Lapinlahden vanha sairaala-alue on peittynyt lumivaippaan. Päärakennuksessa sijaitsevan lounaskahvilan linssikeitto lämmittää pakkaspäivänä. Tietokirjailija ja tulevaisuutta visioiva futuristi Perttu Pölönen, 28, on ollut lukemassa entiseen sairaalaan rakennetussa äänitysstudiossa äänikirjaksi vastikään ilmestynyttä teostaan Saisinko huomiosi? – Kirja, joka jokaisen somenkäyttäjän pitäisi lukea.
– Kirjaidea syntyi, kun olin Piilaaksossa Yhdysvalloissa opiskelemassa teknologiaa ja tulevaisuutta vuonna 2016. Ymmärsin, että teknologia voi parhaimmillaan tehdä elämästä elämisen arvoista, jos ajatellaan vaikkapa silmälaseja tai liikuntarajoitteisten proteeseja.
– Samoihin aikoihin Trumpista tuli presidentti ja alkoi käydä selväksi, että jos teknologiaa käytetään väärin, ihmisiä voidaan ohjailla ja manipuloida sosiaalisen median avulla.
Perttu maalaa kirjassaan karun kuvan siitä, mitä sosiaalisen median käyttäminen tekee meille: se tuhoaa keskittymiskyvyn ja varastaa aikamme.
– Kuinka moni älypuhelimen ostanut mietti, miten se tulisi muuttamaan minäkuvaa tai tapaa olla yhteydessä ystäviin? Vain pieni osa älypuhelimen aikaansaamista muutoksista on ollut suunniteltuja ja toivottuja.
Perttu Pölönen: ”Olen itsekin koukussa”
Pertun mukaan somea on mahdollista käyttää hallitusti ja säilyttää samalla hyvinvointinsa, mutta siihen tarvitaan itsesäätelykykyä.
– Moni tunnistaa ongelmat, muttei pysty tekemään niille mitään. Olen itsekin koukussa, ja minulla menee liikaa aikaa sovellusten ja puhelimen kanssa. Tarvitsemme rajoja, muttei Suomen kansalle voi asettaa ruutuaikaa. Olemme jääneet omillemme, emmekä selvästikään pärjää.
Perttu itse on asettanut tietyille sovelluksille ruutuajan, jotta voisi hallita puhelimella viettämäänsä aikaa.
– Joka päivä on monta mahdollisuutta rauhoittua, olla omissa ajatuksissa tai keskittyä siihen, mitä on ympärillä. Some kaappaa usein kuin varkain nuo tylsät hetket. On kiinnostava ajatus, että tulevaisuudessa menestymistä ja pärjäämistä ei määritä se, mitä teemme, vaan se, mitä jätämme tekemättä. Se voi tarkoittaa sitä, että kykenemme rajoittamaan esimerkiksi TikTokin käyttämistä.
Kolme tärkeää ominaisuutta
Muuttuvassa maailmassa korostuu hänen mukaansa kolme ominaisuutta: keskittymiskyky, myötätunto ja kyky antaa omalle työlle syy ja merkitys.
– Keskittymiskyky on tulevaisuuden supervoima. Mitä tahansa haluaa saavuttaa, siihen tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Myötätunnosta ja toisen asemaan asettumisesta tulee puolestaan koko ajan vaikeampaa, kun suuri osa kanssakäymisestä tapahtuu digitaalisesti.
– Tekoäly taas voi tehdä upeita asioita, kirjoittaa vaikka runon tai sinfonian, mutta se ei tiedä, mitä väliä on sillä, mitä se juuri teki. Jos ihminen kirjoittaa runon, hän voi ammentaa tekstiin lapsuudestaan. Meitä tarvitaan kertomaan, miksi teemme asioita.
Perttu Pölönen: ”Rentoudun opiskelemalla”
Perttu on nuoresta iästään huolimatta saanut monenlaista aikaan. Hän on valmistunut säveltäjäksi, kehittänyt jo lukioikäisenä musiikinteorian opiskelua helpottavan sävelkellon, perustanut koulutusalan yrityksen, tullut valituksi 35:n lupaavimman eurooppalaisen innovaattorin joukkoon, kirjoittanut kirjoja ja kiertänyt puhujana ympäri maailmaa.
Hän asuu vaimonsa ja koiransa kanssa Helsingin keskustassa. Tulevaisuuden visioinnin ohella elämä täyttyy jalkapallosta, musiikista, ulkoilusta koiran kanssa, reissaamisesta ja uuden oppimisesta.
– Olen ehkä vähän outo siinä mielessä, että rentoudun opiskelemalla. Voin uppoutua vaikkapa puutarhanhoito-oppaisiin, geometrisiin systeemeihin tai suhteellisuusteoriaan. Internet tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia asioiden tutkimiseen, jos on utelias. Ajattelen, että päivä on ollut hyvä silloin, kun olen oppinut jotain.
Näin päiväni jatkuu
Jatkan vielä äänikirjan nauhoittamista. Siinä menee varmasti monta tuntia. Iltapäivällä menen kotiin jatkamaan töitäni. Yrittäjälle työpäivän käsite on häilyvä, sillä töitä voi tehdä pitkin päivää.
Olen koiran kanssa kaksin kotona. Vaimoni on Göteborgissa, jossa hän tekee väitöskirjaan liittyviä opintojaan, ja tulee vasta ensi viikolla kotiin. Reissaan itsekin paljon. Minulle sopii, että jokainen päivä on erilainen.
Illan yritän rauhoittaa ja yritän olla ottamatta puhelinta makuuhuoneeseen. En ole onnistunut siinä hirveän hyvin. Olen nykyään enemmän aamu- kuin iltaihminen. Nuorempana oli päinvastoin, mutta ihminen voi tässä asiassa näköjään muuttua.
