Kun vauvan äidillä on itsetuhoisia ajatuksia, Pauliina avaa paperitöille varatun ajan – tällainen on terveyskeskuslääkärin työpäivä Helsingissä

Kivelän terveysaseman kello näyttää maanantaiaamuna kahdeksaa. Kolmoskerroksen käytävällä ei näy vielä potilaita. Tänne tulevat ne, joilla on lääkäriaika varattuna. Ykköskerroksen akuuttivastaanotolla, jonne sairaat voivat tulla ilman varausta, käytävän tuolit jo täyttyvät. Korvapuustin tuoksu leviää sisääntuloaulan kanttiinista.

Terveyskeskuslääkäri, lääketieteen lisensiaatti Pauliina Stenqvist, 55, istuu kolmoskerroksen huoneessa 309 ja käyttelee koneellaan Apotti-tietojärjestelmää. Hän katsoo, millaisia potilaita vastaanotolle on tulossa ja mitä konsultaatiopyyntöjä: esimerkiksi hoitajien kysymyksiä, kuinka jonkun potilaan hoidossa edetään tai miksi asiakkaan lähete on palautunut. Lisäksi pitää vilkaista, mitkä reseptit pitää uusia. Listaa piisaa.

Pauliina on herännyt paritalossaan Helsingin Tapanilassa kello 5.45. Seitsemältä hän on hypännyt junaan ja sieltä bussiin kohti Töölöä. Tänään hän hoitaa aamupäivällä ajanvarauspotilaita ja siirtyy iltapäiväksi ykköskerroksen tiimilääkäriksi ”call centeriin.”

Vaikka Pauliina on levännyt viikonloppuna, tuntee hän pientä stressiä heti aamusta.

– Koen jatkuvaa painetta siitä, ehdinkö tehdä päivän aikana kaikki tarvittavat työt.

Kun Apotti otettiin käyttöön kolmisen vuotta sitten, homma takkusi, vei aikaa ja tuskastutti Pauliinaa. Nyt systeemin syövereissä liikkuminen sujuu jo luonnikkaammin.

Mutta puheet seis, koska Pauliinan on perehdyttävä hetki kello 8.30 saapuvan potilaan tilanteeseen. Työttömästä työnhakijasta pitäisi tehdä b-lausunto työllisyyspalveluja varten.

Lue myös: ”Sinua on tultu auttamaan, et voi aukoa päätäsi” – ensihoitaja kohtaa yövuorossa paljon ihmisiä, jotka eivät halua apua

Pienemmät yksiköt toimivampia

Sibeliuksenkadun varrella seisova terveysasema palvelee Laakson, Meilahden, Pikku Huopalahden, Ruskeasuon sekä Etu- ja Taka-Töölön asukkaita. Se tarkoittaa noin 52 000 helsinkiläistä, joiden hoidosta vastaa noin 25 lääkäriä.

Pauliina Stenqvist siirtyi tänne lääkäriksi pari vuotta sitten, jolloin terveysasemia yhdistettiin ja hänen pitkäaikainen työpaikkansa Laakson terveysasema lakkasi olemasta. Se oli palvellut vajaata 15 000 helsinkiläistä noin 10 lääkärin voimin.

Pauliina olisi mieluummin työskennellyt pienemmässä yksikössä. Työ Laaksossa ei ollut niin ”säläistä” kuin se nykyisin on. Kaikki tarvittava löytyi Laaksossa läheltä, ja toimistossa oli terveyskeskusavustajia ja lähihoitajia hoitamassa paperiasioita.

– Minulla oli 10 vuoden ajan myös aivan mahtava terveydenhoitajatyöpari, joka hoiti suvereenisti potilaita.

Eipä ole enää.

Mutta minkäs teet, kun sotessa mennään kohti suurempia terveysasemia, joiden yhteydessä on myös sosiaalitoimi. Pauliinalla on edessään vielä nykyistäkin suurempi yksikkö, kun nykyinen työpaikka yhdistyy reilun kolmen vuoden päästä Kampin terveys- ja hyvinvointikeskukseen. Se on mitoitettu noin 140 000 helsinkiläiselle.

