Gogi Mavromichalis tekee tyttärelleen toisin kuin oma isänsä – showmies Nicolas oli turvallinen, mutta kovin poissa

Vauva on juuri oppinut kääntymään, Gogi Mavromichalis, 36, kertoo isälleen, kun istahtaa tämän viereen ravintolan pöytään. Vauvan isoisä on ennättänyt kuulla asiasta vaimoltaan, mutta innoissaan hänkin on. Wonderful! Siitä se lähtee! Nicolas Mavromichalis, 74, kannustaa.

Hän puhuu sujuvaa englantia kreikkalaisella korostuksella. Sitä hän on puhunut Gogille aina. Pipsa-vaimonsa estelyistä huolimatta Nicolas valitsi lastensa kanssa yhteiseksi kieleksi englannin. Sitä hän puhuu myös lastenlapsilleen.

Gogi taas puhuu kotonaan suomea, vaimo Sofia ruotsia. Siinä sivussa Gogi oppii ruotsia sana sanalta, samaa tahtia elokuussa syntyneen tyttärensä kanssa.

– Lukiossa pääsin ruotsista läpi vain siksi, että ihana ruotsinopettajani taipui antamaan minulle 5-, Gogi kertoo.

Constantinos ”Gogi” Mavromichalis on menestynyt televisiokasvo ja esiintyjä. Salatut elämät -sarjaa seuranneet muistavat hänet nuoren Romeo Aroan roolista. Sittemmin hän on juontanut muun muassa Yle Kioski -ohjelmaa, ja viime vuoden alussa hänet palkittiin Kultaisella Venlalla ohjelmastaan Gogin kantabaari.

– Vuosi 2023 oli elämäni vuosi, Gogi kuvailee.

– Minusta tuli sekä iskä että yrittäjä.

Pysti kannusti kokeilemaan yrittäjyyttä. Keväällä 2023 Gogi irtisanoutui Yleltä keskittyäkseen oman yrityksen pyörittämiseen. Hän on ollut tyytyväinen valintaansa. Yrittäjänä hän voi itse päättää, miten täyttää kalenteriaan. Se on auttanut häntä isyyden alkumetreillä.

Gogin vaimo on lääkäri, jonka työaika noudattelee kahdeksasta neljään -rytmiä. Sen takia pariskunta on sopinut, että vaimo käyttää suurimman osan vanhempainvapaista. Gogin työt ovat iltapainotteisia.

– Päivisin olen pikkuisen kanssa. Yritän järjestellä kalenteria niin, että vaimo pääsee harrastuksiinsa ja omiin menoihinsa, Gogi kertoo.

Juuri nyt hänellä on parin viikon isyysvapaa meneillään. Siitä pari tuntia hurahtaa tähän haastatteluun. Tarkoitus on puhua isyydestä. Millaista se oli ennen, millaista nyt?

Toisen lapsen kohdalla opeteltiin vaipan vaihtoa

Ensin tilataan lounasta. Se ei ole ihan mutkaton prosessi, koska Gogin isä Nicolas ei koskaan syö tähän aikaan päivästä. Silti päätämme ottaa lohta.

Nicolas herää yleensä vasta kahdeltatoista. Päivän ateriansa hän nauttii illalla. Vuorokausirytmi ei suinkaan johdu välimerellisestä taustasta vaan siitä, että hän työskenteli vuosia Helsingin yöelämässä.

Nicolas tuli Suomeen 1970-luvun alussa ja soitti levyjä muun muassa Bottalla. Siellä hän tapasi nykyisen vaimonsa ja Gogin äidin Birgitta Mavromichaliksen, jota kaikki kutsuvat Pipsaksi.

1980-luvun alussa Nicolaksesta tuli isä, kun pariskunta sai tyttövauvan, Ioannan. Elettiin nousukautta. Helsingin yöelämä oli ennennäkemättömän vilkasta. Nicolas soitti levyjä nimellä DJ Black Mike. Hän tienasi, vaimo hoiti hänen kirjanpitonsa ja muut paperityöt sekä lapsen ja kodin.

– 1980-luvulla olin rikas! Nicolas kehaisee.

Mutta vaippaa hän ei osannut vaihtaa. Kuusi vuotta myöhemmin tuli toinen lapsi, Gogi. Poika oli ensimmäinen, jolle Nicolas on koskaan vaihtanut vaipan. Hankalaa se oli.

– Vaippa ei meinannut pysyä kiinni. Lopulta suljin sen roudarinteipillä, Nicolas kertoo.

Erilainen vanhempi kuin oma isä

Muistaako Nicolas vielä sen päivän, kun poika syntyi? Totta kai.

Hän oli kotona esikoisen kanssa, kun vaimo oli synnyttämässä vähän matkan päässä Helsingin Naistenklinikalla. Perhe asui tuolloin Töölössä.

Entä millainen isä olet ollut Gogille?

– Great. Olen ollut aivan mahtava isä, koska olen ollut neutraali, Nicolas vastaa järkähtämättä.

