Uusimman Kotiliesi–lehden haastattelussa näyttelijä Sari Siikander, 59, kertoo lapsuuden lähtökohdistaan – kulttuuriperheestä hän ei ponnistanut. Sari ei muista, että kumpikaan vanhemmista olisi hänen nähtensä lukenut kirjoja.
”Äiti luki Reginaa ja isä Jerry Cottoneita, mitään muuta kirjallisuutta kotonamme ei ollut. Kirjahyllyssä oli vain se ovelta ovelle -myyjältä ostettu perusensyklopedia, baarikaapissa viinapullo ja hyllyllä rivi maatuskoja. Seisomakorkeudella oli lasiovet, joiden takana säilytettiin niitä vähän hienompia laseja”, Sari muistelee haastattelussa.
Sari pohtii Kotiliedessä, että syynä kirjojen vähyyteen saattoi olla myös se, että hänen äidillään on lukihäiriö. Lukihäiriö on myös periytynyt Sarille itselleen, johon hän kuitenkin suhtautuu tyypilliseen tapaansa rennosti ja huumorilla.
”Lapsuuteni valokuva-albumin ensimmäisellä sivulla on kuva minusta kastemekossani kummieni sylissä. Sen alle äitini on kirjoittanut kauniilla käsialalla Sarin kumit. Se naurattaa minua joka kerta kun näen sen.”
Nuoruuden teatteriharrastuksen myötä Sari tutustui kirjojen ja näytelmien maailmaan, ja lukion jälkeen Sarin tavoitteena oli päästä Teatterikorkeakouluun. Valkeakoskelta Helsinkiin muuton myötä hän tutustui uusiin ihmisiin, ketkä tuntuivat hyvin sivistyneiltä ihmisiltä, jotka olivat lukeneet vaikka mitä.
”Siitä tuli valtava alemmuudentunne. Aloin tehdä listoja kirjoista, joita minun pitäisi lukea, että minustakin tulisi älykäs”, Sari kertoo Kotilieden haastattelussa.
Sari on työstänyt asiaa kauan, mutta myöntää sen yhä olevan heikko kohtansa.
”Jos itsetuntoni jostain romahtaa, se romahtaa siitä, etten tunne olevani tarpeeksi älykäs. Sen kyseenalaistaminen on ikuinen naksahduspisteeni, itseäni koskeva negatiivinen ajattelumalli. Kun joku siihen sörkkäisee, aina osuu ja uppoaa.”
Lue Sari Siikanderin koko haastattelu Kotilieden verkosta tai Kotiliesi-lehdestä 03/2024!
