Vanhan puutalon puiden varjostama pihamaa on kuin pieni salattu puutarha. Olemme Tammisaaren keskustassa, jonne kirjailija Raija Oranen, 75, muutti miehensä Jyrkin kanssa viime keväänä.
– Eikö olekin kaunista? Kun ensimmäisen kerran kävin Topi-koiran kanssa aamukävelyllä ja katselin hiekkarannan yli merelle, olin niin onnellinen, että minulta pääsi itku.
Kahden huoneen ja keittiön asunto on kauniisti kunnostetun puutalon päädyssä. Omistaja arvostaa puutarhan hoitoa, joten kukkaloistoa riittää.
Raija eläytyi uutuuskirjaansa varten miehensä isoäidin isän elämään
Tapaamispaikka sopii Raijan uuden kirjan nimeen, Punaisten kukkien puutarhaan. Raija näyttää kopiota komean miehen vanhasta valokuvasta.
– Olen miltei rakastunut tähän mieheen. Hän on Edwin Allén, 1800-luvun lopulla syntynyt kunnallisneuvos, mieheni Jyrkin isoäidin isä.
Raija eläytyi Mikkelissä vaikuttaneeseen miehen elämään jo 2000-luvun alussa, kun häneltä tilattiin näytelmä Mikkelin teatteriin. Nyt Edwin tyttärineen on pääosassa Raijan uutuuskirjassa, joka on myös kuvaus Suomen itsenäistymisestä ja kolmesta sodasta selviytymisestä.
– Ennen muuta se on tarina innostavasta ihmisestä ja uskosta tulevaisuuteen.
Kirjojaan varten Raija on perehtynyt lähimenneisyyteen. Hän on oppinut paljon ja joutunut tarkistamaan omia asenteitaan.
– Humaanit arvoni ovat ennallaan, mutta yhteiskunnalliset arvoni ovat muuttuneet täysin. Ajatus oli kaunis, mutta tajuan, että sosialismi oli hirveä petos. Tämän päivän Venäjän valheet ovat miltei sanasta sanaan samat kuin vuosia sitten.
Raija on lukenut myös erilaisia hengellisiä sekä filosofisia kirjoja ja keskustellut viisaan kristityn ystävänsä kanssa.
– Olemme väitelleet ja olleet välillä hyvinkin eri mieltä, mutta olen hänelle erityisen kiitollinen. Olin 50 vuotta ateisti, mutta enää en ole.
Ikääntymisen myötä Raija on alkanut pitää huolta terveydestään
Jokainen uskoo johonkin, ja ateismi on uskonto siinä missä muutkin. Kaikkialla ääriryhmät pyrkivät käyttämään uskontoa vallan välineenä.
Raija on oivaltanut, että uskomattomuus oli hänelle jo ajatuksena vieras.
– Minulla on selkeitä kokemuksia asioista, joita ei voi järjellä tajuta. On luonnollista, että on olemassa jotakin tuntematonta ja meitä suurempaa. Kaikkea ei voi selittää.
Raijan vanhemmat kuolivat varhain ja hänellä itselläänkin on ollut sairauksia. Hän on pelännyt kuolemaa kolmekymppisestä asti, mutta enää hän ei pelkää. Hän ajattelee kulkevansa valoa kohti.
– Tajuan, että kuolema ei olekaan kaiken loppu, vaan se on alku. Elämän jälkeen palaudumme siihen valoon, josta olemme lähteneet. Se on hyvin lohdullinen ajatus.
Raija kiittää nykyisin iltarukouksessa kaikesta hyvästä, jota elämässä on.
– Osoitan pyyntöni ja kiitokseni Jumalalle, kun en parempaakaan nimitystä tälle suurelle hengelle keksi.
Elokuun alussa 76 vuotta täyttävä Raija Oranen sanoo, että sinänsä vanheneminen on aika masentava asia.
– Sen ikä on saanut aikaan, että pidän huolta terveydestäni. Pitkään vaivannut diabetes on balanssissa, painoni on laskenut ja tunnen itseni aika terveeksi. Tupakasta ja alkoholista luovuin jo aikoja sitten, ja nyt olen opetellut luopumaan myös sokerista.
Raija nauttii hyvästä olostaan, työstään ja uudesta kodistaan.
– Maailmassa on liian paljon rumaa ja pahaa, mutta minulla on Jyrki, lapset ja lapsenlapset. On meri, kaunis koti ja puutarha. Tämän kaiken äärellä tunnen itseni yhä useammin onnelliseksi.
Lue myös Kotiliesi.fi: Raija Oranen viettää talvet Espanjassa – paljastaa omat ja Jyrki-puolison lempipaikat Malagassa ja Fuengirolassa
Miten päivä jatkuu tästä?
Ensin lähden Topi-koiran kanssa kävelylle. Käymme leipomossa, haen renkaat verhotankoihin ja käyn myös apteekissa. Ostan diabetes-lääkettä, se on osasyy siihen, että olen hoikempi kuin vuosiin.
Mieheni Jyrki tulee kotiin illansuussa, ja hän on toivottavasti käynyt ruokakaupassa. Laitamme jotakin syötävää ja ehkä ripustamme pari puuttuvaa verhoa paikoilleen.
Huomenna heräilen rauhassa ja ehkä mietin tulevaa kirjaani, joka ilmestyy vuoden kuluttua. Sen nimi on Ruhtinatar, ja se tapahtuu samoina aikoina kuin Punaisten kukkien puutarha.
