Osakkeet pitää myydä ja töistä pitää lähteä silloin, kun markkina-arvo on korkeimmillaan. Näin sanoo uutisankkuri Keijo ”Keke” Leppänen, jonka viimeinen työpäivä MTV:n uutisissa on 30. syyskuuta.
– Roikkumaan ei kannata jäädä.
Keijon Instagramissa on syyskuun ajan pyörinyt Keke Countdown: Keke muistelee kolmenkymmenen kuvan voimin kolmeakymmentä vuottaan uutistoimituksessa ja kiittää samalla rakkaita työtovereitaan.
– Kun Leena Kaskela jäi vuonna 2004 eläkkeelle uutistoimituksesta, olin itse uudehko tulokas ja sanoin konkarille, että kaikkihan jumaloivat sinua. Hän näytti liikuttuneen yllättyneeltä. Silloin tajusin, että arvostus ja kiitos sanotaan liian harvoin ääneen.
Keke myöntää saaneensa lähtöilmoituksensa jälkeen paljon kiitosta ja kehuvaa palautetta. Monien mielestä hän on tyylikäs ja asiallinen. Vapaa-ajallaan urheilullinen mies nähdään ruudussa nykyään aina rusetti kaulassa.
– Kravatteja taitaa olla menneiltä vuosilta lähes sata ja rusettejakin jo viitisenkymmentä. Muutaman niistä otan kotiin muistoksi, osan panen kiertoon.
Suuri osa palautteen antajista on myös korostanut sanaa pilke. Asiallinen uutistenlukija on lämpimästi läsnä, hänellä on pilkettä silmissä.
– Olen kaikista kehuista mutta erityisesti tuosta pilke-asiasta iloinen. Minulla on myönteinen asenne, ja hyvä jos se on näkynyt ruudussa.
Esiintymisestä Keijo ei aio luopua
Pohdimme uutisankkurin elämänmuutosta espoolaisessa Bembölen kahvituvassa. Keke on tullut paikalle kotoaan Laaksolahdesta, jossa hän asuu suurta omakotitaloa kaksin vaimonsa Hannan kanssa.
Pojat Ukkopekka Oskari, Ottoville Severi ja Frans-Eemil Santeri ovat jo aikuisia ja maailmalla.
– Annoimme pojille historiaan viittaavat kaksiosaiset nimet, mutta kaikilla on toisena nimenä varmuuden vuoksi tavallisempi vaihtoehto. Kukaan heistä ei ole kuitenkaan halunnut vaihtaa toista nimeään käyttöön.
Keke on 64-vuotias, ja hän voisi vielä jatkaa töitä, mutta toisaalta kolmekymmentä vuotta televisiossa ja neljäkymmentäviisi alalla on oikein sopiva määrä. Nyt hän haluaa omistautua harrastukselleen, joka on – yllätys, yllätys – esiintyminen.
Pankkialalla työskentelevä vaimo on muutaman vuoden miestään nuorempi, ja Keke haluaa työllistää itseään vielä ehkä puolison eläkeikään saakka.
– Monet pyytelevät anteeksi olemistaan ja ovat turhan vaatimattomia, sanovat, että enhän minä mitään osaa. Totuus on, että olen kuunnellut ja katsellut elämässäni erilaisia esiintyjiä, saarnamiehiä, poliitikkoja sekä viihteen tekijöitä, ja itsekin olen esiintynyt pitkään. Kyllä minä jotain asiasta tiedän.
Kekellä on oma yritys, jonka kautta hän aikoo toimia hyvän esiintymisen lähettiläänä ja kouluttajana.
Lue myös Kotiliesi.fi: Matti Rönkä, 64, on ymmärtänyt, miten arvokasta lapsen adoptointi oli: ”Ilman häntä olisin voinut tulla ihan kusipääksi”
Into, rentous ja rohkeus
Perusohjeeksi jännittäjille ja puhumista pelkääville hän tarjoaa kolme pointtia: into, rentous ja rohkeus. Jos yksikin niistä puuttuu, esitys kärsii heti.
Kun haluaa saada asiansa esiin, pitää luottaa tietämykseensä, tiivistää, keskittyä olennaiseen ja uskaltaa panna itsensä likoon.
– Arvostan ihmistä, jolla on vahva itsetunto, mutta vierastan ylimielisyyttä. Joskus rajaa näiden kahden välillä on vaikea nähdä, mutta se on tärkeä tunnistaa. Kannattaa tarkkailla, osaako ihminen nauraa itselleen vai näkeekö hän huumorin aihetta vain muissa.
Miten päivä jatkuu tästä?
Ajelen kotiin Laaksolahden Jupperiin. Minulla on vapaapäivä, ja vaimo on töissä, joten etsiskelen jonkun lähipaikan, jossa käyn lounaalla, ehkä valitsen nepalilaisen.
Illansuussa on kollega Ripsa Koskinen-Papusen kirjan julkkarit, siellä on todennäköisesti paljon tuttuja. Poikani Ottoville pelaa Kiekko-Espoossa, mutta tämän illan matsi jää minulta väliin.
Huomenaamulla minulla on viikoittainen tennisvuoro kello kahdeksalta. Parin päivän kuluttua aion mennä katsomaan poikani peliä kotiareenalle Tapiolaan.