Vuodesta 1982 kirjankustannusalalla työskennellyt Elina Ahlbäck perusti oman agentuurinsa 15 vuotta sitten. Hänen yrityksensä vie suomalaista kirjallisuutta maailmalle. Miten kirja-alan ammattilainen ja kirjallisuusagentti tunnistaa hyvän tarinan?
Ensinnäkin hän lukee käsikirjoitukset kolmeen kertaan.
– Ensimmäisellä kerralla pääsen tunnelmaan, toisella kerralla syvemmälle. Kolmannella kerralla sitten huomaan, löytyykö vielä jotain uutta, Elina kertoo.
Lukunopeus on kova. Ensimmäiseen kertaan hänellä menee vain pari tuntia. Vasta kolmas kerta on nautinnollinen lukukokemus, ja siihen voi kulua useampia päiviä.
– Hyvän tarinan tunnistan siitä, että se alkaa elää minussa. Näen kirjasta unia, ja kirjan henkilöhahmot tulevat elämääni, alan puhua heistä muille.
Max Seeckin esikoisteos pysäytti
Kilpailu maailmalla on Elina Ahlbäckin mukaan äärimmäisen kovaa – jokaisella kirjallisuusagentilla on mielestään juuri se paras tarina myytävänään. Apua on rautaisesta kokemuksesta ja siitä, että suhtautuu intohimoisesti työhönsä. Ja tietenkin siitä, että kotimainen kirjallisuus on laadukasta.
Esimerkkinä Elina kertoo siitä, miltä tuntui lukea Max Seeckin esikoisteos Hammurabin enkelit ensi kertaa. Elina sai sen käsiinsä kahdeksan vuotta sitten.
– Kun tartuin käsikirjoitukseen, maailma pysähtyi. Tunnistin, että tämä tarinankertoja on huippuluokkaa. Ja kirja kirjalta hän on vain kehittynyt paremmaksi.
Toinen hyvä esimerkki on Emmi Itärannan Teemestarin kirja.
– Lukemisen aikana kirjan tarina tuli näkyviin silmieni eteen, se eli osana minua. Silloin tiesin, että puhutaan klassikosta.
Riikka Pulkkista kysellään maailmalla
Elina Ahlbäckin agentuuri on ainut Suomessa, joka valitsee itsenäisesti edustamansa kirjat ja kirjailijat. Päätöksiin eivät siis vaikuta muut alan toimijat, kuten kirjankustantamot. Tällä hetkellä agentuuri edustaa 150 suomalaista kirjailijaa, kirjantekijää ja kuvittajaa.
Tämän syksyn kuumimmista kirjoista Elina mainitsee Max Seeckin uuden dekkarisarjan avauksen Merkitty, suomenruotsalaisen Johanna Holmströmin jännitysromaanin Suden lapset sekä Salla Vuorikosken kirjoittaman Sanna Marin -kirjan.
Riikka Pulkkisen Viimeinen yhteinen leikki on herättänyt erityisen paljon kiinnostusta eri puolilla maailmaa – Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa. Aiemmin Pulkkisen teosten oikeuksia on myyty lähes 20 maahan. Jotkin kustantajat maailmalla ovat sanoneet suoraan, että ”Riikka Pulkkinen is our favorite”, Riikka Pulkkinen on suosikkimme.
– Hän on omaääninen, vahva kertoja, joka löytää tarinaan universaalin tason. Se koskettaa laajalti. Tässä Viimeisessä yhteisessä leikissä lukemisen tekee helpoksi juonivetoisuus: tarinaan ja henkilöihin pääsee heti käsiksi. Kirjassa on yleismaailmallinen teema, lapsuuden loppu ja se, voiko lapsuutta korjata.
Pakoa todellisuudesta
Maailmalla myydyin suomalainen nykykirjailija on Salla Simukka, jonka Lumikki-trilogian oikeuksia Ahlbäck Agency on myynyt 53 maahan.
– Meillä on tässä maassa mahtavia tarinankertojia. Vielä on paljon näkemättä ja kokematta. Arjen ja koko maailman turbulenssissa ihmisillä on tarve paeta hyvän tarinan pariin, oli se sitten kirja, elokuva tai tv-sarja.
Entä millaisia ovat kirjallisuuden trendit?
