Pulla ja hiivaleipä saivat ensimmäisinä kyytiä. Seuraavaksi lautaselta lähtivät ruisleipä, lantut, nauriit ja kaalit. Elina Säämänen haki jo parikymppisenä ruokavaliomuutoksesta apua vatsan turvotukseen ja ilmavaivoihin. Ruokavalio rauhoitti vatsan aika lailla vuosiksi, kunnes oireet palasivat aiempaa pahempina.
”Vuoroin lämpöilin, vuoroin kylvin kylmässä hiessä. Oloni oli kuvottava”, Elina, 41, muistelee reilun kymmenen vuoden takaisia aikoja.
Oireet muistuttivat alkavaa vatsatautia ja pukkasivat päälle hankalaan aikaan. Elina työskenteli tuolloin ambulanssissa ensihoitajana ja joutui välillä lähtemään kesken työvuoron kotiin sairastamaan.
”Sairauslomat jäivät lyhyiksi, sillä oudoista oireista ei koskaan kehittynyt vatsatautia.”
Vatsan turvottelu sen sijaan jatkui, ja Elina peitteli sitä löysillä vaatteilla.
”Suolistoni oli täynnä ilmaa, ja vatsani oli pinkeä kuin puhkeamaisillaan oleva ilmapallo. Se herätti huomiota muuten hoikassa kehossani.”
Ratkaisu ei ollutkaan ruokavalio
Elina hakeutui ruoansulatuskanavan sairauksien hoitoon erikoistuneen lääkärin eli gastroenterologin vastaanotolle. Tämä lähetti potilaansa tähystystutkimuksiin ja laajoihin verikokeisiin.
”Tutkimuksista ei löytynyt mitään. Vatsavaivani olivat toiminnallisia vatsavaivoja, joiden takana ei ole elimellistä syytä.”
Lääkäri kehotti Elinaa aloittamaan huonosti ohutsuolessa imeytyvien ja paksusuolessa käyvien hiilihydraattien rajoittamiseen perustuvan FODMAP-ruokavalion. Elina haki ruokavalioon apua useilta asiantuntijoilta ja paneutui siihen perusteellisesti.
”FODMAP-ruokavalio jakautuu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäinen eli karsintavaihe on tosi tiukka. Syynäsin syömisiäni suurennuslasilla ja karsin pois kaikki fodmappeja sisältävät ruoat, mutta silti vatsani turposi ja oli kipeä.”
Elina opiskeli tuolloin avoimessa yliopistossa ravitsemustiedettä ja toisaalla ravintovalmentajaksi ja personal traineriksi. Hän alkoi miettiä, voisiko syy vatsavaivoihin olla jossain muualla kuin syömisissä.
”Keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa, mikä tahtoo unohtua arjen myllerryksessä.”
Henkinen kuormitus vaikuttaa autonomiseen hermostoon, joka säätelee vatsan ja suoliston toimintaa. Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon, joka tilanteen mukaan joko kiihdyttää tai rauhoittaa elimistön toimintoja. Kun arjessa on liikaa kuormittavia asioita, sympaattinen hermosto aktivoituu ja osalla ihmisistä vatsa alkaa kenkkuilla.
”Elämässäni oli vastoinkäymisiä vaikka muille jakaa.”
Elinan koti oli osoittautunut hometaloksi. Asioiden selvittely talon myyjän kanssa, iso remontti, irtaimiston hävittäminen ja muutto tilapäiseen asuntoon kuormittivat taloutta. Kaiken kukkuraksi Elinalle puhkesi astma ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
”Ei ihme, että vatsaani väänsi.”
Lue myös: Onko vatsavaivojen syynä stressivatsa vai jokin muu? Näistä oireista hyvä mennä lääkäriin
Vatsa ei pidä valvomisesta
Vatsavaivoille oli muitakin syitä. Säännöllinen unirytmi tukee vatsan hyvinvointia, mutta Elinan unirytmi oli epäsäännöllinen.
”Tein hoitajana vuorotyötä, ja yövuorot kävivät vatsan päälle.”
Yö on elimistön lepoaikaa, ja silloin aineenvaihdunta ja ruoansulatus hidastuvat. Elina koetti auttaa ruoansulatustaan valitsemalla yövuoroon mahdollisimman helposti sulavia syötäviä.
