Kuvanoton aikaan tunsin itseni onnelliseksi, levolliseksi ja itsevarmaksi. Vaikeiden ja myrskyisten aikojen jälkeen olin löytänyt itseni, uuden rakkauden ja hankkinut koiran.
Asiat alkoivat vihdoin olla mukavasti. Kesällä 2021 otetussa kuvassa olen matkalla sukumme mökille, joka sijaitsee Pellingin lähettyvillä olevalla saarella. Mökkireissulla oli mukana myös minun ja miesystäväni lapsia, perhettä ja ystäviä.
Miina Supinen: ”Oli pakko itsenäistyä”
Olen viettänyt saaristossa kesiä pikkutytöstä asti. Avioeroni jälkeen jouduin kuitenkin opettelemaan siellä monia sellaisia hommia, jotka olin aiemmin jättänyt miesten tehtäväksi.
Saareen päästäkseni minun oli opeteltava ajamaan moottorivenettä, ja sen lisäksi minun piti alkaa hakata halkoja, kantaa vettä ja tehdä kaikki muutkin raskaat työt itse. Mökki on hyvin vaatimaton, eikä sinne tule juoksevaa vettä.
Miina Supinen huristeli moottoriveneellä suvun mökille kesällä 2021. – Kuvan otti mieheni Mikko. Takanani on koirani Puusti.
Saarella eletään villin luonnon ja meren keskellä omassa todellisuudessa. Muistan vieläkin, miten paljon minua jännitti lähteä karulle saarelle ainoana aikuisena, kun lapseni olivat vielä pieniä.
Silloin tajusin, että minun on pakko itsenäistyä ja tsempata, jotta pärjäisin.
Kuvanoton aikaan homma oli jo hyvin hallussa ja nautin merellä huristelusta. Olin tuolloin myös alkanut ymmärtää, että minun olisi aika alkaa elää sellaista elämää kuin itse haluaisin.
Olin vuosien ajan tehnyt paljon opetustöitä ja kirjoittanut tilaustöitä, tv-sarjoja ja lastenkirjoja enkä siksi ollut ehtinyt tehdä sitä, mitä oikeasti halusin: kirjoittaa romaaneja. Monenlaisten töiden ohella olin huolehtinut lapsista yksin ja tuntenut itseni aika kuormittuneeksi.
Päätin, että jos todella haluaisin kirjoittaa ne romaanit, jotka ovat sisälläni, minun olisi annettava niille aikaa ja tilaa ja jätettävä muita töitä vähemmälle. Olen siitä asti pitänyt tuota ajatusta johtotähtenäni.
Pidän siitä, ettei tämä kuva ole mikään teennäinen poseeraus. Näytän siinä aidosti onnelliselta, ja kasvoiltani heijastuu se, että olen matkalla rakkaideni luo. Onni ja mielenrauha piilevät juuri tällaisissa hetkissä.”
Miina Supinen, 48, kirjoitti romaanin Kultainen peura, joka ilmestyi syyskuussa.
