”Muistan elävästi päivän, jolloin aloitin ysiluokalla. Olin vaihtanut koulua Turusta Kaarinaan enkä tuntenut uudesta koulusta kuin yhden ihmisen. Seisoin pihalla paniikin jähmettämänä, sillä kaikki muut näyttivät tuntevan toisensa, vain minä en uskaltanut puhua kenellekään. Koska tunne oli kauhea, päätin, että näin ei saa tapahtua enää koskaan.
Siitä hetkestä lähtien olen rakentanut rohkeutta. Pystyn puskemaan itseni uuteen tilanteeseen ja kohtaamaan ihmisiä, joita en tunne. Esiintymisestä en nauti, mutta tiedän pärjääväni esimerkiksi töissä tilanteessa, jossa kaikki tiimin jäsenet ovat minulle ennestään vieraita.
Lapsena minulla ei ollut toiveammattia. Kotitöihin osallistuin aina aktiivisesti, tein ruokaa, pesin pyykkiä ja siivosin. Kun isä rakennutti omakotitaloa, autoin siivoamaan rakennuksella. Sanoin, että minusta tulee siivooja. Ensimmäiset kesätyöni olivatkin siivousta.
Koulussa tykkäsin erityisesti matematiikasta. Se on minulle helppoa. Myös fysiikka kiinnosti. Seurasin isää, kun hän puuhasi koneiden kanssa. Isä opetti minulle ja veljilleni, miten autoon vaihdetaan renkaat tai tarkistetaan öljyt. Teininä ajelin omalla skootterilla.
Pärjäsin koulussa, mutta en koskaan oikein panostanut siihen. Halusin Turun klassilliseen lukioon, mutta keskiarvoni ei riittänyt sinne, ja ajattelin, että antaa olla. Päätin kokeilla ravintola-alaa ja valmistuin à la carte -kokiksi Turun ammatti-instituutista.
Tein töitä kokkina useamman vuoden. Ohessa opettelin baarihommat ja olin tarjoilijana. Tein kolmea työtä kolmessa eri paikassa.
Täyttäessäni 20 olin töissä turkulaisessa lähiöbaarissa, joka tuli myyntiin. Päätin ostaa baarin. Sen verran jännitin, että ihan yksin en uskaltanut lähteä hommaan. Pyysin kumppaniksi luokkakaverini ammatti-instituutista.”
”Olimme määrätietoisia mimmejä”
”Meillä oli A-oikeudet, 50 asiakaspaikkaa sisällä ja 50 terassilla. Tarjosimme kevyttä baariruokaa, kuten panineja, pizzaa, kanansiipiä ja ranskalaisia. Baari oli auki kahteen yöllä. Viikonloppuisin järjestimme tapahtumia, oli trubaduureja, karaokea, darts-kisoja ja jopa eläinsuojeluyhdistyksen hyväntekeväisyyshuutokauppa.
Baarissa sattui kaikenlaista. Kerran jouduimme soittamaan poliisit, kun tappelunnujakka yltyi vaaralliseksi. Kaikesta kuitenkin selvisimme. Olimme määrätietoisia mimmejä. Emme pitäneet lomia. Kun töitä oli tehty putkeen 40 päivää, otimme vapaapäivän. Enimmillään meillä oli itsemme lisäksi neljä työntekijää.
Baari on ollut yksi elämäni parhaista kouluista. Yrittäjyyteen liittyi vastuuta ja paljon uusia asioita, jotka oli vain pakko opetella. Ravintolan pitäjille nostan hattua. Työ on raskasta.”
Lue myös: Vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki ovat historiaa – nämä ovat mahdollisuutesi nyt
Pankkilaina auttoi opiskelemaan
”Lentäminen on aina kiehtonut minua, mutta en osannut kuvitella sitä ammatiksi. Isälläni oli ultrakevyen koneen lentolupakirja, ja otin itsekin muutaman lentotunnin, mutta yrittäjänä minulla ei ollut aikaa eikä rahaa jatkaa tunteja.
Katja viihtyi lentokentällä jo kymmenvuotiaana, kun isä lensi pienkoneilla.
