“Tästä kuvasta mieleeni tulee Pyhimyksen kappale Jättiläinen. En ajattele, että olisin poikani silmissä jättiläinen, vaan kyse on hyvien asioiden siirtämisestä eteenpäin. Oman isäni kanssa en koskaan puhunut rakkaudesta, mutta tiedän, että monet isäni teot olivat rakkaudellisia. Poikani suusta tulee hyvin vaivattomasti: ’Isi, rakastan sua.’ Se herkistää.
Vaimoni otti tämän kuvan vajaa kuusi vuotta sitten. Hartioillani istuva poika oli silloin kaksivuotias. Säilytän kuvaa jääkaapin ovessa. Se muistuttaa minua keskittymään tärkeimpään eli näyttämään lapselleni turvallisesti maailmaa.
Lähes kaikissa rooleissani olen korvattavissa: minun jälkeeni tulee uusia kirkkoherroja, ja monet asiat hoituvat ilman minua. Pojalleni olen kuitenkin korvaamaton. Minun pitäisi entistä vahvemmin panostaa isyyteen. Sen suhteen tunnen alati huonoa omaatuntoa.
Isyys on lopulta helposti hoidettavissa: lapselle pitää antaa aikaa. Haluaisin luoda pojalleni elämän, jossa on turvallista kasvaa. Siihen vaaditaan läsnäoloa. Olen tehnyt välillä liikaa töitä. Kuvanoton aikoihin olin juuri ollut kolme kuukautta vanhempainvapaalla. Vapaan pitäminen oli hyvä päätös.
Kari Kanala sanoo, että isyydessä tärkeintä on läsnäolo. – Kännykkä pois ja katse kohti poikaa.
Poikani on pian kahdeksanvuotias, ja hän on jo aloittanut koulutaipaleensa. Hänen varttuessaan minäkin vanhenen. Olen huomannut, että omasta kunnosta on pidettävä jatkuvasti huolta. Se on velvollisuuteni.
Jalkapallo on aina ollut yhteinen juttumme. Siinä missä minusta on vielä hetken aikaa vastusta kentällä, tietokoneella pelattavissa jalkapallopeleissä poika on edelläni. Laskettelurinteessäkin hän menee pian ohitseni. Uimataidossa hän on jo mennyt.
Kuva herättää tunteen, ettei aina tarvitse miettiä mennyttä tai tulevaa, vaan voi olla tässä hetkessä. Kelttiläiset kristityt puhuivat ohuista ja pyhistä paikoista.
Tässä kuvassa on minulle jotain pyhää. Tuntuu kuin olisin ohuessa ilmanalassa. Happi ei lopu, mutta tulee pikkuisen huippaava olo. Kuvasta näkee, että olen onnellinen. Toivottavasti poikakin on.”
Kari Kanalan, 56, Pappi ja pelimies -muistelmateos ilmestyy maaliskuussa. Kirjan on kirjoittanut Heli Pruuki.
