Kutsutaan häntä vaikkapa Katjaksi. Se ei ole hänen oikea nimensä. Oikeaa nimeä ei kuitenkaan voi kertoa alaikäisten lasten vuoksi.
Katja on nelikymppinen, pieni ja hoikka nainen. Pitkä ruskea tukka ulottuu puoleen selkään. Hän asuu omakotitalossa keskisuomalaisessa taajamassa. Saman katon alla hänen kanssaan elää kaksi päiväkoti-ikäistä lasta ja koira.
Katjan hyllyn päällä lepää laite, joka löytyy toistaiseksi noin viidestä suomalaisesta kodista. Se on kännykkä, jonka ruutua koristaa vihreä ympyrä. Ympyrän alla lukee: etäisyys turvallinen.
Jos Katjan ex-mies tulee kilometriä lähemmäs, laite alkaa hälyttää. Samalla hälytys lähtee Rikosseuraamuslaitokseen ja sieltä hälytyskeskukseen ja poliisille.
Laite liittyy niin sanottuun pantavalvontaan. Sellainen tuli lain mukaan mahdolliseksi lokakuussa. Nyt lähestymiskiellon saaneelle voidaan määrätä tekninen paikannin, kun se katsotaan välttämättömäksi henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen torjumiseksi. Ruotsissa ja Norjassa pantavalvonta on ollut käytössä jo pitkään.
Katjan ex-puolisolle panta asennettiin sen jälkeen, kun hän oli rikkonut lähestymiskieltoa toistuvasti.
– Hän sanoi oikeudenkäynnissä itsekin, ettei kielto häntä estä. Se on vain pala paperia, Katja sanoo keittiössään.
Puolison päihteiden käyttö paheni pikkuhiljaa
Katjan elämäntilanteesta kertoo se, että keittiöstä takapihalle johtava lasiovi on suojattu rautaisella ristikolla.
Talon katolle on lastensuojelun ohjeesta asennettu valvontakamera, joka tallentaa kaiken liikkeen. Kutsumattomista vieraista ja tuulessa leijuvasta lehdestäkin kilahtaa viesti Katjan puhelimeen.
Katja kertoo, ettei ex-puoliso ole koskaan lyönyt häntä, mutta hengenvaaran uhka on todellinen.
– Hän on uhannut useita kertoja tappaa minut ja narkata itsensä hengiltä.
Katja tutustui entiseen puolisoonsa seitsemän vuotta sitten. Hän tiesi, että miehellä oli päihdehistoriaa, mutta tuolloin tämä oli ollut jo pitkään kuivilla.
– Teen itsekin päihdetyötä, joten haluan uskoa, että ihminen voi muuttua. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, ettei ketään pidä tuomita menneisyytensä perusteella.
Ensimmäinen vuosi sujuikin hyvin. Katja alkoi odottaa vauvaa. Käytiin pyöräilemässä ja grillaamassa. Puuhailtiin kaikenlaista kotona. Kun lapsi syntyi, puoliso oli Katjan mielestä aluksi hyvä isä.
Pian päihteet kuitenkin palasivat. Ensin puoliso yritti tsempata itsekin ja hakeutui katkaisuhoitoon. Huonolla tuloksella. Kun toinen lapsi syntyi, hän alkoi olla jo pitkiä aikoja poissa kotoa.
Katja pisti välit poikki, mutta pakkasi edelleen lapsia autoon ja ajoi eri paikkakunnille kuntoutustapaamisiin, jotta lasten suhde isäänsä säilyisi. Tapaamisissa luvattiin kerta toisensa jälkeen paljon.
Pikkuhiljaa ex-puoliso alkoi olla kuitenkin olla yhä vähemmän selvin päin eikä Katjan mukaan enää ymmärtänyt, ettei voi olla päihtyneenä lasten kanssa.
Lopulta Katja ilmoitti, että lasten tapaamiset loppuvat kokonaan.
– Siitä alkoi semmoinen uhkailu. Ja me jouduttiin lähtemään ensimmäistä kertaa turvakotiin.
© Evi Rinkinen
Katja on ollut lastensa kanssa turvakodissa viisi kertaa
Viime vuosien aikana Katja on kokenut useita uhkaavia tilanteita, kun ex-puoliso on ilmestynyt päihtyneenä oven taakse.
– Myös viestejä saattoi tulla yhden viikonlopun aikana satoja ja puheluita eri numeroista. Sitä mukaa, kun estin yhden numeron, hän soitti jostain toisesta, pahimmillaan seitsemästä eri numerosta.