Hän siemaisee lonkerosta, jonka tarjoilija toi ruokajuomaksi, ja alkaa kertoa omasta isästään, joka oli toisenlainen. Nicolas kasvoi Etiopiassa Addis Abebassa varakkaassa kreikkalaisessa perheessä palvelijoiden ympäröimänä. Isän sana oli laki.

– Isäni oli hyvin ankara. Tyranni. Pelkäsin häntä usein, Nicolas kertoo.

Sellainen Nicolas ei halunnut omille lapsilleen olla. Eikä jälkikasvun ole koskaan tarvinnutkaan häntä pelätä.

– Tunsin aina olevani turvassa isäni kanssa, Gogi sanoo.

Lue myös: Kauko Röyhkä on ollut köyhä mutta ei koskaan persaukinen – siinä on auttanut isoisän neuvo

”Nykyään miehet ovat paljon enemmän mukana lastensa elämässä kuin neljäkymmentä vuotta sitten”

Kun Gogi oli pieni, Nicolas oli vain vähän kotona. Ei hän sitä kadu. Hänen mielestään poika on pärjännyt elämässään suorastaan erinomaisesti.

Nicolaksen mielestä hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Hän pyöritti neljää eri klubia Helsingin yökerhoissa. 1980-luvun lopulla DJ Black Mikella oli myös oma radioshow ja televisiohommia.

– Ehdin nukkua vain neljä tuntia yössä.

Lomilla hänellä oli aikaa lapsilleen, mutta ei arkena. Gogi muistelee, että äiti oli se, joka hänestä ja siskosta piti huolta ja joka leikki heidän kanssaan. Isä lähinnä kuskasi lapsia harrastuksiin.

– Nykyään miehet ovat paljon enemmän mukana lastensa elämässä kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Käyn töissä ja vaihdan vaippoja joka päivä. Jos vauva herää yöllä, syötän hänet, Gogi sanoo.

Alusta saakka tuoreet vanhemmat jakoivat yöheräämiset niin, että Gogi heräsi yhden maissa syöttämään vauvaa, vaimo viiden maissa. Näin molemmat saivat mahdollisimman pitkät yöunet.

– Olisi outoa, jos ikäiseni mies, jolla on lapsi, ei olisi koskaan vaihtanut vaippaa tai syöttänyt vauvaa. Nykyään pyritään tasa-arvoiseen vanhemmuuteen.

Nicolas myöntelee vieressä. Hänen silmissään hänen poikansa on sekä äiti että isä. Gogia ei piikittely haittaa.

– Sovimme etukäteen vaimoni kanssa, että pyrimme olemaan niin tasa-arvoisia kuin vain voimme olla. Halusin olla vauvan elämässä läsnä.

Haastattelun aikana Gogi puhuu useaan otteeseen läsnäolosta: vain viettämällä aikaa vauvan kanssa hänen on mahdollista luoda vahva side lapseensa.

Äskettäin oli ensimmäinen viikonloppu, jolloin vauvan äiti oli yön poissa kotoa. Gogi oli vauvan kanssa kaksin – ja läsnä – jokaisen hetken, jolloin vauva oli hereillä. Sen hän näkee arvokkaana.

– Kun olen kahdestaan vauvan kanssa, tutustun häneen parhaiten.

”Isyyden pienistä ihanista asioista pitäisi puhua enemmän”

Suurin osa Gogin kavereista oli tullut isäksi jo ennen häntä.

– He kaikki ovat olleet läsnä vauvojensa kanssa. Jos he ovat tulleet kyläilemään, he ovat ottaneet lapsensa mukaan. Meillä on myös faijojen oma Whatsapp-ryhmä, jossa on lähinnä sellaista vitsikästä hajoamista arkeen: katsokaa, nyt se laittoi puuroa tukkaan. Ja tämä siis kaikella hyvällä.

Vaikeinta lapsen hoidossa on pysyä rauhallisena.

– Harvoin menetän malttini, mutta varsinkin alussa niin tuli tehtyä. Vauva oli itkuinen iltaisin, ja kaikki oli uutta meille. Nukuttaminen oli iso työmaa ja turhautti helvetisti. Mutta se kuuluu vanhemmuuteen, ja nyt menee tosi kivasti.

Neuvolapalveluja Gogi kuvailee luksukseksi, yhteiskunta ottaa isät hyvin huomioon. Vain yhden asian hän muuttaisi.

– Isyyden pienistä ihanista asioista pitäisi puhua enemmän. Suomalaiset äijät ovat juroja. Harva kehtaa kertoa, kuinka hellyyttäviä tai ihania tilanteita vauvan kanssa on. On ihanaa, kun löydän jonkin jutun, jolla saan vauvan nauramaan.

Ihan alussa vauva sai hänet itkemään. Tytär syntyi suunnitellulla sektiolla.

– Se oli saakelin jännittävää. Olin salissa ja kuulin, kun vauva alkoi itkeä. En nähnyt häntä, siinä oli sermi välissä. Kätilö onnitteli meitä. Kyllä minä itkeä päräytin.

