Mitähän söisin seuraavaksi? Soppa maistuisi ja salaatista saisin vitamiineja, mutta niiden jälkeen nälkä palaa nopeasti. Ennen Riikka Hagman ajatteli paljon ruokaa. Mitä muuta sitä ajattelisikaan, jos on jatkuvasti nälkä – ja Riikalla oli.
”En valinnut syömisiäni aina terveellisyyden perusteella. Tärkeintä ruoassa oli sen kyky pitää nälkää”, Riikka, 55, kertoo.
Koska nälkä vaati laantuakseen isoja annoksia, Riikan paino nousi. Kunnes pari vuotta sitten Riikan silmiin osui artikkeli nälänsäätelystä ja siihen vaikuttavista hormoneista.
”Aloin miettiä omaa nälänsäätelymekanismiani. Ehkä siinä oli jotain vikaa.”
Artikkelissa kerrottiin lääkkeistä, jotka vaikuttavat nälänsäätelyyn ja sitä kautta painoon. Lääkkeitä oli käytetty Suomessa lihavuuden hoidossa vuosia. Olisiko niistä apua minulle, Riikka mietti ja kysyi asiaa ystäviltäänkin.
Kun yksi ystävä suositteli ja toinen toppuutteli, Riikka varovaisena hylkäsi ajatuksen lääkehoidosta.
”Olin kokenut laihduttaja. Ystävät uskoivat minuun. Olin pudottanut painoa ennenkin. Miksi en onnistuisi tälläkin kerralla?”
”Halusin tietää, olenko toivoton tapaus”
Painonvartijoiden pisteet ja pikadieetit olivat Riikalle tuttuja. Viikko kaalisoppaa ja toinen kananmunia ja vissyä, ja taas farkut sujahtivat jalkaan. Keski-iän kynnyksellä Riikka kuitenkin huomasi, etteivät vanhat kilonkarkotuskonstit pelittäneet. Kroppa piti entistä tiukemmin kiinni kiloistaan. Nelikymppisenä paino alkoi kavuta tasaisesti ylöspäin.
”Elämäntilanteeni oli muuttunut. Minusta oli tullut äiti ja yrittäjä. Oma aika väheni, mutta stressi lisääntyi.”
Riikalla oli koko ajan kiire. Liikkuminen väheni, ja hän nukkui huonosti.
”Olisin tarvinnut lepoa ja liikettä, mutta tiukensin otetta ja karsin ruokavaliostani hiilihydraatit. Viisikymppisiäni juhlin hoikassa kunnossa.”
Tiukoilla dieeteillä karsitut kilot tulevat useimmiten korkojen kera takaisin – ja niin kävi Riikallekin.
”Lihavuuden hoidossa tasa-arvo ei toteudu. Lääkehoidon pitäisi olla Kela-korvattavaa”, Riikka Hagman sanoo. Laihdutuslääke auttoi häntä lopulta painonhallinnassa.
© Suvi Elo
”Kaksi vuotta sitten olin 162-senttinen, 82-kiloinen nainen, jolla oli kropassaan epämukava olla. Tiesin, että olin dieettini kokeillut.”
Riikka halusi pysäyttää painonnousun ja laihtua, mutta omat keinot olivat loppu. Hän varasi ajan painonhallintaan perehtyneelle lääkärille, André Heikiukselle.
”Halusin tietää, yritänkö vielä laihduttaa vai olenko toivoton tapaus.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Uusi laihdutuslääke on auttanut Saria pudottamaan painoa jo 16 kiloa – ylipainoa tutkiva professori uskoo, että lääke todella toimii
Laihdutuslääke testiin – haitat vaivasivat aluksi
Vastaanotolla Riikan mieli keveni välittömästi. Riikalla oli kaikki painonpudotukseen tarvittava tietotaito.
”Tiesin, mitä ja miten minun pitää syödä. Liikuin, vaikkakin epäsäännöllisesti. Unessa olisi ehkä ollut petrattavaa.”
Lääkäri kertoi Riikalle, ettei hänen elimistönsä tunnistanut nälkää. Ilmeisesti se ei tuottanut riittävästi kylläisyyshormoneja.
”Laihdutuskuurini ja jojoilu olivat sekoittaneet hormonituotantoni.”
Lääkäri ehdotti Riikalle lihavuuslääkettä – samaa pistettävää semaglutidia, josta Riikka oli lukenut. Liikkeelle lähdettiin hyvin pienellä annoksella, jota nostettaisiin vähitellen. Näin lääkkeen haitat jäisivät pienemmiksi, vaikka kokonaan niiltä ei voisi välttyä.
”Päätäni särki ja minulla oli etova olo. Välillä suoli lakkoili ja välillä vessanpytyssä lenteli varpusparvi.”
