Kaksi sanaa: rakkaus ja käytännöllisyys. Näin Sascha Müller tiivistää sen, miksi hän ja hänen vaimonsa asuvat eri maissa.
Johanna Aho asuu heidän yhteisten lastensa kanssa Satakunnassa Kankaanpäässä ja Sascha Saksan Baijerissa Regensburgissa. Välimatkaa kahden kodin välillä on 1 500 kilometriä.
Järjestelyn piti olla lyhyempi, mutta nyt he ovat asuneet erillään jo neljä vuotta. Kumpikaan ei osaa sanoa, kuinka kauan näin jatkuu.
– Tilanne ei ole sataprosenttisen ideaali, mutta tällaisia ratkaisuja joutuu joskus tekemään uran takia, sanoo Johanna.
Sascha tunnustaa, että kun hän ja Johanna alkoivat seurustella, hän oli päättää suhteen heti alkuunsa välttyäkseen myöhemmiltä kärsimyksiltä.
– Tiesin, että tulisi olemaan vaikea sopia siitä, kummassa maassa asumme.
Johanna halusi, että pojat saavat kokea elämää Suomessa
Kun he alkoivat odottaa esikoistaan, Sascha ajatteli, että tässä on keino saada perhe pysyvästi Saksaan. Esikoispoika Aatos syntyi Saksassa, ja niin myös hänen pikkuveljensä Oliver kolme vuotta myöhemmin.
Johanna oli kotona lasten kanssa yhteensä kuusi vuotta.
– Olen aina tottunut tekemään töitä, ja vaikka nautin kotona olosta lasten kanssa, en halunnut jättäytyä täysin kotiäidiksi.
Tradenomiksi aiemmin opiskellut Johanna oli jo vanhempainvapaalla alkanut opiskella avoimessa yliopistossa kauppatieteitä. Vanhempainvapaan loputtua hän haki ja pääsi opiskelemaan Vaasan yliopistoon.
Johanna ja Sascha alkoivat punnita vaihtoehtoja. Jos Johanna jäisi Saksaan, hänen työmahdollisuutensa olisivat paremmat Hampurissa tai Münchenissa, mutta Sascha ei halunnut jättää rauhallista kotikaupunkiaan. He miettivät myös yrittäjyyttä sekä asumista jossain kolmannessa maassa.
– Suomen puolesta puhui sekin, että halusin olla läsnä äidilleni, joka oli jäänyt yksin isän kuoltua. Lisäksi halusin, että lapset saisivat kokea elämää Suomessa, Johanna kertoo.
Sascha ei halunnut kieltää Johannaa lähtemästä lasten kanssa, mutta toisaalta hän ei ollut itse valmis muuttamaan Suomeen. Suurin syy oli toimeentulo: hän joutuisi irtisanoutumaan työstään, ja kielitaidottomana työtilaisuudet Suomessa olisivat vähissä.
Lue myös Kotiliesi.fi: Camilla, 34, muutti maalle ja muuttui sohvaperunasta kyläaktiiviksi – asumiskulut lähes puolittuivat
Vuodenkierrossa monia perinteitä yhdessäoloon
Kahden maan arki alkoi koronapandemialla. Poikkeusaika mahdollisti sen, että Sascha pystyi tekemään pidempiä etätyöjaksoja Suomessa.
Nykyisin Sascha tulee Suomeen kesäisin, kun Saksassa ovat kelit kuumimmillaan, sekä talvipakkasilla, sillä hän rakastaa murtomaahiihtoa. Poikien syntymäpäivät ovat keväällä ja syksyllä, ja myös silloin perhe viettää aikaa yhdessä. Jouluisin Johanna ja pojat menevät Saksaan, ja kesälomalla pojat ovat pidemmän aikaa Saksassa.
Johannan arki täyttyy opinnoista, työstä ja lapsista. Hän ei koe elämää liian kuormittavana ja huomauttaa, että kun he asuivat Saksassa, Sascha puolestaan selvitteli ja hoiti monia lapsiin liittyviä asioita.
– Pieni haikeus on toki aina läsnä. On ikävä toista. Kyllähän sitä kaipaa toisen kainaloon.
Sascha kertoo nauttivansa yksinolosta hetken, mutta kun eroaika pitenee, into laantuu. Videopuhelut helpottavat ikävää.
– Joskus vitsailemme, että suhde pysyy ainakin jännittävänä, kun elämämme on kuin deittailua.
”Kovin mustasukkainen puoliso ei tulisi kyseeseen”
Poikkeava asumisjärjestely herättää joskus ihmetystä. Johanna kertoo, että neuvolassa on kysytty, ovatko he eronneet.
– Omassa ulkosuomalais- ja kaksoiskansalaisuuskuplassani kuitenkin näen, että ihmiset asuvat hyvin monin eri tavoin. Olen myös kotoisin Pohjanmaalta, jossa on totuttu liikkumaan työn perässä sinne ja tänne.
Saschalta tiedustellaan usein, miksi hän ei muuta pysyvästi Suomeen. Sascha huomauttaa, että se ei ratkaisisi mitään, sillä hänen työkuvionsa olisi edelleen suuri kysymysmerkki.
Niinpä he jatkavat kahdessa maassa asumista, vaikka se tarkoittaa monia menoeriä: kahta vuokraa, kahta autoa, tuplavakuutuksia, lentolippuja.
– Joskus pitää vain miettiä, mikä on sillä hetkellä kaikista käytännöllisin ratkaisu. Meillä tämä toimii, mutta kovin mustasukkainen puoliso ei tulisi kyseeseen. Minulla on onneksi loistava ja kannustava puoliso, Johanna kiittää.