– En tykkää. Pienemmät yksiköt ovat potilaiden ja hoitotulosten kannalta parempia.

Kun muualla Suomessa terveydenhuollon järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla, Helsingissä siitä vastaa kaupunki. Helsingin sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuslaitos muodostivat yhdessä uuden sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan 1.1.2023. Rahoitus sille tulee valtiolta ja asiakasmaksuista.

Kello yhdeksän jälkeen Pauliina huokaa. Varattu puolen tunnin aika ei riittänyt potilaan kohdalla hänen tilanteensa selvittämiseen. Keskustelua käytiin potilaan työkyvystä, mielenterveydestä sekä lääkityksestä, ja Pauliina tutki hänet. Kir­jaukset Apottiin jäävät tehtäviksi päivän päätteeksi, koska seuraava potilas saapuu pian. Pauliina kiinnittää muistilapun odottamaan pöydän reunaan.

– Tätä tapahtuu usein. Potilaat tulevat usean asian kanssa, eikä aika riitä. Joskus ihmettelen kirjauksia myöhemmin tehdessäni, että mitäköhän olen tälläkin muistiinpanolla tarkoittanut.

Lue myös Kotiliesi.fi: Somelääkäri Atte Virolainen kärsi nuorena äitinsä juomisesta: ”Minusta tuli päihdelääkäri vanhempieni takia”

Lääkärin työ on entistä enemmän etähoitamista

Varttia yli yhdeksän ovesta astuu Soyeon Jung, joka kärsii migreenistä. Pauliina haastattelee häntä englanniksi nykyisen lääkityksen toimivuudesta sekä oireista: missä päin särky tuntuu, onko auraoireita ja millainen on verenpaine. Hän teetättää Soyeonilla testejä, joissa liikutellaan silmiä ja puristetaan käsistä. Kuuntelee vielä sydämen ja uusii reseptit.

– Vaikken ollut tavannut potilasta aiemmin, puolen tunnin aika riitti, koska hän tuli vain yhden oireen kanssa. Ehdin haastatella, tutkia ja tehdä kirjaukset koneelle. Vielä kun osaisin kymmensormijärjestelmän, niin kirjaaminen kävisi nopeammin.

Englanti on työkielenä vastaanotolla melko usein.

– Mutta venäjää, somaliaa ja arabiaa olisi nykyisin myös hyvä osata.

Onneksi tulkkia voi käyttää tarvittaessa.

Pauliinalla on aamupäiväksi sovittuna kolme vastaanotolle tulijaa. Hän pitää yhteyttä potilaisiin myös puhelimella sekä Maisa-järjestelmän viesteillä. Vaikka tehokkuuteen nykyään tähdätäänkin, hän on joutunut pohtimaan, onko tällainen lopulta tehokasta.

– Hoituisivatko asiat sittenkin nopeammin kasvokkaistapaamisessa kuin loputtomasti viestejä vaihtamalla?

Sitähän lääkärin työ enenevissä määrin on. Etähoitamista. Mutta vaihtoehtoja ei ole, koska etenkään pienempiin vaivoihin vastaanottoaikoja ei terveyskeskuksessa ole antaa.

Myös Teams ja muut kanavat vilkuttavat viestejään tietokoneen ruudulla. Se lisää Pauliinan kuormitusta.

– Potilaaseen keskittyminen herpaantuu, jos vilkaisen, mitä Teamsissa sanotaan. Joudun kysymään potilaalta uudestaan, että miten se olikaan tämä ja tämä asia. Multitaskingista on tuloksena multipaskingia.

Hoitojonoja puretaan viikonlopputöillä

Kello 10 jälkeen Pauliina keittää kahvihuoneessa kupillisen teetä. Kohta paikalle pyrähtää kuusi kollegaa.

– Työkavereiden merkitys on suuri. Meillä on mahtavaa porukkaa töissä. Tauolla voimme jutella ammattiasioita tai vaihtaa kuulumisia. Joitain työkavereita minulla on täällä jo Laakson ajoilta.

Kivelän terveysaseman noin 25 lääkärinvirasta vain viittä hoitaa mies. Kaikkiaan henkilökuntaa on viitisenkymmentä.