Suolakeksi tai muutama suolapähkinä helpottivat etovaa oloa. Vatsavaivat Riikka selätti asenteella: mitä vähemmän vaivoihin kiinnittää huomiota, sitä vähemmän niistä on haittaa.
”Pahimmat haitat helpottivat kuukaudessa. Ne olivat pieni paha lääkkeen hyötyihin nähden. Lääke vaikutti uskomattoman nopeasti.”
Makea ei enää houkuttanut ja viini maistui pahalta
Parin päivän jälkeen Riikka huomasi, ettei hän ajatellut jatkuvasti ruokaa. Nälkä oli kadonnut. Annokset kutistuivat kolmasosaan entisestä ja napostelu jäi.
”Olin aina tykännyt kasviksista ja hedelmistä, mutta nyt niistä tuli herkkuni. Mieliteot muuttuivat.”
Makea ei enää houkuttanut ja viini maistui pahalta. Ruokavalio hilautui itsestään terveellisempään suuntaan.
Riikan paino putosi puolen kilon–kilon viikkovauhtia, ja puolessa vuodessa hän keveni kymmenen kiloa. Sen jälkeen painonpudotus hidastui.
”Hurahdin padeliin, jolloin paino lähti taas laskuun – nyt kilon kuukausivauhdilla.”
Kun Riikka oli käyttänyt lääkettä puolitoista vuotta, laihtuminen pysähtyi kokonaan. Kiloja oli lähtenyt jo 16.
”Olen tyytyväinen, vaikka minulla on matkaa painoindeksin mukaiseen painooni. Jaksan entistä paremmin, olen lisännyt liikuntaa ja saanut lihaksia.”
Riikka käy kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja kerran jumpassa ja kuntofutiksessa. Kun tiet ja kentät keväällä sulavat, viikko-ohjelmaan tulee pyöräilyä ja padelia.
”Liikkuminen on mukavampaa kevyempänä. Nivelet ovat paremmassa kunnossa, kun niillä on vähemmän kuormaa.”
Laihdutuslääke on aiheuttanut Riikalle myös huonoa omaatuntoa
Riikka on käyttänyt lääkettä kaksi vuotta ja lopettaa sen käytön. Jos paino lähtee nousuun, hän aloittaa lääkityksen uudelleen, mutta aiempaa pienemmällä annoksella.
”En koe jatkuvaa lääkehoitoa takapakkina. Lihavuus on pitkäaikaissairaus, joka voi vaatia elinikäistä lääkehoitoa, kuten vaikka korkea verenpaine.”
Semaglutidia käytetään sekä diabeteksen että lihavuuden hoidossa. Lääke on kysytty, ja sillä on ollut saatavuusongelmia. Tämä on herättänyt keskustelua siitä, tulisiko lääke rajata vain diabetesta sairastaville.
”Olen kokenut huonoa omaatuntoa lääkkeestäni, mutta lääkärin mukaan turhaan.”
Riikka maksaa joka kuukausi omasta pussistaan 115 euroa maksavan lääkkeensä. Kevyempänä hän säästyy todennäköisemmin lihavuuteen liittyviltä, yhteiskunnalle kalliiksi tulevilta sairauksilta.
”Jokaisella on oikeus tarvitsemaansa lääkehoitoon. Onneksi apteekkeihin on tulossa uusia, vain lihavuuden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä”, Riikka tietää.
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 4/2024.
Laihdutuslääke tukee terveellisiä elintapoja
Lihavuuslääkkeet on tarkoitettu henkilöille, joiden painoindeksi BMI on yli 30, tai BMI on yli 27 ja henkilöllä on lihavuuteen liittyvä sairaus, kuten tyypin 2 diabetes, uniapnea, sydänsairaus, astma tai nivelrikko. Osa ihmisistä käyttää lääkettä, kunnes tavoitepaino on saavutettu, osa myös sen ylläpitoon.
Lihavuutta hoidetaan lähinnä suolistohormoni liraglutidilla ja semaglutidilla sekä naltreksonin ja bupropionin yhdistelmällä. Ne vaikuttavat aivojen kylläisyyskeskukseen ja lisäävät kylläisyyden tunnetta sekä vähentävät ruokahalua ja yhdistelmälääke myös syömisestä saatavaa mielihyvän tunnetta.
Lääkehoitoa jatketaan, jos paino putoaa 12–16 viikossa viisi prosenttia. Tämä vaatii muutoksia ruokavaliossa, liikkumisessa, unessa ja stressinhallinnassa, ja siksi lääkehoitoon liitetään lähes aina elintapaohjaus.
Asiantuntija ylilääkäri André Heikius, Suomen Painoklinikka
