Taiteilija Johanna Oraksen alkuvuosi on ollut poikkeuksellisen tahmea.
– Normaalisti tammikuu on minulle hieman hankalaa aikaa, mutta lopulta pääsen nopeasti vireeseen. Tänä vuonna maaliskuu oli samanlainen kuin tammikuu. En tiedä miksi, Johanna kertoi Syöpäsäätiön Juhlatoimikunnan Afternoon Tea -hyväntekeväisyystapahtumassa Helsingin Ritarihuoneella.
Yleensä Johanna on luovimmillaan maaliskuussa, kun pitkän pimeän kauden jälkeen on taas yhtäkkiä paljon valoa. Koska tänä vuonna oli toisin, Johannan puoliso, taidekauppias Reijo Oras yritti auttaa Johannaa vanhoilla tutuilla konsteillaan. Niitä on kolme.
– Ensin hän yrittää nostattaa tunnelmaa eli järjestää minulle jotain hemmottelua. Jos se ei auta, hän sanoo jotain, joka alkaa oikein ärsyttää minua. Kolmas konsti on se, että hän sanoo: ”Okei, sinun on varmaan parasta vaihtaa alaa.” Nyt mikään noista ei tehonnut. Olen kyllä päivittäin ateljeessa, mutta odottelen yhä nousukiitoa. Nyt kuitenkin rullaan jo kiitoradalla, Johanna kuvaili.
Tahmea fiilis on tuntunut Johannasta jopa pelottavalta, yleensä hän nimittäin saa vastailla kysymykseen, mistä hänen energiansa kumpuaa.
– Olen ollut ihan järkyttynyt, koska näin pitkää rullausvaihetta ei ole aiemmin ollut. Luotan kuitenkin toukokuuhun. Tälläkin on tarkoituksensa, tuumasi Johanna, joka oli yksi hyväntekeväisyystapahtumassa nähdyn muotinäytöksen malleista.
Taiteilija Johanna Oras edusti hyväntekeväisyystapahtumassa yhdessä Olivia-tyttärensä kanssa.
© Tiia Ahjotuli