Kun Katja lopulta haki lähestymiskieltoa, mies rikkoi käräjäoikeudessa irtaimistoa ja kävi vartijan kimppuun. Katja on vaihtanut viime vuosien aikana kaksi kertaa kotia ja kerran työpaikkaa. Turvakodissa hän on ollut lastensa kanssa viisi kertaa. Viime syksynä viisi viikkoa. Ex-puoliso oli tuolloin ollut muutaman kuukauden vankilassa ja pois päästessään uhannut, että lähtee tappamaan vaimonsa.
– Viranomaiset soittivat ja ilmoittivat, että minulla oli kaksi tuntia aikaa pakata laukut, hakea lapset hoidosta ja lähteä turvakotiin välittömästi.
Järjestöt vetosivat päättäjiin, jotta sanoista tulisi tekoja
Lähisuhdeväkivalta on Suomessa ongelma, jota ei vieläkään oteta kyllin vakavasti.
23 väkivallan uhrien kanssa työskentelevää järjestöä muistutti jälleen maaliskuussa päättäjiä yhteisellä vetoomuksellaan. Sen viesti kuului: Suomalaiset naiset kokevat muihin EU-maihin verrattuna toiseksi eniten väkivaltaa. Sen torjumiseen tulee sitoutua teoin, ei vain sanoin.
Viranomaisten tietoon tulee vuosittain yli 8 000 nykyisessä tai entisessä parisuhteessa tehtyä väkivallantekoa. Enemmistö uhreista on naisia, tekijöistä miehiä.
Nämä tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Siitä kertoo esimerkiksi ensi- ja turvakodeissa tehty kysely, joka paljasti, että asiakkaista ainoastaan neljännes eli 27 prosenttia oli tehnyt ilmoituksen poliisille.
Viime vuonna määrätyistä lähestymiskielloista rikottiin 60 prosenttia
Lähestymiskiellon on tarkoitus suojata uhreja väkivallalta. Katjan puolisoa se ei pidellyt. Kuukausi siitä, kun kielto astui voimaan, tämä oli Katjan oven takana.
Monille lähestymiskiellon saajille rangaistus on tosiaan vain pala paperia. Viime vuonna määrätyistä 1 148 lähestymiskiellosta rikottiin 60 prosenttia.
Useimmiten rikkomisesta ei seuraa käytännössä mitään. Oikeuteen asti rikkomuksista päätyy vain pieni osa, ja sielläkin määrätään sakkoja.
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Niemi on tutkinut lähestymiskiellon vaikutusta. Hänestä Suomessa suhtaudutaan lähisuhdeväkivaltaan löperösti. Normaalisti keskitason rikosten maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Lähestymiskiellon rikkomisesta se on vain vuosi.
Myös kiellon saaminen kestää voi kestää viikkoja, helposti kaksi kuukautta.
– Se voi olla hakijalle hengenvaarallista aikaa, Niemi sanoo.
Miksi se sitten kestää niin kauan?
– Se on hyvä kysymys, Niemi vastaa.
Asiantuntijat lisäisivät lainsäädäntöön pakottavan kontrollin
Omien kokemustensa pohjalta Katja ajattelee, ettei lähestymiskielto vaikuta ihmiseen, joka ei muutenkaan pysty noudattamaan sääntöjä.
– Ainut hyvä puoli on ehkä se, että poliisit tulevat nopeammin paikalle.
Terhi Aulaskoski työskentelee väkivaltatyön asiantuntijana Viola – väkivallasta vapaaksi ry:ssä. Hänellä on pitkä kokemus sekä väkivallan uhrien että tekijöiden auttamisessa.
Aulaskosken mukaan lähestymiskielto toimii parhaiten silloin, kun tekijällä ei ole mielenterveyden ongelmia, persoonallisuushäiriötä, päihteidenkäyttöä tai rikollisuutta.
– Joidenkin kohdalla pelkästään poliisin yhteydenotto voi havahduttaa ymmärtämään, että kyse on rikollisesta toiminnasta.
Toisessa ääripäässä ovat Aulaskosken mukaan henkilöt, joiden toiminta jatkuu lähestymiskiellon jälkeen ehkä jopa kiivaampana. Suoranaisesta vainostakaan ei seuraa mitään vakavaa.
Oikeusministeriö teetti hiljattain Itä-Suomen yliopistolla selvityksen henkisestä väkivallasta. Sen tekijät totesivat, että Suomen rikoslakiin pitäisi ehdottomasti lisätä pakottava kontrolli, jotta henkinen pahoinpitely ymmärrettäisiin pahoinpitelyksi.
Vainoamisesta sentään tehtiin rikos kymmenen vuotta sitten. Oikeusministeriön selvityksessä tutkittiin, millaisia rangaistuksia siitä käräjäoikeuksissa tuomitaan.
