Nainen, 58, Vantaa: ”Kun mieheni eläkkeen aloituspäivä alkoi lähestyä keväällä 2023, huomasin kasvavan levottomuuden itsessäni. Olin kuullut ystäviltäni varoituksen sanoja siitä, miten juuri miehet saattavat jäädä tyhjän päälle eläkkeellä. ’Varaudu siihen, että teille tulee kriisi’, eräs läheinen ystäväni sanoi.
Monissa perheissä nainen on se, joka pitää yllä verkostoja ja huolehtii yhteyksistä sukulaisiin ja ystäviin. Kun mies jää pois työyhteisöstä, tilanne saattaa olla se, että hänelle ei jää ketään ihmisiä elämäänsä ja hän alkaa roikkua vaimon kontaktien varassa. Kauhukuvani olikin kotipapparainen, joka pyörisi vain kotona verkkareissa eikä lähtisi minnekään. Teen paljon etätöitä – miten työpäivieni kävisi, jos mies hissuttelisi vain kotona?
Samaan aikaan tunnistin myös toiveeni siitä, että miehen eläke leppoistaisi elämäämme. Haaveilin, että arkemme muuttuisi astetta ”normaalimmaksi”. Olimme eläneet vuosia superkiireisinä. Teimme usein töitä viikonloppuisinkin – mieheni teki vaativaa johtotason työtä, johon kuului paljon reissaamista. Odotin, että saisin nyt rinnalleni rauhallisemman miehen – miehen, jolla ei olisi aina tuli hännän alla ja joka olisi vähemmän kireä. Odotin myös sitä, että hänellä ja minulla olisi enemmän yhteistä aikaa ja että voisimme olla enemmän mökillä, koska aikatauluja tulisi vain yhdeltä ihmiseltä, eli minulta.
Lue myös: Anne Flinkkilän kolumni: Naureskelin tietynlaisille eläkeläisille – nyt olen itse sellainen
”Silloin, kun elämä oli vielä hyvää…”
Huhtikuussa mieheni jäi eläkkeelle, ja kriisihän siitä tuli. Hän oli halunnut itse varhennetulle eläkkeelle, mutta alkoi nyt katua päätöstään. Hän oli pahantuulinen ja paiskoi ovia. Hänellä oli myös masennusoireita. Hän puhui usein tyyliin: ”Silloin, kuin elämä oli vielä hyvää…” Hän viittasi tällä aikaan, kun hän oli vielä työelämässä. Nämä puheet koskivat minuun. ”Ajatteleeko hän todella, ettei elämä voisi olla enää hyvää?” pohdin itsekseni. En ollut koskaan nähnyt häntä niin eksyneenä. Hän vaikutti vieraalta.
Mieheni yksi hyvä puoli on ollut aina se, että hän on tosi aloitteellinen – jopa nyt, kun hän oli masentunut. Hän varasi itselleen lääkärin ja meille yhden pariterapian. Puhuimme terapeutin vastaanotolla siitä, mitä odotuksia kummallakin oli eläkkeen alkuun. Sain kertoa siitä, miten en meinannut tunnistaa miestäni, ja siitä, että olin huolissani hänen selviytymisestään.
Onneksi tuli kesä. Kesäkuukausiksi mieheni oli laittanut kalenterinsa täyteen reissuja ja ohjelmaa, mikä nosti hänen mielialaansa. Minulle alkoi valjeta, että puolisoni oli tehnyt jo työaikanaan paljon töitä sen eteen, että hänellä olisi verkosto, jonka kanssa hän voisi alkaa hengata eläkkeellä. Päätin, että ottaisin omasta huolestani aikalisän. Katsoisin tilannetta uudestaan syksyllä ja ryhtyisin toimenpiteisiin, jos puoliso olisi edelleen masentunut.
Lue myös Kotiliesi.fi: Pirjo, Marja ja Mika kertovat, miksi he jatkavat töitä eläkeiässä – jos luulet, että tärkein syy on raha, olet väärässä
Mies perusti uuden bisneksen – ja on taas kiireinen
Syksyllä tuli kuitenkin käänne parempaan: eräänä päivänä mies tuli kotiin ja kertoi, että hän perustaisi uuden bisneksen muutaman vanhan työtuttunsa kanssa. Pian hänen kalenterinsa alkoi taas täyttyä niin kuin vanhaan aikaan. Myös vanha työstressi palasi, mutta kaikesta aisti, että hän oli tyytyväinen asioiden tilaan.
En saanut kotivaaria, mutta en saanut myöskään kumppania, joka olisi vailla kiireitä. Nykyisin puolisoni kalenteri on jopa täydempi kuin omani. Olen voinut unohtaa mökille menon arkena, koska kahden ihmisen kalenterien sovittaminen etätöihin on mahdotonta.
Huomaan, että jollain tasolla tunnen pettymystä: miksi hän halusi palata vanhaan oravanpyörään. Päällimmäinen tunteeni on silti ilo. Ihailen puolisoni energisyyttä ja sitä, miten hän on saanut itselleen kolmannen elämän.
Pariskuntana jatkamme rinnakkaineloa, mikä sopii minulle. Uskon siihen, että parisuhteelle tekee hyvää, kun kummallakin on ikiomia kavereita ja harrastuksia. Vaikka käymme esimerkiksi molemmat kuntosalilla, meillä on omat salimme.
Lempihetkiäni arjessa ovat perjantai-illat, jolloin meillä on parisuhdeaikaa. Laitamme ruokaa tai tilaamme ruokaa kotiin. Käymme myös läpi viikon kiperiä tilanteita töissä ja tuemme toisiamme.
Psykologi: Eläkkeelle jääminen tuo näkyväksi monia asioita
Psykologi, erityistason paripsykoterapeutti, toiminnanjohtaja Suvi Laru, Parisuhdekeskus Kataja ry: Eläkkeelle jääminen on iso elämänmuutos. Usein se saattaa tuottaa kriisiä myös parisuhteeseen. Se saattaa tuoda näkyväksi esimerkiksi sen, että ollaan liian irti kumppanista. Se voi tuoda näkyväksi myös, miten tärkeä osa identiteettiä ja elämää työ toiselle on, kuten tässä tarinassa kävi.
On hienoa, että pari haki apua tilanteeseensa. Moni hakee ammattiapua eläkkeelle jäädessään. Tukea kannattaa hakea niin yksilönä kuin parina. Kysymys, jonka äärelle pariterapiassa asetutaan, on: miten oleminen toisen kanssa on muuttunut?
Ilahduin tarinassa siitä, että mies löysi itselleen mielekkyyttä arkeen löydettyään toisenlaisen työkontekstin. Se ei ehkä ollut se ratkaisu, jota puoliso odotti, mutta miehen kannalta löytö oli merkittävä. Työ on selvästi hänelle niin tärkeä osa identiteettiä, ettei hän voi hyvin ilman sitä. Ajan myötä myös työasioiden vähentäminen voi tuoda hänelle rinnalle muitakin mielekkäitä elämän ja arjen asioita.
Kuulostaa ihanalta, että puolisoilla on omia asioita mutta myös yhteisiä hetkiä ja että pari on ottanut perjantai-illat kohtaamisen hetkiksi. On tärkeää, että arjessa on näitä hetkiä, joissa keskitytään vain parisuhteeseen ja luodaan yhteyttä.
