Moneen kertaan palkittu kirjailija Sofi Oksanen, 47, muistelee uusimmassa Kotiliedessä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Jyväskylässä syntynyt Sofi kasvoi kahden kulttuurin keskellä, sillä hänen äitinsä on virolainen ja isä suomalainen.
Perhe vietti Virossa pitkiä aikoja Sofin lapsuudessa. Sofin lapsuuttaan ja nuoruuttaan kuitenkin leimasi vahvasti Viron miehityksen mukanaan tuoma huoli.
Pitkälle Sofin nuoruusvuosiin asti normaaliin arkeen liittyneistä asioista piti vaieta, etteivät Virossa asuneet sukulaiset joutuneet vaikeuksiin.
Se, mitä Sofin isotädille oli tehty, mitä Venäjän armeija tekee kaikkialla, eivät myöskään kuuluneet Sofin perheessä jokapäiväisiin puheenaiheisiin. Vaikka näistä asioista ei puhuttu ääneen, Sofi ymmärsi silti paljon.
”Onhan siinä sekin puoli, että halutaan kunnioittaa ihmistä. Eihän yksikään traumatisoitunut ihminen halua, että pelkästään se määrittelee hänet, ettei hän ole mitään muuta”, Sofi sanoo Kotiliedessä.
Sofi kertoo, että myöhemmin on pitänyt opetella puhumaan.
”Kieli on opittu asia. Jos asioista ei puhuta, täytyy opetella puhumaan, opetella sanat, joilla puhua”, Sofi kertoo.
Kun Viro itsenäistyi ja esimerkiksi valokuvien omistaminen lakkasi olemasta vaarallista, Sofi ripusti työhuoneensa seinälle valokuvan mummonsa perheestä.
Lapsena vaikenemaan oppinut Sofi ei enää pelkää avata suutaan. Kirjoissaan hän on käsitellyt laajasti Viron historiaa neuvostomiehityksen alla. Sofin tuorein teos, viime syksynä julkaistu Samaan virtaan kertoo Venäjän armeijan harjoittamasta seksuaaliväkivallasta Ukrainassa.
Kirjassaan Sofi tekee lukuisin esimerkein selväksi, miten suunnitelmallisesti Venäjän armeija käyttää aseenaan seksuaaliväkivaltaa. Toisin kuin helposti ajatellaan, se ei kumuloidu yksittäisiin sotilaisiin. Kaikki on ylhäältä johdettua ja järjestelmällistä.
Sofi saa puheistaan palautetta, uhkauksiakin, mutta ei anna sen vaikuttaa.
”Miksi ja mitä pelkäisin? Ei voi olla kirjailija, jos pelkää. Sitten täytyy valita joku muu ammatti”, Sofi sanoo Kotiliedessä.
Sofia päinvastoin kummastuttaa, miksi kirjailijoita ei tahdota kuulla yhteiskunnallisessa keskustelussa.
”Suurimmassa osassa maailmaa pidetään itsestään selvänä, että kirjailijat osallistuvat, mutta meillä taiteilijoita ehkä pidetään jonkinlaisina höpsöttelijöinä”, Sofi sanoo Kotiliedessä.
Lue myös Kotilieden juttu: Sofi Oksanen tiesi jo esikoiskirjaa tehdessään, mikä on hänen aiheensa – ja siitä hän on kirjoittanut koko uransa
