Tanssija Jukka Haapalainen, 58, on nuoresta lähtien ollut talousasioissa rohkea riskinottaja. Rohkeutta tarvittiin, kun hän muutti parikymppisenä tanssijavaimonsa Sirpa Suutari-Jääskön kanssa Lontooseen rakentamaan kansainvälistä uraa.
”Laitoimme kaikki rahamme uran luomiseen. Välillä se vaati sukellusta suin päin maailmalle tietämättä, miten olisi varaa tulla takaisin. Kerran lähdimme tanssikisoihin Kanadaan ilman paluulippua. Mietimme, että kisojen olisi parempi mennä hyvin, jotta saisimme rahat paluulentoon. Onneksi voitimme nuorten nousevien tähtien kisan ja palkintorahojen turvin lensimme kotiin”, Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomari muistelee.
Nyt riskinottokykyä kysytään taas, sillä Jukka järjestää Brightonissa uutta kansainvälistä tanssifestivaalia. Festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
”Se on iso sijoitus. Tietysti se pelottaa, mutta olen päättänyt luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Meille sopii se, että tekemisessä on läsnä vaaran tunne. Se ajaa tavoittelemaan suuria.”
Lue myös: Kauneusyrittäjä Juri Silvennoinen, 51, tuhlaa ulkonäköönsä – kallein teko maksoi itsensä takaisin
”Osaan ostaa Sirpalle lahjaksi myös kenkiä”
Jukan lapsuudenperheessä rahaa ei ollut liikaa. Vanhemmat opettivat, että kannattaa tienata ainakin sen verran, minkä aikoo kuluttaa ja mieluummin vähän enemmän, jotta jotain jää varastoon.
”Lapsena en voinut tuhlata mihin tahansa. Urani aikana olen onneksi pystynyt saavuttamaan ihan mukavan toimeentulon. En halua vaarantaa tilannetta tekemällä tyhmiä ratkaisuja.”
Siitä huolimatta hän ei halua pihistelläkään. Kalliit lahjat, luksuslaukut ja samppanjasynttärit kuuluvat elämään.
”En pihistele missään, mutten tuhlaa turhaan. Olen hyvin avokätinen, kun lähdemme porukalla ulos. Usein päädyn maksamaan laskun, koska en jaksa miettiä, kuka maksaa mitäkin. Ostan Sirpalle kalliita lahjoja, koska hän ansaitsee sen. Klassiset käsilaukut ja kengät ovat varma valinta. Meiltä löytyy kotoa monen huippubrändin laukkuja. Olen entinen luksuskenkäkauppias, joten osaan ostaa kenkiäkin, mikä ei ole aina helppoa.”
Jukka ei pihistele ruokakaupassakaan. Ostoskoriin päätyy tuoretta kalaa, lihaa ja tuoreita vihanneksia.
”Ostamme vain tarvitsemamme ja pakastamme kaiken, minkä voimme. Jopa salaatin voi pakastaa ja käyttää myöhemmin smoothieen. Elämämme on epäsäännöllistä, ja joskus ostoskorissa saattaa olla vain sashimi-kalaa. Kaupassa olen huono hintojen kanssa. En tiedä, mitä mikäkin maksaa.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Mitä Black Friday -alesta kannattaa oikeasti ostaa? Jos et ole tarkkana, voit haksahtaa tuhlaamaan aikomaasi enemmän rahaa
”Auto ei ole minulle statusväline, vaikka ajan Porschella”
Tanssin ammattilaisen arjessa kehonhuolto ja ihonhoito ovat isoja menoeriä. Jukka käy säännöllisesti kasvo- ja vartalohoidoissa.
”Joskus hoidoissa käydään tarpeen vuoksi ja välillä hemmottelumielessä. Sirpa valitsee kasvovoiteeni, jotka saattavat maksaa jopa sata puntaa. Kun läträän rasvaa, hän parahtaa, että herranjumala, älä laita sitä noin paljon kerralla, tajuatko yhtään, mitä se maksaa?”
Ostopäätösten tekeminen on helppoa, sillä Jukka tietää liikkeeseen astuessaan, mitä haluaa.
”Vietin kerran viisi minuuttia autokaupassa ennen kuin tein kaupat. Auto ei ole minulle statusväline, vaikka ajan Porschella. Haluan ajaa hyvällä autolla, mutten siksi, että minulla olisi tarve pröystäillä. Olen niin huono autojen kanssa, että minun kannattaa panostaa hyvään autoon.”
Yhden kulutusvalinnan hän olisi omasta mielestään voinut jättää tekemättä.
”Järjestin synttäreilläni samppanjavastaanoton erään hotellin baarissa. En muista, keitä kaikkia siellä oli, koska sinne tuli valtavasti porukkaa. Silloin ymmärsin, ettei tällainen kannata. Siinä ei ollut mitään rajaa, paljonko ihmiset olivat valmiita juomaan ilmaista samppanjaa.”
Jukalla ja Sirpalla on täysin yhteiset rahat
Jukka kokee olevansa säästäväisempi kuin ennen. Sirpa-vaimolla on ollut vaikutusta siihen.
”Säästäminen ei ole ollut minulle helppoa. Varsinkin nuorempana, kun omaa rahaa alkoi olla, tuli kulutettua kuin viimeistä päivää. Sirpa on koulinut minusta tarkemman rahankäyttäjän. Tuskin kumpikaan meistä olisi voinut kuvitella, että olen nykyään se, joka hoitaa talousasiamme. Asunnot ja rahastot ovat tulevaisuuden turvamme. Englannissa on mahtavia vapaaehtoisia eläkerahastoja. Koskaan ei voi tietää, jos eteen tulee tilanne, ettei pysty tekemään töitä. On tärkeää, että oma selusta on turvattu.”
Raha ei ole aiheuttanut riitoja, koska pariskunta puhuu raha-asioista avoimesti.
”Emme istu laskimen kanssa katsomassa, kumpi on kummalle velkaa. Meillä on täysin yhteiset rahat. Ajattelen, että kun olen kerran ottanut Sirpan vaimokseni ja hän minut miehekseen, hynttyyt ovat yhdessä kaikin tavoin.”
