Taskuparkkeeraus saattaa herättää pelkoa, eivätkä kaikki kuskit mielellään sitä tee. Toisaalta hyviä taskuparkkeeraustaitoja ihaillaan, onnistuneita suorituksia jopa julkisuudessa asti.
Taskuparkkeeraus ei ole niin vaikeaa kuin usein ajatellaan. Ennen kaikkea kyse on tottumuksesta ja harjoituksen määrästä, sanoo liikenneopettaja Hanne Huhtala helsinkiläisestä autokoulu Lilliputista.
– Monesti etenkin naisilla saattaa käydä niin, että ajetaan muutenkin vähemmän tai annetaan puolison hoitaa enin ajaminen. Auton käsittelyyn ei tällöin tule samalla lailla tottumusta kuin heillä, jotka ajavat päivittäin. Kun ajaminen ei ole päivittäistä, ruvetaan arkailemaan vähän kaikkea – myös taskuparkkerausta.
Ja kuitenkin taskuparkkeerausta pitäisi vain tehdä kerta toisensa jälkeen.
– Mikäli sitä sitkeästi välttelee, alkaa yhä enemmän jänskättää, ja kynnys entisestään kasvaa, Huhtala kuvaa.
Tunnistitko itsesi, jänskättäjä? Ei hätää, taskuparkkeerauksen voi yhä oppia, vaikka sitä olisi kuinka sitkeästi vältellyt. Pyysimme liikenneopettajaa kertomaan pomminvarman ohjeen, joilla taskuparkkeeraus ei voi mennä metsään.
Näin taskuparkkeeraus opetetaan autokoulussa – vaihe yksi: ennakointi ja tilan hahmottaminen
Kuten moni muukin asia liikenteessä, myös onnistunut taskuparkkeeraus alkaa ennakoinnilla.
– Taskuparkkeeraus on liikenteestä poistumista, ja on toimittava sen mukaisesti: kun sopiva paikka on havaittu, laitetaan vilkku päälle ja hidastetaan vauhtia eli ilmaistaan parkkeerausaikeet muulle liikenteelle. Eli ei niin, että ai tuossa on sopiva paikka ja töks, jarrut pohjaan – ja pahimmassa tapauksessa peräkolari.
Onko tila riittävän suuri parkkeeraamiseen, selviää parhaiten sillä, että hidastaa vauhtia ajoissa. Silloin tilan ehtii paremmin arvioida. Nyrkkisääntöä siihen, miten tilan voi varmistaa sopivaksi, ei ole. Huhtala kannustaa nousemaan ulos autosta, mikäli on epävarma.
– Autosta tila saattaa näyttää hyvin erilaiselta kuin auton ulkopuolelta, yleensä pienemmältä.
Varsinainen taskuparkkeeraus alkaa sillä, että pysähdytään sopivalle etäisyydelle viereisestä autosta: ei mennä liian lähelle kolistelemaan, mutta ei keskelle tietäkään jäädä.
– Sopiva etäisyys on noin puoli metriä, korkeintaan metri, Huhtala täsmentää.
Pituussuunnassa sopiva etäisyys katsotaan oman auton takarenkaista: niiden tulee Huhtalan mukaan olla vieressä olevan auton perän kohdalla. Autoja on eripituisia, joten oman auton perää ei kannata käyttää sopivan etäisyyden mittarina. Oman auton perä saattaa ja saakin mennä toisen auton perän ohi, mutta se ei ole taskuparkkeerauksessa haitaksi.
Vaihe kaksi: peruuttaminen parkkitilaan – kahden lampun sääntö pitää oikeassa suunnassa
Kun auto on näiden ohjeiden mukaan asemoitu, on aika laittaa peruutusvaihde päälle ja kääntää renkaat eli vääntää ratti ääriasentoon oikealle.
Kokenut taskuparkkeeraus-kuski kääntää renkaita samalla kun peruuttaa, mutta autokoulussa vaihe neuvotaan aina tekemään auton ollessa liikkumatta.
