Toimittaja Hanna Sumarilla on kaksi lapsenlasta, joiden kautta hän on päässyt kurkistamaan pikkupoikien maailmaan. Nanna-mummo antaa heidän mellastaa paljon vapaammin kuin omien lastensa aikoinaan.
”Eräänä päivänä kolmisen vuotta sitten jäin tuijottamaan itseäni intensiivisesti peilistä ja tajusin, etten yhtään tiedä, kuka sieltä katsoo takaisin. Päätin mennä terapiaan selvittämään asiaa. Kuvittelin, että pari sessiota riittäisi.
Ihan niin se ei mennyt. Nopeasti kävi ilmi, että epätietoisuus identiteetistä juontaa kauas menneisyyteen. Olen nelilapsisen perheen kuopus, ja ikäero siskoihin oli niin iso, että kasvoin käytännössä ainoana lapsena.
Yksityisyrittäjinä työskentelevät vanhemmat tekivät lujasti töitä. Vietin paljon aikaa yksin kotona ja podin turvattomuutta. Öisin kaivauduin uppeluksiin peiton alle, jonne tein vain pienen hengitysaukon. Vanhempien viereen oli kielletty menemästä: heidän piti saada nukkua.
Minun ja äidin välille jäi syntymättä normaali äiti-lapsi-suhde. Syytä siihen en tiedä, voin vain arvailla. Yritin viimeiseen saakka miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta jäin vaille vastakaikua.
Ei äiti minua varmastikaan vihannut. En vain saanut häneltä sellaista hyväksyntää, joka kuuluisi jokaiselle lapselle. Entisenä mannekiinina hän oli hyvin tarkka ulkonäöstään, ja koska olin hieman pyöreä, en mahtunut hänen kauneusihanteisiinsa.
Äiti ei arvostanut tavallisuutta. Jo varhaisessa vaiheessa aloin mielessäni kapinoida tätä ajattelutapaa vastaan. Näin kauneutta myös tavallisuudessa ja arkisuudessa.
Mutta se äidistä! Olen jauhanut hänestä jo ihan riittävästi.
Perheessämme vallinnut hienouden tavoittelu ei ollut pelkästään huono asia. Estetiikan tajusta ja etiketin hallinnasta on ollut hyötyä työskennellessäni sisustus-, muoti- ja ruoka-aloilla. Ei tullut kuuloonkaan, että meillä olisi nostettu perunakattila pöytään. Ruoka tarjoiltiin erillisistä tarjoiluastioista.
Nykyään olen rentoutunut sen verran, että pystyn hätätilassa korvaamaan servietin talouspaperilla.
Terapiasta alkoi melkoinen ojankaivuu. Mullistavin hetki oli, kun terapeutti alkoi puhua oman itsensä rakastamisesta. Pelkkä ajatus kuvotti niin, että aloin itkeä. Mutta pikku hiljaa pystyin päästämään irti vanhoista, vahingollisista ajatusmalleista. Nyt tiedän, kuka minua katsoo peilistä.”
Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut
Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.
Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.
Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.
Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.