Selvitys paljasti: pääosin jälleen sakkoja.
Eron jälkeisen väkivallan ja vainon kanssa kamppailevia auttava Terhi Aulaskoski ihmettelee tätä. Hän näkee työssään ihmisiä, jotka joutuvat elämään mahdollisesti vuosikausia pelossa, muuttamaan paikkakuntaa ja jopa nimeään.
– Oman oikeuskäsitykseni mukaan rangaistukset ovat lieviä verrattuna haittaan ja kärsimykseen.
© Evi Rinkinen
Suhteesta irtautuminen ei käy helposti
Katja kertoo, että puolison luonne muuttui pikkuhiljaa päihteiden käytön myötä. Tästä tuli mustasukkainen ja epäluuloinen.
Katja kertoo miettineensä pitkään ennen kuin uskalsi viheltää pelin poikki, katkaista välit ja hakea yksinhuoltajuutta.
– Suhteesta lähteminen oli pitkä prosessi. Siinä kesti, että sain kasattua itselleni voimia, kun arvasin, millainen helvetti siitä repeää, hän sanoo.
THL:n raportti lähisuhdeväkivallasta huomauttaa, että vakavimmassa eli kuolemaan johtavassa lähisuhdeväkivallassa on tapahtunut kymmenessä vuodessa hienoinen muutos. Vakava väkivalta kärjistyy juuri erotilanteisin.
Terhi Aulaskoski muistuttaa, että ero on kriisin paikka sille, joka on tottunut turvautumaan väkivaltaan suhteessaan.
– Jos parisuhteen aikana on esiintynyt pakottavaa ja kontrolloivaa käyttäytymistä, on syytä varautua siihen, että erotilanteessa se lähtee kehittymään vainon suuntaan.
Perhe ja ystävät ovat pitäneet Katjaa pystyssä vaikeina aikoina
Katja suree, että hänen lastensa isän käytös on muuttunut vuosi vuodelta pahemmaksi. Katjaa on kehotettu viime vuosien aikana muuttamaan jo pariin otteeseen.
Ex-puoliso on Katjan mukaan ollut aika ajoin psykiatrisessa hoidossa, mutta ei ole terveydenhuollon mukaan niin sairas, että tarvitsisi pakkohoitoa.
– Toisaalta lastensuojelun ja muiden viranomaisten mukaan hän on niin vaarallinen, että minä en voi lasteni kanssa asua omassa kodissani.
Katja on sitä mieltä, että ex-puolisokin tarvitsisi apua, mutta sitä on huonosti saatavilla ihmisille, joilla on ongelmia sekä mielenterveyden että päihteiden kanssa.
Katja haluaa vaikeasta tilanteestaan huolimatta puhua edes peitenimellä asiasta, sillä hän on yllättynyt siitä, miten vähän myös väkivallan uhreille on tarjolla konkreettista apua.
Tilanteessa, jossa oma elämä on täysi kaaos ja voimat lopussa, vainon kohteen pitäisi löytää voimia hankkia ehkä uusi asunto ja työpaikka ja järjestellä lasten asiat.
– Vaikka ympärillä on viranomaisia, ratkaisut joutuu tekemään itse ja kantamaan niistä vastuun. Kyllä siinä tilanteessa on hirvittävän yksin.
Katja kehuu ensi- ja turvakodin henkilökuntaa ihanaksi, mutta heillä sen enempää kuin lastensuojelullakaan ei hänestä ole valmiita toimintamalleja tilanteisiin, joissa suojasta pitäisi palata normaaliin elämään.
– Jos minulla ei olisi isää ja muutamaa hyvää ystävää, en tiedä, miten selviäisin. He ovat pitäneet minua pystyssä.
”Lopulta ei kykene näkemään tilannettaan millään tasolla”
Katja sai ex-puolisolleen lopulta pantavalvonnan soittelemalla omien sanojensa mukaan kuin pahin puhelinhäirikkö kaikille mahdollisille viranomaisille ja järjestöille.
Hän haki apua myös paikkakuntansa poliisilaitoksen päivystyksestä. Sieltä hänet kertomansa mukaan lähinnä naureskeltiin ulos. Lopulta apu löytyi lähestymiskieltorikkeitä käsitelleeltä tutkinnanjohtajalta.
– Hän pani vauhtia pantavalvontaan ja pelasti minun elämäni. Oikeasti pelasti. Sinä päivänä, kun pantavalvonta alkoi, pystyin palaamaan kotiini.
Katja puhuu elämästään rauhallisesti. Hän uskaltaa nyt nukkua ja käydä esimerkiksi kaupassa.
– Kyllähän sitä on tottunut koko ajan vähän vilkuilemaan olkansa yli.
