– Sydän tykytti niin kovaa, että tuntui kuin kuolisin, Heljä-Tuulia Pitkänen, 32, muistelee.
Hän oli tuolloin 18-vuotias, eikä alkuun ymmärtänyt, että kyse oli paniikkikohtauksista. Vasta kun asiaa tutkittiin lääkärissä, hän sai diagnoosin ja syyn rytmihäiriöille.
Kohtausten taustalla vaikutti kymmenen vuotta jatkunut koulukiusaaminen ja teini-iän parisuhde, joka sisälsi hyväksikäyttöä. Sisälle patoutunut paha olo purkautui kohtauksina.
Paniikkihäiriö saattoi yllättää Heljä-Tuulian erityisesti tilanteissa, joissa hän koki painostusta ja itsensä nurkkaan ajetuksi – samoin kuin hän oli tuntenut satuttavassa parisuhteessa.
– Paniikkikohtauksessa en saa kunnolla henkeä ja ahdistaa, kun en pääse jostain tilanteesta pois. Ahdistus purkautuu hallitsemattomana itkuna ja hengen haukkomisena, Heljä-Tuulia kuvailee.
Paniikkihäiriö voi olla erittäin ahdistava ja rajoittaa merkittävästi elämää, psykologi Emmi Arponen kertoo. Kohtausten uusiutumisen pelko voi johtaa siihen, että alkaa vältellä erilaisia paikkoja tai tilanteita.
– Paniikkikohtauksiin saattaa liittyä myös pelkoa fyysisestä sairaudesta, kehon tai mielen hallinnan menettämisestä tai jopa kuolemasta. Lisäksi kohtauksiin voi liittyä häpeää, Arponen sanoo.
Avioeroa seurasi pahin paniikkikohtaus – taju meni
Paniikkihäiriö kuuluu ahdistuneisuushäiriöiden ryhmään. Siitä voi kärsiä kuka tahansa, ja taustalta löytyy monimutkainen perimän ja ympäristön vuorovaikutus.
Paniikkihäiriö on kuitenkin jonkin verran yleisempi nuorilla kuin ikääntyneemmillä, Arponen kertoo. Myös voimakkaasti stressaavat elämäntapahtumat, kuten avioero tai läheisen menettäminen, voivat joskus toimia laukaisevana tekijänä.
– Aina laukaisevaa tekijää ei kuitenkaan ole, Arponen sanoo.
Heljä-Tuulian paniikkihäiriö alkoi vähitellen tasaantua, kun hän sai käsiteltyä asioitaan terapiassa. Kohtaukset pysyivät poissa vuosia.
Viime keväänä Heljä-Tuulia kävi läpi rankan elämänvaiheen, kun hänen avioliittonsa päättyi eroon. Paniikkihäiriö nosti päätään: Heljä-Tuulia sai koko elämänsä hirveimmän kohtauksen.
– Jalat lähtivät alta, ja olin tajuttomana hetken aikaa.
Päättynyt parisuhde oli alkanut pitää sisällään samoja piirteitä kuin teini-iän suhde. Vanhat traumat nousivat pintaan, Heljä-Tuulia pohtii.
Paniikkihäiriön hoito voi pitää sisällään terapiaa. Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja altistushoito ovat tyypillisiä hoitomuotoja ja niistä on paljon näyttöä, psykologi Emmi Arponen sanoo.
© iStock
Paniikkihäiriön hoito – Heljä-Tuuliaa auttoi terapia
Paniikkihäiriöitä voidaan hoitaa tehokkaasti, Emmi Arponen korostaa. Saatavilla on sekä itsehoitomenetelmiä että ammattilaisten tarjoamaa hoitoa. Itsehoidosta esimerkkejä ovat Mielenterveystalon paniikin omahoito-ohjelma ja Irti paniikista -kirja.
Osa potilaista hyötyy lääkityksestä, osa psykoterapiasta tai molemmista ja osa esimerkiksi ryhmämuotoisesta hoidosta. Arponen suosittelee keskustelemaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa eri vaihtoehdoista, jos itsehoito ei tuota toivottuja tuloksia.
– Kognitiivinen käyttäytymisterapia ja altistushoito ovat esimerkiksi tyypillisiä hoitomuotoja paniikkihäiriössä, ja niistä on paljon näyttöä.
Heljä-Tuulia kokee saaneensa eniten apua terapiasta. Hänellä on myös tiettyjä keinoja, joita hän käyttää, kun paniikkikohtaus on käynnistymässä: hän voi esimerkiksi etsiä viisi turvaa tuovaa asiaa ympäriltään. Oman koiran silittäminen on usein helpottanut häntä.
Lääkitystäkin on välillä tarvittu.
– Lääkitys ei kuitenkaan poista häiriötä, se on vain hetkellinen laastari.
Merkittävää Heljä-Tuulialle on ollut myös uskaltaa katkaista ihmissuhteet, jotka ovat saaneet häiriön ottamaan hänestä niskalenkkiä.
– Tunnen nykyään paremmin omia rajojani. Sillä on tosi iso vaikutus, kenen kanssa olet. Kannattaa arvostaa itseään niin, että valitsee mieluummin oman terveytensä.
Lue myös Kotiliesi.fi: Satu, 50, salasi paniikkihäiriönsä jopa läheisiltään: ”Olen pelännyt kuolevani lasten nähden”
Paniikkihäiriön hoito auttoi: ”On mahdollista palata iloiseksi itsekseen”
Heljä-Tuulia voi tällä hetkellä hyvin.
– Paniikkihäiriö on hyvin hallinnassa eikä se haittaa elämääni. En ole moneen kuukauteen saanut kohtausta.
Hän haluaa rohkaista toisia paniikkihäiriön ja muidenkin mielenterveyden haasteiden kanssa kamppailevia: ne eivät ole maailmanloppu.
– Paniikkihäiriö ei ole välttämättä mikään loppuelämän taakka. On mahdollista palata normaaliksi, iloiseksi itsekseen. Tärkeintä on selvittää syyt häiriön taustalta. Jos jotkut asiat saavat huonovointisiksi, täytyy tehdä muutoksia, hän korostaa.
Onko paniikkihäiriö yleistynyt?
Onko paniikkihäiriöiden määrä lisääntynyt viime vuosien aikana, vai diagnosoidaanko sitä vain enemmän? Psykologi Emmi Arposen mukaan tämä on monitahoinen kysymys. Tutkitusti mielenterveyden häiriöt, erityisesti nuorten keskuudessa, ovat lisääntyneet.
– Toisaalta on myös näyttöä siitä, että tämä lisääntyminen osittain selittyy diagnostiikan tarkentumisella ja myönteisemmällä suhtautumisella mielenterveyden häiriöihin.
