“Olen tässä äitini ottamassa kuvassa suurin piirtein kymmenvuotias. Seison siinä lapsuudenkotini pihalla Hyvinkäällä.
Oikealla puolella on pikkusiskoni ja vasemmalla ystäväni, joka asui samassa pihapiirissä. Minä ja siskoni olemme pukeutuneet äitimme neulomiin upeisiin poncho-viittoihin.
Poncho oli minulle hyvin rakas vaate. Se oli vaaleanpunainen, ja käytin sitä ylpeänä. Minusta on huikeaa, että rohkenin pitää sellaista kymmenenvuotiaana poikana.
Osku Heiskanen (keskellä) oli lapsena aktiivinen. – Tungin itseni kaiken maailman kerhoihin poliittisesta nuorisokerhosta poikakerhoon. Sain luvan osallistua myös tyttökerhoon, hän muistelee.
© Osku Heiskasen kotialbumi
Nuoresta iästäni huolimatta uskalsin olla erilainen. Minussa on aina ollut luovaa hulluutta, ja tuon vaaleanpunaisen ponchon käyttäminen on siitä hyvä esimerkki.
Lue myös Kotiliesi.fi: Hittimusikaalien ohjaaja Samuel Harjanne oli koulussa kummajainen, joten hän rötösteli kuuluakseen porukkaan – äidin oivalluksen ansiosta hänellä oli onneksi oma heimo muualla
”Leikin barbeilla vielä 14-vuotiaana”
Minua ei ole onneksi koskaan kisattu erilaisuuteni vuoksi. Minua ei myöskään patistettu aikuistumaan, vaan sain olla rauhassa lapsi – leikin barbeilla vielä 14-vuotiaana.
Lapsuuteni oli yhteisöllistä ja turvallista aikaa. Leikin pihan lasten kanssa mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä.
Perheellämme oli rullasukset, joilla hiihdimme pitkin pihaa ja lauloimme samalla Kulkurin valssia. Jokainen sai hiihtää valssin ensimmäisen säkeistön ajan, sitten hiihtäjä vaihtui ja laulu alkoi alusta.
Kirjoitin jo koulussa näytelmiä ja pakotin kotipihamme lapset näyttelemään niissä. Myöhemmin aloitin teatteriharrastuksen ja sen myötä aloin kulkea kohti nykyistä ammattiani.
Kuvanoton aikaan tuntui, että minulla on loputtomasti aikaa leikkiä pikkusisarusteni kanssa. Nykyään aika menee mieletöntä vauhtia eteenpäin.
Toivon, että minussa on silti edelleen samaa lapsenmielisyyttä kuin tuolloin. Pyrin katsomaan maailmaa lapsen silmin ja ottamaan uudet asiat vastaan hauskoina seikkailuina.
Haluaisin kannustaa kuvan Oskua pitämään päänsä ja pysymään rohkeana. Sen olen tehnytkin, vaikka välillä on kolahtanut kovaa. Kovat kokemukset ovat niitä, jotka kasvattavat.
Toivon, että rohkeudestani on joskus ollut apua myös jollekin toiselle. On tärkeää uskaltaa elää elämäänsä miettimättä, mitä edustaa tai miltä näyttää. Pääasia on, että voi olla onnellinen.”
Osku Heiskasen, 57, ohjaamaa Silkkitehtaan naiset -näytelmää esitetään Teatteri Vantaalla. Lokakuussa alkaa Oskun ja Jarkko Valteen ShoWhat-dragkiertue.
