”Pelkään, että lapset muistavat poissaolevan äidin”
Anu Hälvä: ”Kun Kristian oli pieni, kutsuin häntä prinssi aurinkoiseksi. Hän oli hyväntuulinen, hauska ja helppo lapsi, paitsi nälkäisenä, jolloin hän muuttui demoniksi. Minuutin päästä ruokailusta asiat olivat taas hyvin.
Se taipumus on säilynyt näihin päiviin, ja koko lähipiiri tietää, että nälkäisenä hänestä tulee mörkö. Kristianin kvartettikaveritkin ovat oppineet kantamaan harjoituksissa suklaapatukkaa mukanaan.
Kiitän omaa muusikkotaustaani siitä, että huomasin Kristianin musiikillisen lahjakkuuden jo varhain.
Kun Wienin filharmonikot kesällä 2002 soittivat televisiossa, juuri kävelemään oppinut kuopukseni nauliutui ruudun eteen, täysin musiikin lumoissa. Hän nosti kätensä ja alkoi johtaa konserttia.
Orkesteri soitti potpuria, ja aina tahdin vaihtuessa taapero nappasi salamannopeasti uudesta rytmistä kiinni. Vitsailin, että pojastahan tulee kapellimestari.
Viulunsoiton Kristian aloitti viisivuotiaana. Kun hän oli kymmenen, veimme hänet Jorma Panulan oppiin. Kapellimestarilegenda otti pikkuisen siipiensä suojiin.
Kristian oli jo lapsena hyvin kurinalainen ja suhtautui intohimoisesti musiikkiin. Vaikka päivät venyivät pitkiksi, hän ei kieltäytynyt treenaamisesta koskaan.
Halusin lapseni, sekä Kristianin että häntä runsaat kolme vuotta vanhemman Adan, englanninkieliseen päiväkotiin. He kävivät myös ala-asteen englanniksi. Ajattelin, ettei kielitaidon puute saisi olla esteenä, jos lasten urapolku veisi ulkomaille.
Pelkään, että lapsuudestaan Kristian ja Ada muistavat poissaolevan äidin. Sekä minä että lasten isä kiersimme töiden takia eri puolilla Suomea, ja välillä hoitovuoro vaihtui ovella läpsystä. Ilman vanhempieni apua emme olisi selvinneet.”
Viulunsoiton Kristian aloitti viisivuotiaana. © Anu Hälvän kotialbumi
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
