa. Saimme nipistettyä kympin! Keksin vielä kuin leikiten ruokalajit myös tähän toiseen viikkoon.

Näin kuukausi sujui: viikot 3–4

Kolmannella viikolla ruokalajien keksiminen tuottaa jo hieman tuskaa. Onneksi meillä sentään on pastamme, jota huomaan tarjoavani listalle nyt jo kuutena päivänä. Alan myös jo kierrättää ensimmäisen viikon ruokia ja huomaan, kuinka pieni ruokalajivalikoimamme onkaan. Eikä meillä edes ole ruoka-aineallergiaa potevia yhtä kala-allergista lukuun ottamatta.

Kolmannen viikon ruokalasku kuitenkin kannustaa jatkamaan. Se on jälleen pienempi kuin edellisellä viikolla, 175 euroa. Tosin loppuviikosta tulee odottamaton lähikauppareissu yllätysvieraiden ansiosta, eli viikon loppusumma kohoaa takaisin 190 euron tuntumaan.

Neljännellä viikon ruokalistojen suunnittelu tökkii toden teolla. Taasko pitäisi vääntää sosekeittoja ja paistaa kananfileitä? Vilkuilen epätoivoissani Marttojen sivuille ja lisään listaan hernekeiton, vaikka kaksi kolmesta lapsestamme ei siitä pidä ja toisen arkiruokaklassikon, makaronilaatikon.

Jälkimmäinen aiheuttaa lapsissa ilonkiljahduksia. Pitkästä aikaa tätä hyvää ruokaa! Edullinen arkiruoka näkyy myös kuitissa: 158 euroa.

Edullinen arkiruoka ja monipuolistunut ruokavalio ihmetyttävät

Makaronilaatikon menekki kannustaa jatkamaan vanhojen arkiruokareseptien kaivelemista. Syömme kuitenkin edelleen pastaa viitenä päivänä viikossa ja se voimistaa tunnetta, että rustaan listalle aina samoja ruokia.

Mutta kun tarkemmin ajattelen, todellisuudessa ruokavaliomme on monipuolistunut ja muuttunut ravintosisällöltään paremmaksi. Einekset ja valmisruoat ovat vähentyneet, tilalle on tullut Mattilan ja Marttojen suosittelemaa peruskotiruokaa ja enemmän kasviksia.

”Vaikka hinnat ovat viime aikoina nousseet, peruskotiruoka ei ole edelleenkään kovin kallista. Mehut, limut, valmiit välipalat, sipsit ja karkit ovat”, Mattila on minua aiemmin muistuttanut. Se on aivan totta. Nopeasti laskeskellen ainakin 40 euroa viikkobudjetistamme kuluu lasten hedelmäsoseisiin, rahkoihin, jogurtteihin ja vanukkaisiin sekä viikonloppuherkkuihin suklaaseen ja sipseihin.

Halutessaan siitä saisi vielä nipistettyä ison summan, mutta taidan antaa ainakin toistaiseksi olla. Liian suuresta muutoksesta voisi perhe alkaa jo protestoida. Sitä paitsi ensimmäisen kuukauden aikana säästöä myös syntyy niin paljon, että olen enemmän kuin tyytyväinen.

Säväyttävä säästölukema: lähes 700 euroa

Syyskuun ruokakauppakulumme ovat 857 euroa, noin puolet siitä mitä tavallisesti. Lukema todella säväyttää.

Säästöön on jäänyt noin 700 euroa! Suuri osa säästöstä on kertynyt lähikauppareissujen pois jättämisellä. Ruokaostosten tekeminen vain kerran viikossa on muodostunut nopeasti rutiiniksi. Samoin on käynyt ruokalistojen teolle.

Elämä on lisäksi rutkasti helpottunut uuden rutiinin myötä. Enää ei tarvitse joka päivä pähkäillä mitä syötäisiin, sen kun katsoo ruokalistasta.

On aivan varmaa, että tämä kokeilu ei jää vain kuukauden mittaiseksi.