– Kun vauva tuotiin näytille, näky oli erikoinen. Hän oli kuin pikku alien. Silti heti tuntui siltä, että tuo on se meidän tyyppi.

Gogi pääsi huolehtimaan sekä vaimosta että vauvasta, koska vaimo ei voinut sektion vuoksi juuri liikkua. Välillä vauva nukkui isänsä vieressä perhehuoneessa. Oli aikaa hämmästellä, miten vauva näytti aivan äidiltään, joka on vaalea. Eikö tummien geenien pitäisi dominoida?

Lue myös Kotiliesi.fi: ”Isyys on ollut päätehtävä elämässäni”, sanoo näyttelijä Nicke Lignell – mutta miksi luku 666 on hänelle tärkeä?

Turvallinen ja helposti lähestyttävä isä

Nicolas muistaa olleensa varma siitä, että hänen ensimmäinen lapsensa olisi tyttö. Niin kuin olikin. Sama tunne oli Gogilla.

– Ehkä se johtui siitä, että isä on aina puhunut siitä, miten kivaa oli, kun ensimmäinen oli tyttö.

– Ei sillä oikeasti ole väliä, olisin yhtä lailla rakastanut poikaa. Mutta silti minusta on ihanaa, että tuli tytär. Saan hemmotella pientä prinsessaa.

Gogi toivoo, että lapsella olisi aina turvallinen olo hänen kanssaan.

– Haluaisin olla sellainen isä, jonka luo pikkuinen voi aina juosta, ottaa jalasta kiinni ja saada turvan. Haluan myös, että hän voi aina tulla sanomaan, jos hänellä on paha mieli. Olisi kiva, että meidän perheessämme voisi puhua vapaasti.

Gogille isä toi aina turvaa, myös silloin kun perheen talous romahti. Lama-aikana perhe muutti pienempään asuntoon kauemmas keskustasta. Vanhemmat selittivät rahatilanteen lapsille ja vakuuttivat, että tästä selvitään.

– Lapsen pitää saada luottaa, että äiti ja iskä ovat tässä ja kaikki on hyvin. Eivät aikuisten ongelmat saa olla esteenä hänen haaveilleen, Gogi sanoo.

”Hän on minulle paljon enemmän kuin poikani”

Isästä ja pojasta näkee, että he pitävät toisistaan. Sanailu on välillä tiukkaa, mutta katseissa on leikkimielisyyttä ja hellyyttä. Yhteen ääneen he kertovat, miten perheessä on ollut tapana keksiä lempinimiä. Constantinosta on sanottu pienestä asti Gogiksi. Lempinimi on isän keksimä.

Isä ja poika puhuvat toistensa päälle ja kertovat kilpaa omaa versiotaan tapahtumista. Lauseet lentelevät heidän välillään kuin pallo pingisottelussa.

Pingiksen peluu heidät yhdistikin kaikkien niiden vuosien jälkeen, jolloin isä oli keskittynyt töihinsä. Lama-aikana 1990-luvulla työt loppuivat. Uusi koti sijaitsi kerrostalossa, jonka kellaritiloissa oli pingispöytä.

– Pingismatseista isän kanssa tuli juttu, jota odotin. Kävimme pelaamassa joka ilta. Hän ei koskaan antanut minulle armoa, vaan tuhosi minut 21–0 ja nauroi päälle. Se oli erikoista, Gogi muistelee.

– Olin ihan hirveä, mutta ajattelin, että tämä on ainut kerta, kun voin olla kauhea poikaani kohtaan. Se oli mies vastaan mies -kamppailua, Nicolas sanoo.

Teini-ikäinen Gogi kehittyi ottelu ottelulta. Kahden vuoden kuluttua hän voitti isänsä.

– Se oli ansaittu voitto! Ja siksi se tuntui niin hyvältä. Itsevarmuus oikein huokui minusta. Sen jälkeen vasta janosinkin voittoa. Isä opetti minulle, ettei koskaan saa luovuttaa eikä pikavoittoja tule.

Nyt isä voi jo myöntää, että hän nautti joka hetkestä.

– Oli hienoa nähdä poika niin onnellisena. Oikeastaan hän on minulle paljon enemmän kuin poikani. Hän on ystäväni. Se, että olemme ystäviä, on vieläkin parempaa, kuin että olemme isä ja poika, Nicolas sanoo.

Kun Gogi oli pieni, isä kertoi hänelle antiikin Kreikan tarinoita aamiaispöydässä ja milloin missäkin.

– Se oli ihan parasta, Gogi muistaa.

– Isä rakastaa historiaa ja tarinoiden kertomista. Häneltä on tullut se mielikuvitus ja tarinankerronnan taito, joita käytän työssäni. Sen haluan välittää eteenpäin lapselleni. Haluan, että hän pääsee seikkailemaan ja kuvittelemaan maailmoja, joita isänikin aikoinaan loi minulle.

– Kreikkalainen mytologia. Se on kaunista! Beautiful, Nicolas sanoo, katsoo silmiin ja alkaa maalailla uutta maailmaa.