Kotikulmillani Helsingissä sijaitsee Suomen oloissa ainutlaatuinen puisto, joka enimmän ajan vuodesta saa olla rauhassa. Alkukesästä tilanne kuitenkin dramaattisesti muuttuu, ja mäntymetsän ja sen aluskasvillisuutena leviävien, Rhododendron-sukuun kuuluvien kasvien muodostama kokonaisuus kerää tuhansia kävijöitä joka päivä.
Kyseessä on Haagan alppiruusupuisto, tuttavallisemmin Rodopuisto. Se on Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen koealue mutta yleisölle täysin avoin puisto. Entiselle suoalueelle perustetun puiston lajikirjoon kuuluu atsaleoiden ja alppiruusujen lisäksi suokasvillisuutta kuten tupasvillaa, suopursua ja suomuurainta.
Vuonna 1975 perustetusta Alppiruusupuistosta on vuosien myötä tullut Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä, joka mainitaan turistioppaissakin. Ihmiset saapuvat katsomaan kukkivaa puistoa ympäri pääkaupunkiseutua ja kauempaakin, hieman samaan tapaan kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto houkuttelee kävijöitä keväiseen kukinta-aikaan.
Suurin osa Haagan alppiruusupuiston kukkaloistosta ajoittuu alkukesään. Jotkin lajikkeet kukkivat juhannuksen jälkeen.
© Anna Ferrante
Lue myös: Helsingin kirpputorit – näistä teet kaupungin parhaat löydöt
Mutta milloin alppiruusupuistoa alkoivat kansoittaa jäätelön-, makkaran-, mangolassin- ja pikaruoan myyjät? Sitä olen jo parina vuonna mietiskellyt. Viiden euron pehmiksiä ja italialaista gelatoa myyviä kojuja putkahtelee puistoon joka vuosi heti, kun ensimmäiset atsaleat aukeavat.
Tarvitsemmeko todella alppiruusujen ihasteluun makkaraa ja jäätelöä?
Asiakaskunnasta ei toki ole puutetta, sillä kukkia ihailevia ihmisiä riittää tungokseksi asti puiston pitkospuukäytävillä ja poluilla. Eteneminen kapeilla kulkuväylillä on paikoin hidasta, sillä ihmiset pysähtyvät niiden varsille ottamaan kuvia itsestään ja kukkaloistosta.
Kun paikalla on vielä toistakymmentä ruokakojua, uhkaa puiston halkova pääväyläkin tukkeutua etenkin hyvällä ilmalla ja viikonloppuisin.
Aika ihanaahan tämä on, huomaan ajattelevani, kun näen iloisia ihmisiä ja kukista haltioituneita turisteja. Tämä on suomalaisiin oloihin toivottua karnevaalitunnelmaa, aivan toista kuin puiston pysähtynyt, jopa surumielisen tuntuinen hiljaisuus talvisaikaan.
Mutta kun kuulen ruokakioskeihin sähköä tuovien aggregaattien äänekkään hurinan ja luovin eteenpäin jäätelönjonottajien seassa, huomaan kaipaavani vain yhtä asiaa: hiljaisuutta.
Lue myös Kotiliesi.fi: Alppiruusu viihtyy, kun valitset oikean istutuspaikan, mutta entä kasvin hoito ja talvisuojaus? Lue neuvot!
