Anne tietää varmasti kuolevansa pian. Tässä kirjoituksessa hän kertoo sydäntä särkevällä tavalla, millaisia ajatuksia se herättää. Tulee hetkiä, jolloin hänellä on jäljellä vain yksi mahdoton toive. Olen Anne, 40. Joka päivä olen kiitollinen niistä asioista, jotka kehossani vielä toimivat. Menetän ne kaikki pikkuhiljaa. Minäkin osaan arvostaa monia asioita vasta, kun olen ne menettänyt. Näen unia entisestä elämästäni. En halua toivoa enää mitään, koska en uskalla ajatella, mitä vielä voisin menettää.