”Söin yöllä esimerkiksi kanaa ja riisiä. Keitin kaurapuuroa ja sekoittelin välipalaksi vatsalle lempeää smoothieta.”
Kun yövuoro päättyi vapaapäiviin, Elinan vatsavaivat helpottivat. Pitkillä vapailla hän lähes unohti, millaista arki kipuilevan vatsan kanssa voi olla.
”Yövuoroissa vaikeinta ei ollut valvominen, ei todellakaan. Se sopi minulle, mutta vatsalleni ei.”
Säännöllinen vuorotyö jäi ja vatsa sai palautua yötyön rasituksista, kun Elina aloitti fysioterapiaopinnot. Hän valmistui tammikuussa 2024 fysioterapeutiksi. Opintojen loppusuora oli rankkaa aikaa, ja Elina tunsi kuormituksen vatsassaan.
Henkinen kuormitus lisää vatsavaivoja, mutta myös herkistää huomaamaan kehon erilaiset tuntemukset. Tällöin suolen pienemmätkin liikkeet voidaan aistia kipuna. Joskus pelkkä vatsavaivojen pelko laukaisee oireet.
”Suhtaudun toiminnalliseen vatsavaivaani hyväksyvällä asenteella. Luotan siihen, että kun tilanne on ohi, olo helpottaa. En anna vatsan määrätä tekemisiäni. ”
Elina ei enää mieti syömisiään enempää kuin sellainenkaan, jolla ei ole vatsavaivoja. Liian suuret annokset tekevät vatsan kipeäksi, kuten kenellä tahansa.
”Enää vatsa ei suutu vaikkapa juuressosekeitto- ja ruisleipälounaasta.”
Elina on oppinut tunnistamaan ja ennakoimaan tilanteet, joissa vatsa reagoi.
”Tiedän, miten toimin niissä tilanteissa.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Sekoittaako stressi vatsan? Saatat kärsiä stressivatsasta – näin hoidat ikäviä oireita
Vauhdikas mutta säännöllinen arki
Yövalvomiset jäivät kokonaan, kun Elina aloitti vuosi sitten päivätyön sairaalan sydänosastolla. Iltaisin hän tekee töitä hieronta- ja valmennusalan yrittäjänä. Arki on täyttä, mutta vatsa ei valita.
”Suolisto tykkää säännöllisestä arjesta, jossa asiat tapahtuvat tutussa rytmissä. Vaikka arkeni on vauhdikasta, päivissäni on rajat. En ole koskaan kantanut työasioita kotiin.”
Täysinäinen kalenteri kuormittaa monia ihmisiä, mutta Elina saa siitä virtaa. Hän voi hyvin, kun arjessa on paljon liikkuvia palasia ja tekemisen meininkiä.
”Hallitsen kiirettä keskittymällä kerralla yhteen asiaan. Olen myös oppinut asettamaan asioille ja ihmisille rajat.”
Nelikymppisenä Elina on myötätuntoisempi itseään kohtaan kuin nuorempana. Hän ei lupaudu aina auttamaan muita, jos oma jaksaminen ei sitä kestä. Illat Elina rauhoittaa itselleen.
”Arvostan hyviä yöunia niin paljon, että useimmiten kieltäydyn iltamenoista.”
Elina on löytänyt itselleen sopivimmat keinot palautua. Hän ulkoilee metsässä koiriensa kanssa ja treenaa kuntosalilla tavoitteellisesti.
”Kovalla treenillä on taipumus kuormittaa hermostoa, joten se tarvitsee vastapainokseen rauhallisempaa tekemistä.”
Moni rauhoittuu hengitys- ja mindfulness-harjoituksilla. Elinakin käyttää niitä ajoittain, sillä niitä voi tehdä missä ja milloin vain. Mutta ainoina palauttajina ne eivät hänelle riitä.
”Luonnossa liikkuminen ja kova salitreeni ovat minulle mindfulnessia. Olen läsnä siinä, mitä teen.”
Jutun asiantuntijahaastateltavana oli työterveyspsykologi, psykologian tohtori Marjo Pennonen.
Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 44/2024.
