Ravitsemusterapia auttoi Johanna Halosta, 55, lopettamaan laihduttamisen ja syömään säännöllisesti lautasmallin mukaan.
”Aloitin laihduttamisen lukioiässä. Olin normaalipainoinen mutta laihdutin, sillä muutkin laihduttivat. Join aamupalaksi omenaviinietikkaa ja uskoin, että se polttaa rasvaa.
Työpaikoilla vasta laihdutettiinkin. Joku oli aina jollakin dieetillä, ja minä seurasin porukan mukana. Laskin pisteitä Painonvartijoissa, paastosin ja söin kaalisoppaa. Jokaisen kuurin jälkeen paino palasi takaisin entisiin lukemiin ja ylikin. Laihdutin, vaikka oikeasti minulla ei ollut mitään tarvetta pudottaa painoa.
Nelikymppisenä painoni lähti nousuun, ja se nousi vuosi vuodelta. Selkä ja polvet alkoivat kipuilla, ja liikkuminen jäi. Verenpaineeni nousi, ja sairastuin tyypin 2 diabetekseen. Olin rapakunnossa, enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Halusin paremman arjen.”
Ravitsemusterapia opetti – ”Lopetin laihduttamisen”
”Varasin ajan yksityiselle ravitsemusterapeutille. Ensimmäiseksi sain opetella syömään säännöllisesti. Ruokavaliossani oli paljon korjattavaa, mutta ensin tuli hoitaa ruokarytmi kuntoon. Liian monen muutoksen tekeminen yhtä aikaa ei johda pysyvään painonpudotukseen, ravitsemusterapeutti kertoi.
Ateriarytmi alkoi hahmottua päiväkirjan avulla. Tein sinne merkinnän aina, kun laitoin suuhuni jotain. Alussa olin koko ajan kynä kädessä, mutta vähitellen merkinnät harvenivat viiteen, kuuteen kertaan päivässä. Kun elimistöni sai levätä aterioiden välillä, minusta tuli entistä virkeämpi.
Seuraavaksi mietin, mitä syön ja kuinka paljon. Siinä vaiheessa päätin lopettaa laihduttamisen ja syödä ruokaa, joka tekisi minulle hyvää. En ymmärtänyt proteiineista ja vitamiineista mitään, mutta tukeuduin ravitsemusterapeutilta saamaani malliruokalistaan ja lautasmalliin.
Kokkasin laatikoita, keitin soppaa ja tuuppasin kasviksia joka paikkaan, vaikka ne outouttaan pahoilta maistuivatkin. Mutta ihminen tottuu uusiin makuihin nopeasti: parin viikon päästä aamupalaleipä ei maistunut miltään, ellei sen päällä ollut paprikaa.”
Ravitsemusterapia opetti Johannan syömään ruokaa, joka tekee hänelle hyvää. Johannalla on sama filosofia myös liikunnan suhteen: ”Liikun, koska siitä tulee hyvä olo.”
© Sami Aspelund
Vesijuoksua ja kävelyjä – ”Keskity oloon, paino tulee perässä”
”Kun ruokavalio oli kutakuinkin kunnossa, lisäsin liikettä. Tein kävelylenkkejä ja innostuin vesijuoksusta. Keskityin pitämään itsestäni hyvää huolta, ja paino vastasi laskemalla hitaasti mutta varmasti. Kevenin kuudessa vuodessa kymmeniä kiloja, ja diabeteslääkitykseni lopetettiin.
Välillä elämässäni on ollut aikoja, jolloin paprika ei maistu eikä vesijuoksu nappaa, mutta palaan takaisin reitille melko nopeasti. Syön kaikkea kohtuudella. Liikun, koska siitä tulee hyvä olo. En ole käynyt puntarilla pitkään aikaan. Oma hyvä olo kertoo, että tämä paino on minulle sopiva.
Kolme vuotta sitten kouluttauduin elintapamuutosryhmän vertaisohjaajaksi Vertaistervareihin. Se on Psoriasisliiton koordinoima hanke, joka pyrkii lisäämään ihmisten hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta. Näen monessa vertaisessa itseni. Puhun heille samoin kuin puhuin muutosmatkallani itselleni: Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet. Keskity hyvään oloon, paino tulee perässä. Mihinkään ei ole kiire.”
Johannan vinkit elintapojen korjaajalle
Mieti, miksi haluat muuttaa elintapojasi.
”Henkilökohtainen, omien arvojen mukainen syy kantaa toisen ihmisen kehotusta ja hamassa tulevaisuudessa odottavaa palkintoa pidemmälle.”
Tee yksi muutos kerralla.
”Liian monta muutosta yhtä aikaa aiheuttaa stressiä, mikä vaikeuttaa painonpudotusta. Seuraava muutos on ajankohtainen, kun edellisestä on tullut arkirutiini.”
Lisää hyvää.
”Muutoksen teko on vaikeaa, jos pitää luopua paljosta. Hyvän vahvistaminen on helpompaa kuin huonon poistaminen. Kun hyvät valinnat lisääntyvät, huonoille jää vähemmän tilaa.”