Yhden kerran haastattelun aikana hän liikuttuu.
Näin tapahtuu, kun hän kertoo lähipiiristään saamastaan kommentista. Hänelle on sanottu suoraan, että hän on itse vastuussa ongelmistaan.
Hän kertoo pohtineensa tätä itsekin, koska tuntee syyllisyyttä siitä, että on pilannut lastensa elämän.
Hän kertoo ihmetelleensä omaa käytöstään, onhan hänkin kuulunut niihin ihmisiin, joille oli aikaisemmin päivänselvää: jos suhteessa ilmenee minkäänlaista väkivaltaa, lähden heti.
– Mutta ei sitä sitten lähde. Eikä tätä pysty ymmärtämään kukaan sellainen, joka ei itse ole ollut siinä tilanteessa.
Katja sanoo, ettei suhde muutu pelottavaksi yhtäkkiä. Asiat tapahtuvat pikkuhiljaa. Jossain vaiheessa on normaalia herätä siihen, että puoliso tutkii yöllä puhelinta ja epäilee jokaista sanaa ja liikettä.
– Lopulta ei kykene näkemään omaa tilannettaan millään tasolla, sitä on niin syvällä niissä syövereissä, Katja sanoo.
Katja sai apua väkivallan ehkäisyyn erikoistuneelta ammattilaiselta, jonka luo hän meni hakemaan apua. Itselleen.
– Ajattelin olevani väkivaltainen narsisti. Ajattelin, että puolisoni päihteidenkäyttö johtuu minusta, että minä olen hullu, hän sanoo.
Asiantuntija näkee työssään, että väkivallan uhrit etsivät vikaa itsestään
Väkivaltatyön asiantuntija Terhi Aulaskoski näkee myös omassa työssään, miten helposti uhrit kadottavat kyvyn pitää puoliaan.
– Monesti väkivallan tekijän käytös on sillä tavalla manipulatiivista, että uhri saadaan uskomaan, että vika on hänessä. Elämä on myös saattanut kutistua hyvin minimaaliseksi. Uhri on saattanut menettää ystävänsä, harrastuksensa, työnsä ja rahansa, mikä tietysti hankaloittaa suhteesta irrottautumista.
Katja ajattelee, että hänen tulevaisuutensa näyttää valoisammalta kuin nykyhetki. Pantavalvontalaite tuo suojaa. Katjan ex-puoliso on saanut vankilatuomion tekemistään rikoksista, joten vähäksi aikaa on luvassa hengähdystaukoa.
Katja uskoo, että pystyy pikkuhiljaa tekemään uusia suunnitelmia. Jonain päivänä ehkä auttamaan kohtalontovereita.
– Tiedän, miten paljon tällaisessa tilanteessa auttaa se, että joku toinen sanoo ääneen, että asiat ratkeavat. Sinä selviät tästä. Jonain päivänä tämä loppuu. Haluaisin olla jollekin toiselle se, joka sanoo niin.
Haastateltavan nimi on jutussa muutettu alaikäisten lasten vuoksi.
Lue myös Kotiliesi.fi: Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta, 33, on menettänyt omaisuutensa ja kokenut väkivaltaa töissä ja kotona: ”Elämä on antanut turpiin jo monta kertaa”
Lähestymiskiellot Suomessa vuonna 2023
Lähestymiskieltoja määrättiin 1148, ja niitä rikottiin 688 kertaa.
Lähestymiskiellolla suojattiin 440 miestä ja 1056 naista.
Lähestymiskielto, vainoaminen ja pakottava kontrolli
Lähestymiskieltoon määrätty ei saa määrättynä aikana ottaa yhteyttä suojattuun henkilöön millään tavalla. Laajennetussa lähestymiskiellossa ei saa myöskään oleilla tietyillä paikoilla. Perheen sisäisessä kiellossa henkilön on poistuttava yhteisestä asunnosta. Poliisi voi määrätä väliaikaisen lähestymiskiellon, joka astuu voimaan heti, mutta vahvistetaan myöhemmin käräjäoikeudessa kuten muutkin lähestymiskiellot. Lähestymiskielto tuli lakiin 1999.
Vainoaminen tarkoittaa toistuvia yhteydenottoja, uhkailua, seuraamista, tarkkailua tai tekoja, jotka aiheuttavat uhrissa pelkoa ja ahdistusta. Vaino on ollut rangaistavaa vuodesta 2014 lähtien.
Pakottava kontrolli tarkoittaa parisuhteessa jatkuvaa, epätervettä ja vahingoittavaa vallankäyttöä, jossa uhri joutuu tekijän määräysvaltaan. Ei ole rangaistavaa rikoslaissa.