– Kun ratti on ääriasennossa oikealla, lähdetään kytkimen avulla ryömittämään autoa hitaasti taaksepäin. Samalla katse käännetään vasempaan sivupeiliin. Kun sieltä näkyvät takana olevan auton molemmat lamput, pysähdytään ja aletaan suoristaa renkaita, Huhtala selostaa.
Lamppujen tulee tässä vaiheessa näkyä juuri ja juuri. Mikäli alkaa näkyä piennarta, kevyen liikenteen väylää tai muuta, on tultu liian vinoon.
Sopivan kokoisen parkkitilan löytyminen voi kaupunkiympäristössä joskus olla hankalaa.
© iStock
Vaihe kolme: Renkaiden suoristus, takarenkaiden linjaus ja parkkeerauksen viimeistely eli ratti kahdesti puolitoista kertaa vasemmalle
Kun molemmat lamput on saatu peiliin, suoristetaan renkaat. Renkaiden suoristaminen tapahtuu kiertämällä rattia puolitoista kertaa vasemmalle. Kun renkaat ovat suorassa, lähdetään viemään autoa hitaasti taaksepäin, kunnes auton takarengas on samassa linjassa muiden parkkirivissä olevien autojen takarenkaiden kanssa.
– Tässä vaiheessa kannattaa toki tarkistaa, ovatko muut autot parkkeeranneet renkaat kynnyskivelle, sillä siinä tapauksessa parkkeeraat sinne itsekin, mikäli menet samassa linjassa. Myös oman auton leveys vaikuttaa, eli vaikkapa se, jos on liikkeellä pakettiautolla, Huhtala muistuttaa.
Mikäli oman auton leveydestä ei ole täysin varma, on parempi mennä hiukan liian pitkälle taaksepäin kuin jäädä kauemmas. Jos auto jää liian eteen, se jää melko kauas kynnyskivestä. Tällöin paikkaa voi joutua korjaamaan useamman kerran, varsinkin jos tila on pieni.
– Voi tulla taaksepäin vaikka niinkin paljon, että takarengas hiukan osuu kynnyskiveen. Siitä on helppo korjata eteenpäin kääntämällä ratista vähän oikealle, Huhtala vinkkaa.
Kun oman auton vasen takarengas on linjassa muiden autojen renkaiden kanssa, rattia käännetään jälleen vasemmalle, nyt ääriasentoon eli toiset puolitoista kertaa. Peruuttamista jatketaan, kunnes auto on asettunut paikoilleen.
Taskuparkkeeraus ja viimeinen vaihe: renkaiden suoristus ja tilan varmistaminen
Lopuksi vielä yksi mutta sitäkin tärkeämpi vaihe: renkaiden suoristus.
– Jos renkaat jäävät vinoon, ne törröttävät ulos autosta ja voivat kolhiintua ja olla pahimmillaan puhki, kun palaat autolle.
Tarvittaessa ajetaan vielä hiukan eteenpäin. Tärkeää on, että molemmille puolille jää sen verran tilaa, että takana ja edessä olevat autot pääsevät poistumaan.
Siinäpä se, nyt olet taskuparkissa! Eikä ollut ollenkaan vaikeaa, eihän?
Lue myös Kotiliesi.fi: Oletko ostamassa autoa? Nämä asiat kannattaa ottaa huomioon
Taskuparkkeeraus pähkinänkuoressa
Vilkku päälle ja hidasta.
Pysäytä 0,5–1 metrin etäisyydelle viereisestä autosta, takarenkaat viereisen auton perän kohdalla.
Peruutusvaihde päälle ja ratti ääriasentoon oikealla.
Peruuta, kunnes näe vasemmasta sivupeilistä takana olevan auton molemmat lamput.
Suorista renkaat kääntämällä rattia vasemmalle ja peruuta, kunnes autosi vasen takarengas on suurin piirtein samassa linjassa muiden parkissa olevien autojen renkaiden kanssa.
Käännä taas vasemmalle ja peruuta, kunnes auto on paikoillaan.
Suorista renkaat ja aja tarvittaessa eteenpäin.
