Eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja Marja-Leena Tuomi-Nikula, 68, ja eläkkeellä oleva ravintolapäällikkö, dj Hammu eli Hannu Rauhala, 70
Solmuvärjätyt laamapaidat, leveälahkeiset farkut, pitkät kiharat molemmilla. Kädestä pitämistä, pientä pussailua ja kaupungin keskustassa hengailua.
Marja-Leena Tuomi-Nikula ja Hannu Rauhala alkoivat seurustella kesällä 1971, jolloin Leena oli 14- ja Hannu 16-vuotias. Ihastus oli syttynyt jo keväällä koulun konventissa.
– Sitä kesti pari vuotta. Se oli vähän sellaista on ja off -meininkiä. Mutta on meillä tallessa kirjeitä, joita kirjoitin Hanskille vielä hänen ollessaan armeijassa, Leena kertoo.
Sitten Leena tapasi tanssilavalla miehen, josta tuli hänen puolisonsa ja lastensa isä. Avioliitto kesti pitkään, 35 vuotta.
Hannu asui eri puolilla Suomea, sai kaksi lasta ja erosi. Hän kävi usein Lappeenrannassa, jossa hänen vanhempansa asuivat.
Joskus 80-luvulla Hannu ilmestyi poikiensa kanssa sen päiväkodin aidan taakse, jossa Leena oli töissä. Leena ei oikein ymmärtänyt, miksi mies tuli.
– Kävin vain moikkaamassa, Hannu selittää.
– Sanotaan nyt suoraan, että kyllä sinä pidit minut aina mielessäsi vaikka et sitä myönnä, Leena huomauttaa hymyillen.
Lue myös Kotiliesi.fi: 56 vuotta yhdessä olleet Leila ja Esa Peltonen pitävät toisiaan kädestä joka päivä: ”Mikä säkä olla tässä iässä rakastunut omaan mieheensä!”
Muistoja 70-luvulta: kalentereita, kirjeitä sekä Leena ja Hannu, jota silloin Haneksi kutsuttiin.
© Jani Kautto
Tyttönimen näkeminen sai Hannun toimimaan
Vuonna 2015 Hannu näki Etelä-Saimaan digilehdessä kuvan, jossa kerrottiin, että Leena Tuomi-Nikula nostaa lippua salkoon päiväkodin pihalla. Leena oli ottanut tyttönimensä takaisin, ja siitä Hannu päätteli, että tämä oli eronnut. Facebookin kautta hän laittoi Leenalle viestiä: sinäkö se oot?
– Sain viestin, kun olin siirtolapuutarhamökilläni. Minulle tuli ihan hiki ja ajattelin, että ai kauheeta. Rohkaisin kuitenkin itseni ja soitin Hanskille.
Syksyllä he tapasivat toisensa kasvotusten. Suunnitelma oli tämä: Hannu lähtisi kävelemään äidiltään ja Leena kotoaan, ja jossain kohtaa he törmäisivät.
– Sydän löi hulluna, pelotti ihan hirveästi. Komea ja kohtelias mieshän sieltä tuli, Leena kertoo.
Suhde lämpeni hiljalleen. Varsinkin Leena kertoo olleensa alussa varovainen ja epäileväinen Hannun suhteen, joka puolestaan lähetteli Leenalle ruusuja, lahjoja ja musiikkivinkkejä.
– Me tulimme niin eri maailmoista, Leena sanoo.
– Niin, toinen oli diskopoika ja toinen lavatanssityttö, Hannu vertaa.
”Haluamme toteuttaa haaveitamme”
Pikkuhiljaa suhde kuitenkin syveni, ja Leenasta tuntuu kuin se vain paranisi koko ajan. Hän kuvailee, että he ovat hyviä matkakumppaneita toisilleen.
– Olemme tässä iässä jo ymmärtäneet, että elämä loppuu jossain vaiheessa. Haluamme toteuttaa haaveitamme: olemme kiertäneet Norjaa asuntovaunulla, asuneet kuukauden Italiassa ja rakentaneet kesämökin. Se nousi itse asiassa minun ex-mieheni mökin naapuriin. Tulemme kaikki hyvin toimeen keskenämme.
Myös molempien äidit sekä lapset ja lastenlapset ovat solahtaneet kuvioihin luontevasti.
Hannulla on edelleen asuntonsa Tampereella, mutta hän viettää paljon aikaa Leenan luona Lappeenrannassa. Järjestely sopii heille, sillä se tuo suhteeseen väljyyttä ja ilmavuutta.
– Minusta tämä on hyvin joviaali suhde. Täydennämme toisiamme – minä olen rauhallisempi ja Leena spontaanimpi, Hannu miettii.
Leena vertaa, että hänen on helpompi puhua ja Hannun tehdä. Aamuisin Hannu laittaa hänelle aamiaisen, ja joskus kotona on viiden tähden illallinen odottamassa, kun hän tulee hikisenä puutarhapalstalta tai jumpasta.