Haistan kesän, kun katson tätä kuvaa, ja muistan tuolla hetkellä vallinneen odottavan tunnelman. Maailma tuntui olevan auki. Elettiin kesää 2003, olin juuri täyttänyt 22 ja päättänyt hakea uuteen Idols-laulukilpailuohjelmaan.
Halusin saada hakemusta varten mahdollisimman hienot kuvat itsestäni. Kaverini pikkusisko oli ollut kesätöissä lehtikuvaajana, joten pyysin häntä Lappeenrannan linnoitukselle ottamaan minusta kuvia.
Minulla ei ollut varaa maksaa hänelle, mutta onneksi hän siitä huolimatta suostui.
Hanna Pakarinen halusi satsata Idols-hakemuksen kuviin. – Jälkeenpäin kuulin, että monet olivat laittaneet hakemukseen koulukuvansa tai jonkun räpsyn. Uskon, että panostuksellani oli merkitystä.
Olin niin tosissani, että valmistauduin kilpailuun koko kesän. Laitoin oman elämäni odotustilaan enkä käynyt koko kesänä edes baareissa. Minulla ei ollut Lappeenrannassa mitään pysyvää, ei vakituista työtä, omistusasuntoa tai seurustelusuhdetta, joka olisi pitänyt minut siellä.
En ollut kuitenkaan miettinyt loppuun asti, mitä Idolsin voittaminen tarkoittaisi. Kuvittelin, että ryhtyisin vain laulamaan työkseni.
Lue Kotiliesi.fi: UMK-kilpailija Sara Siipola haaveilee olevansa Suomen isoin artisti – ”En uskalla enää googlata itseäni”
”Uskon aina olevani paras”
Voiton myötä mukaan astui julkisuus, johon en ollut osannut millään tavalla valmistautua. Kun laulamisen rinnalle alkoi tulla erilaisia kuormittavia tekijöitä, unohdin hetkeksi sen, miten hyvää laulaminen tekee minulle: kun ääni resonoi kropassa, se tuntuu kuin paijaisi itseään.
Uupumus auttoi minua ymmärtämään, että minun on pidettävä laulaminen pyhänä itselleni.
Lue Anna.fi: Julkkismuuttuja: Näin heleästi hohtaa tuoreen äidin iho – katso, miltä näyttää Hanna Pakarisen, 37, lempeä look
Tätä kuvaa ottaessamme tajusin, että kamera on kaverini. Joskus minua on hävettänyt sanoa ääneen, että nautin olostani kameran edessä. Salakuvista ja ihmisten tarkkailtavana olemisesta en sen sijaan pidä, sillä minulle on tärkeää, että pystyn hallitsemaan tilannetta.
Olen tasapainoillut koko elämäni äärimmäisen itsevarmuuden ja käsittämättömän epävarmuuden välillä. Uskon aina olevani paras kaikessa ennen kuin toisin todistetaan.
Välillä tosin usko omiin kykyihini on ollut hurjaa, kun olen tosissani kuvitellut rakentavani talon tuosta vain. Toki maailma on opettanut minulle, etten pysty tekemään aivan kaikkea. Olen alkanut ymmärtää, mitkä ovat vahvuuksiani ja mitkä taas eivät.”
Hanna Pakarinen, 43, viettää 20-vuotistaiteilijajuhlaansa. Huhtikuussa ilmestyi hänen elämäkertansa Elämä naurattaa.
