Jos iäkäs ihminen alkaa äkillisesti käyttäytyä sekavasti, kyseessä voi olla delirium.
– Delirium on eräänlainen aivojen vajaatoiminta, hermosolujen ja hermoverkkojen toimintahäiriö, jonka aiheuttaa jokin elimellinen tekijä, kertoo sairaanhoitaja ja väitöskirjatutkija Jonna Laine.
Deliriumia on kolmea lajia: hyperaktiivinen, hypoaktiivinen ja sekamuotoinen delirium.
Hyperaktiivinen delirium on helpointa tunnistaa, sillä sen oireet ovat näkyvimmät. Henkilö saattaa olla kiihtynyt, levoton, ärtynyt, kärsimätön ja aggressiivinenkin. Hän on myös usein vaelteleva, koko ajan lähdössä johonkin, eikä myöskään oikein tiedä, missä on.
Noin 10 prosenttia deliriumeista on hyperaktiivisia. Hypoaktiivinen muoto on huomattavasti yleisempi, sillä sen osuus on 60–70 prosenttia deliriumeista. Sen oireet ovat huomattavasti vaikeammin havaittavat kuin hyperaktiivisen deliriumin.
Hypoaktiivisessa deliriumissa oleva voi näyttää tyynen rauhalliselta eikä pidä itsestään meteliä. Usein motorinen aktiivisuus on vähäistä, ja henkilö saattaa vain istua jäyhästi paikoillaan ja tuijotella yhteen pisteeseen. Jos häntä rupeaa haastattelemaan, yleensä huomaa, että tietoisuus on vähentynyt.
– Henkilö ei tiedä missä on ja mitä tapahtuu. Puhe voi olla hidasta tai sitten hän ei juttele yhtään mitään.
Kolmas deliriumin muoto on sellainen, jossa hyperaktiivinen ja hypoaktiivinen tila vuorottelevat keskenään.
Deliriumilla on aina jokin taustasyy
Delirium voi kehittyä kenelle tahansa, mutta mitä enemmän henkilöllä on riskitekijöitä, sitä suurempi todennäköisyys deliriumille on.
Deliriumille altistavia tekijöitä ovat muun muassa korkea ikä, muistisairaus, alentunut toimintakyky, monisairastavuus, aivoverenkiertohäiriöt, jotkut lääkkeet ja päihteiden käyttö. Mitä enemmän riskitekijöitä henkilöllä on, sitä pienempi tekijä saattaa laukaista deliriumtilan.
Deliriumin taustalla on aina jokin elimellinen tekijä, kuten esimerkiksi infektio, muu akuutti sairastuminen tai leikkaus. Myös ulkoiset ärsykkeet, kuten vieras ympäristö tai ärsykkeiden puute voivat toimia laukaisevana tekijänä.
– Jos henkilöllä on pitkälle edennyt muistisairaus ja hänet viedään syystä tai toisesta päivystyspoliklinikalle, jo ympäristön vaihdos voi laukaista deliriumtilan.
Kuinka nopeasti deliriumin vuoksi lääkäriin?
Delirium sinällään ei ole hengenvaarallinen tila, mutta sen seuraukset voivat olla vakavia. Jos deliriumin laukaissutta syytä ei hoideta, ihmisen toimintakyky heikkenee, loukkaantumisriski lisääntyy, komplikaatiot lisääntyvät ja sairaalahoito pitkittyy. Mahdollinen muistisairaus voi myös pahentua. Delirium lisää myös kuolleisuutta joissain tilanteissa.
– Jos iäkkään vointi tai toimintakyky muuttuu äkillisesti, on hyvä olla yhteydessä omaan lääkäriin mahdollisimman nopeasti, viimeistään seuraavana arkipäivänä.
Akuuteissa tilanteissa on oltava yhteydessä päivystykseen. Varsinkin monisairaan, hauraan ikäihmisen kohdalla riski deliriumin kehittymiselle on suurempi, vaikka oireet vaikuttaisivat vähäisiltä.
