Anni Vuohijoki hankki lapsen poikkeuksellisella tavalla – ”Pelkäsin kertoa äidilleni”

Anni Vuohijoella on maine kiireisenä ja suorapuheisena naisena. Nyt hän on puoli tuntia myöhässä. Kuvaustiimi vilkuilee kännyköitä. Millainen Anni mahtaa olla? Entäpä hänen äitinsä Teija Vuohijoki, joka myös on matkalla tänne. Millainen teräsnainen kasvattaa sellaisen superlahjakkuuden kuin Anni? Tytär on olympiaurheilija, diplomi-insinööri ja lääkäri sekä menestynyt valmentaja.

Saapuessaan Anni ja äiti pahoittelevat vuolaasti. Annin puhelin oli simahtanut eikä paikan osoite ollut muistissa muualla. Esittäydytään, halataan ja ihaillaan Annin vatsaa. 35. raskausviikko on juuri alkanut.

– Fyysisesti voin hyvin, mutta henkisesti olen aivan hajalla, Anni huokaisee.

Hän haluaisi jo saada kehonsa takaisin itselleen. ”Vuokrayksiönä” toimiminen ottaa koville.

Teija-äiti järjestelee kukkamekkojaan vaateripustimille. Hän kertoo, että pukeutuu aina mustaan, mutta on nyt kuvauksiin etsinyt muitakin värejä vaatekaapistaan.

Vauvalle vaatetta

Toukokuussa 36 vuotta sitten kotona Satakunnassa ei ollut ainoatakaan punaista tai vaaleanpunaista vauvanvaatetta valmiina. Teija ja hänen puolisonsa Matti Vuohijoki olivat olleet varmoja, että perheeseen olisi tulossa kolmas poika. Pauli oli tuolloin kahdeksan vanha ja Lauri kuuden.

Eipä tullut pikkuveljeä. Pikkusisko syntyi 24.5. Naurattaa, kun Teija kertoo, miten pieni Lauri kuiskasi äidilleen lohdun sanoja: ”Älä välitä, äiti, parempi likka ku ei mitään.”

– Pojille Anni oli kyllä äärettömän tärkeä pienestä asti. Hän on ollut meidän prinsessamme, Teija muistelee.

Kotimatkalla sairaalasta Teija pyysi miestään pysähtymään vaateliikkeen kohdalle. Hän osti pienet kirkkaanpunaiset potkuhousut ja mekon. Nyt Teija on huolehtinut Annin vauvalle valmiiksi vaatetta – väri olkoon salaisuus. Käsityöihmisenä hän on virkannut söpöt tossut, peiton ja ja neuletakin sekä myssyn. Hän on tehnyt tarvittavista hankinnoista listan, joka on myös Annin assistentin käytössä.

Annin aika on mennyt töihin ja opintoihin. Joitain hankintoja hänkin on sentään tehnyt. Kuulosuojaimet tarvitaan, jotta hän pääsee vauvan kanssa kesällä Tecnopicnicille kuuntelemaan konemusiikkia ja syömään hyvin.