© Katja Asikaisen kotialbumi
Ilmailuala veti kuitenkin puoleensa. Ravintolatyö ei ollut unelma-ammattini, joten päätin, että pyrin lentoemännäksi. Norwegian haki uusia koulutettavia syksyllä 2016. Pääsin testeihin ja sain pian tiedon, että minut oli hyväksytty kurssille.
Pohdin ystäväni kanssa, mitä teemme baarille, jos lähden kurssille. Lopulta päätimme myydä sen. Olimme molemmat nähneet sen työn. Oli aika tehdä muuta.
Lennettyäni Norwegianilla noin vuoden eteen tuli esimieshaku. Olin 23 enkä vielä oikein uskonut mahdollisuuksiini päästä purseriksi, mutta hain paikkaa. Hakukokeissa piti muun muassa johtaa simulaattorissa matkustajakoneen evakuointi. Myöhemmin kuulin, että kokemukseni baariyrittäjänä oli vaikuttanut valitsijoihin. Sain paikan.
Olin aina ennen kuvitellut, että lentäjät ovat kaikki miehiä, kympin oppilaita tai muuten lähes yli-ihmisiä. Kun tutustuin heihin työssä, näin, että heillä oli hyvin erilaisia taustoja. Kaikki eivät olleet aina pärjänneet kaikessa. Sain kipinän, että mitä jos minäkin vielä hakisin lentokouluun, ja niin tein.
Yksityisen lentokoulun pääsykokeet olivat monivaiheiset. Ne sisälsivät erilaisia haastatteluja ja testejä. Kun sain tiedon, että olin läpäissyt testit, minulle tuli kiire pankkiin. Koulu oli kallis, mutta en pelännyt lainaa, sillä tiesin opiskelun ohessa voivani jatkaa työtä purserina. Asetin tavoitteeksi käydä koulun kahdessa vuodessa. Onnistuin, vaikka väliin tuli koronapandemia. Onneksi olin suorittanut jo aika paljon lentotunteja ennen sitä.”
Katja Asikainen Boeing 737 -koneen ohjaamossa.
© Katja Asikaisen kotialbumi
Lue myös: Ehkäise lennon jälkeinen turvotus – Syö ja juo näin ennen matkaa
”Olisinko tässä, jos en haastaisi itseäni”
”Valmistuin lentäjäksi tammikuussa 2021. Pandemia jatkui vielä, kun maaliskuussa matkustin Ryanairin työhaastatteluun autioon Roomaan. Sen jälkeen lensin kaksi vuotta Ryanairilla Euroopassa. Olin aina viisi päivää töissä, viisi vapaalla. Viime tammikuusta olen lentänyt Norwegianin reittilentoja kotikenttänä Helsinki-Vantaa. Yleensä pääsen yöksi kotiin. Se on ihanaa.
Lentäjämieheni tapasin neljä vuotta sitten. Kesällä järjestimme isot kihlajaisjuhlat. Rakastan kauniita asioita, sisustamista ja juhlien järjestämistä. Häitä juhlimme ensi kesänä. Yksi kaasoistani on yrittäjäkumppanini baarista.
Olen hyvin määrätietoinen ihminen. Minulla on usein tarkka visio siitä, miten asioiden pitää mennä, ja vihaan epäonnistumista. Perhe ja ystävät sanovat usein, että minun pitäisi olla itselleni armollisempi, mutta olisinko tässä pisteessä, jos en uskaltaisi haastaa itseäni?”
Lue myös Kotiliesi.fi: Muistatko vielä, miten maailma avautui nuoruuden junamatkoilla? Tällaista oli reilaaminen Euroopassa 1970-luvulla
Hyvää elämää
Olen ylpeä siitä, että olen ollut rohkea, päättäväinen ja ehkä eniten sinnikäs.
Inspiroidun vuodenaikojen vaihtelusta. Juuri vuodenaikojen takia minusta on ihana asua Suomessa.
Rakkain rutiinini on aamukahvi ja sen jälkeen metsälenkki Kaapo-koirani kanssa.
Arvostan ihmisiä, jotka osaavat ja huomaavat auttaa toisia luontevasti ja pyyteettömästi.
Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea Annasta?
Lähetä vinkki meille sähköpostilla anlukija@otavamedia.fi tai kirjeitse Anna, Uudenmaankatu 10, 00015 Otavamedia (kuoreen merkintä ”Matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.