Kauaa Pauliina ei ehdi kollegoiden kanssa juttelemaan. Toistuvista nielutulehduksista kärsivä potilas kun jo odottaa. Pauliina kiirehtii takaisin juomaton tee kädessään.

Nielutulehduspotilaalle on 20 minuutin aika, mutta tavallisesti Pauliina antaa puolen tunnin aikoja, koska niiden aikana ehtii hoitaa asian paremmin loppuun. Jatkoaikoja kun on vaikeampi järjestää.

– Jotkut pääsevät kahdessa viikossa, mutta toiset joutuvat kolmen kuukauden hoitotakuujonoon. Teemme vapaaehtoisesti joskus lauantaisinkin töitä, jotta saamme hoitotakuujonoja purettua.

Jos Pauliina Stenqvist vielä kuusi vuotta sitten otti vastaan 8–10 ajanvarauspotilasta päivässä, määrä on nyt 6–7. Akuuttivastaanotolla hän tapaa noin seitsemän potilasta puolen päivän kuluessa.

Hän kertoo voivansa itse vaikuttaa siihen, kuinka monta ajanvarauspotilasta ottaa vastaan. Kaikkialla se ei välttämättä ole niin.

– Potilaat ovat aiempaa moniongelmaisempia, ja se vie aikaa. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Ja jos ennen masennuspotilaalle saattoi tehdä lähetteen psykiatrian poliklinikalle, nyt täytyy olla itsetuhoisuutta, jotta lähetteen voi kirjoittaa.

Fyysistä väkivaltaa tai muuta suoranaista uhkaa terveydelleen Pauliina ei ole joutunut kohtaamaan, mutta ”joskus on ollut vähän epämiellyttävä olo”.

Mistä se on syntynyt?

– Uhkailusta. Muistan puhelun, jossa potilas sanoi kylmänrauhallisella äänellä, että miltä tuntuu olla entinen lääkäri. Hän uhkasi minua lääkärinoikeuksien lähtemisellä.

Keuhkokokeita, PEF-seurantaa, tupakoinnin lopettamisen tukea

Pauliina etenee lähes juoksujalkaa sisäpihan toisessa päässä olevaan rakennukseen, jossa sijaitsee ruokala. Hän annostelee linjastosta lautaselleen seikastiketta ja perunoita, jälkiruoaksi marjakiisseliä. Vastavalmistunut lääkäri istahtaa seuraksi. Hän sanoo, että terveyskeskus on vaativa paikka aloittaa, koska siellä pitää hallita sairaudet laidasta laitaan. Työ on myös yksinäisempää kuin sairaalassa.

20 minuutin lounastauko on ohi. Pauliina käy nappaamassa oman stetoskooppinsa ja kannettavan tietokoneensa huoneestaan ja siirtyy ykköskerrokseen tiimilääkäriksi. Odotustilassa istuu ikäihmisiä ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Call center, puhu hiljaa käytävällä, lukee ovenpielessä.

Tiimilääkäreiden ja sairaanhoitajien työtilana toimii hämärä huone, jossa työpisteet on eroteltu sermeillä toisistaan. Puhelinkeskustelujen äänet sekoittuvat toisiinsa, ja näppäimistöjen naputus on tasaista. Pauliina on tiimin numero kolme lääkäri.

Lääkärit kertovat puhelimessa tutkimustuloksista potilailleen ja antavat jatkohoito-ohjeita. On uutisia niin eturauhasen PSA-testeistä kuin keuhko- ja sydänkokeista. Jollekin annetaan ohjeita PEF-seurannasta. Toista soittajaa tsempataan tupakoinnin lopettamisessa.

– Onks Jaana arvioinnista kysytty paljon, Pauliina huikkaa.

Arvioinnilla hän tarkoittaa paikkaa, johon tullaan ilman ajanvarausta vaikkapa korvakivun vuoksi. Siellä potilaat tapaavat sairaanhoitajan. Jos tarve vaatii, hoitaja tulee kysymään lääkärin näkemystä ja pyytää paikan päälle tutkimaan potilasta.