Delirium hoidetaan taustasyyn hoitamisella
Delirium voi kestää hyvin pitkään, jopa useita päiviä tai viikkoja, jos sen syytä ei selvitetä ja hoideta. Taustalla olevan lääketieteellisen syyn selvittäminen ja hoitaminen on edellytys deliriumista toipumiseen.
Deliriumtila ei aina vaadi sairaalahoitoa, kuten tilanteessa, jossa se johtuu ympäristön vaihtumisesta.
– Näin voi käydä esimerkiksi iäkkään, muistisairaan henkilön siirtyessä kotoa kuntoutusjaksolle tai päinvastoin. Tällöin tila menee ohi itsestään ajan kanssa.
Toki tarvittaessa on hyvä selvittää, johtuuko tila jostain muusta syystä. Deliriumissa oleva henkilö voidaan hoitaa myös kotona, jos siellä on turvallista olla, eikä henkilö pyri esimerkiksi lähtemään ulos.
– Syyn vaatiman hoidon lisäksi tietysti huolehditaan, että henkilö saa riittävästi nesteitä ja ravintoa, ja häntä pidetään myös liikkeellä mahdollisuuksien mukaan. Yleensä omaisten läsnäolo ja tutut tavarat ympärillä, kuten omat silmälasit ja omaisten valokuvat, auttavat. On myös tärkeää orientoida häntä aikaan ja paikkaan, eli kertoa, missä ollaan, mikä viikonpäivä ja vuorokaudenaika on ja mitä seuraavaksi tapahtuu.
Deliriumtilaan ei ole olemassa lääkitystä, mutta harkiten voidaan tarvittaessa käyttää rauhoittavia lääkkeitä.
– Näitä ei kuitenkaan mielellään käytetä, koska jossain tilanteissa ne voivat pahentaa sekavuutta.
Riippuu jokaisen yksilöllisestä tilanteesta, miten deliriumista toivutaan. Esimerkiksi hyvin hauras, muistisairas ihminen ei välttämättä toivu kokonaan, mutta sen sijaan kohtuullisen hyväkuntoinen toipuu yleensä melko hyvin entiselleen. Hoitamattoman deliriumin ennuste on huono.
Koska deliriumtila jää usein tunnistamatta, tarkkoja tietoa siitä, kuinka yleinen se on, ei ole.
– Mutta on arvioitu, että joka viides iäkäs sairaalapotilas olisi kärsinyt deliriumista sairaalajakson aikana.
Lue myös Kotilieden artikkeli: Kansakoulussa laulettiin niin paljon, että jopa muistisairaat vanhukset muistavat sanat yhä ulkoa: ”He alkavat laulaa mukana, vaikka heihin ei muuten saisi kontaktia”
Mistä tunnistaa, onko kyseessä muistisairauden oireet vai delirium?
Ammattilaistenkin on vaikea tunnistaa deliriumia, jos he eivät tunne potilasta tai ole haastatelleet hänen omaisiaan tai hoitavaa tahoa, kuten kotihoidon hoitajia. Delirium voidaan helposti sekoittaa muistisairauden oireisiin.
– Muistisairaus ei kuitenkaan koskaan ala tai pahene yhtäkkiä, vaan se alkaa ja etenee hitaasti.
Deliriumille ominaista on myös se, että ihmisen oireet vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan.
– Aamulla hän voi olla skarppi ja ajan tasalla, mutta iltapäivästä ei enää tiedä missä on tai mihin hän on menossa. Muistisairaiden oireet eivät vaihtele niin äkillisesti.
Haastavinta delirium voi olla tunnistaa muistisairaalla henkilöllä. Tällöin on syytä kiinnittää huomiota oireiden muuttumiseen.
– Jos henkilö, jonka muistisairaus on jo pitkälle edennyt, on normaalisti rauhallinen ja hyväntuulinen, ja hän ihan yhtäkkiä muuttuu esimerkiksi levottomaksi tai aggressiiviseksi, kyseessä voi olla delirium.