– Nyt haetaan pakoa todellisuudesta, romantiikkaa, fantasiaa, sukutarinoita. Mielestäni suuret tarinat pitävät edelleen pintansa, vaikka trendit vaihtuvatkin kausittain. Kunpa osaisikin ennustaa, mikä on kahden kolmen vuoden kuluttua se isoin juttu!
Lue myös Kotiliesi.fi: Lukemisen hyödyistä puhuminen pitäisi lopettaa, sanoo tutkija – mutta miten nuoret sitten saadaan innostumaan kirjoista?
Romantasia yhdistää kaksi lajia
Trendejä tulee ja menee, mutta romantasia on toden teolla valloittanut maailmaa jo parin vuoden ajan. Nimensä mukaisesti romantasiassa yhdistyvät romantiikka ja fantasia. Sitä lukevat etenkin nuoret aikuiset. Elina Ahlbäckin työpöydällä on parhaillaan S. K. Rostedtin eli Saara Rostedtin, 31, teos Kahden veren tytär. Sillä voi olla mahdollisuuksia maailmanmarkkinoilla, Elina Ahlbäck uskoo.
– Kirja on hyvin kirjoitettu, ja tarina imee mukaansa. Lisäksi se on menestynyt hyvin Tiktokissa, mikä kertoo suosiosta nuorten parissa.
Annan lukijat puhuvat kirjoista
Millainen lukija olet?
Päivi, 69, Hollola: ”Minulla on aina jokin kirja kesken. Jos säilyttäisin kaiken lukemani, minun pitäisi asua kartanossa. Luen keskimäärin 200 kirjaa vuodessa. Täällä Pohjantähden alla on ollut elämäni tärkein kirja. Luin sen ensi kerran salaa 13-vuotiaana enkä koskaan toipunut kokemuksesta, oli se niin vaikuttava siirtymä lapsuudesta aikuisten elämään.”
Katarina, 58, Helsinki: ”Paras hetki on se, kun olen yksin, mikään tai kukaan ei odota, ja voin ottaa esille kirjan, jonka lukemista olen odottanut. Lasissa on alkoholitonta kuoharia. Se hetki on minun. Kun poikani oli pieni, Lehmä, joka tahtoi lentää -kirjasta tuli meidän yhteinen juttumme. Ilo on elämän tärkein eteenpäin viejä.”
Sirpa, 60, Porvoo: ”Olen kaunokirjallisuuden ystävä. Luen aina ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Muistan nuoruudessa Sinuhe egyptiläisen kolahtaneen. Yhdessä elämänvaiheessa Paulo Coelhon Alkemisti antoi isoja elämyksiä maailmankaikkeudesta. Moni kirja on elämänpolun varrella tuntunut merkitykselliseltä.”
Tuula, 74, Helsinki: ”Luen lähes aina illalla sängyssä. Luen historiaa, elämäkertoja ja klassikkoja sekä jonkin verran fiktiota, mieluiten alkukielellä. Säästän kirjat, niitä on seinät täynnä, ne ovat koristeellisia ja luovat lämpöä. En tiedä, mitä elämä olisi ilman kirjallisuutta, kirjojen tuoksua, kirjakaupoissa kuljeskelua… Kirjojen merkitys minulle on mittaamaton.”
Asta, 64, Vantaa: ”Suosikkejani ovat rikosromaanit, jotka eivät ole liian raakoja, sekä sukutarinat ja elämäkerrat. Kuuntelen kirjoja lenkillä, automatkoilla ja kotona ruokaa laittaessani. Nykyään kuuntelen pelkästään, en lue.”
Katja, 49, Harjavalta: ”Luen perinteisiä kirjoja ja pokkareita, mieluiten ihan rauhassa ja omissa oloissani kotona. Kirjat merkitsevät paljon, niiden kautta pääsen hetkeksi ikään kuin toiseen maailmaan.”
Hyvä kirja…
”Vie ajatukset pois arjesta ja työstä, täysin muuhun maailmaan, ja pitää otteessaan, vaikka puhelin piippaisi.”
”Pyörii päässä koko ajan. On kiire päästä lukemaan. Oikein hyviä kirjoja olen lukenut myöhemmin uudelleen.”
”Antaa aina jotain – lukiessa oppii, saa ajattelemisen aihetta tai rentoutuu. Huumori on myös hieno asia kirjoissa, joskin vaikea laji. Mutta onnistuessaan hauska kirja on aina helmi.”
Lähde: Annan lukijapaneeli. Kyselyyn vastasi 259 lukijaa.
Juttu on julkaistu Annassa 39/2024.