Julkisella puolella potilaat ovat samalla viivalla

Haasteista huolimatta Pauliina haluaa työskennellä juuri terveyskeskuksessa, jossa on viihtynyt lähes koko parikymmenvuotisen uransa ajan. Edes palkan vuoksi hän ei ole harkinnut vaihtoa yksityiselle.

– Tämä on monipuolista työtä, joka sisältää sairaiden hoitamista mutta myös ennaltaehkäisevää työtä neuvolalääkärinä. Lapsien kanssa työskentely on palkitsevaa. Ja jos olisin yksityisellä, minulla pitäisi olla siihen lastenlääkärin pätevyys. Tykkään tehdä myös erilaisia toimenpiteitä luomien poistosta kierukan asettamiseen.

Neuvolatyötä Pauliina käy tekemässä Kampin perhekeskuksessa.

Hänelle on tärkeää, että terveyskeskuksessa asioivat ihmiset ovat hoidon suhteen samalla viivalla.

– Kun olin hetken yksityisellä puolella, huomasin, että jos halusin tehdä potilaalle lähetteen fysioterapiaan, hänen työterveyssopimuksensa ei välttämättä kattanutkaan sitä. Jouduin kysymään, haluaako potilas maksaa siitä. Täällä kaikki maksavat fysioterapiakäynneistä pienen summan, mutta toistaiseksi lääkäri- ja hoitajakäynnit ovat maksuttomia.

Maanantaipäiväksi akuuttivastaanotolla on tavallista hiljaisempaa.

– Yllättävän hiljaista. Akuuttiaikojakin näyttää olevan vielä jäljellä.

Kaapin päällä olevat käsipainot saavat silti olla sijoillaan, koska lääkäreillä riittää puheluita ja koneelle kirjaamista. Domino-keksipaketti odottaa kahvihuoneessa syöjiään.

Pauliina ottaa puhelun apteekkiin selvittääkseen, miksi eräs reseptinuusinta on poistettu. Siitä kun oli tullut hänelle kysely.

Sairaanhoitaja istahtaa Pauliinan viereen ja selvittää pitkittynyttä flunssaa sairastavan potilaan oireita. Pauliina lähtee katsomaan potilasta, mutta joutuu tovin etsimään Sinuscan-laitetta, jolla tutkia poskiontelot. Potilas saa reseptin anti­bioottiin.

Pian Pauliina on jo katsomassa kovasta nielukivusta kärsivää naista. Hän tutkii nielun ja pyytää, että otetaan pika-crp. Lääkitys määrätään tällekin potilaalle.

Omalääkärisysteemi olisi hyvä

Kello on 13. Pauliinalle tulee tietokoneelle tasaiseen tahtiin erilaisia konsultaatiopyyntöjä. Kysymyksiä tulee myös Omaolo-arvioinnin kautta.

– Kun asiat eivät koske omia, tuttuja potilaita, joutuu aina hetken tutkimaan potilaan hoitohistoriaa.

Kivelässä ei ole varsinaista omalääkärisysteemiä, mutta jokaiselle pitkäaikaissairaalle on nimetty oma lääkäri.

– Käytännössä se ei aina toteudu, jos ei olekaan antaa aikaa potilasta hoitaneelle lääkärille. Siitä on tutkimus olemassa, että jos on toimiva omalääkärisysteemi tai lääkäri-hoitajapari, se vähentää yhteydenottoja terveyskeskukseen. Potilailla kun on silloin luotto, että heidän terveytensä on hyvässä hoidossa.

Välillä Pauliina miettii, onko hän toiminut oikein, jos on antanut ajan vaikka kuukauden päähän.

– Ohje on, että jos perussairaus on pahentunut nopeasti tai potilaalla on uusi voimakas oire, hänen pitää päästä kahden viikon sisällä vastaanotolle. Sen järjestämisessä on kyllä haastetta.

Hallitus esitti pari vuotta sitten hoitotakuun kiristämistä jopa 7 vuorokauteen.

– Aikamoisesta norsunluutornista tuo ehdotus oli tehty, ja siitä sitten luovuttiinkin.

Työ on muuttunut hajottavammaksi

Sairaanhoitaja tulee konsultoimaan Pauliinaa vanhuksen silmä- ja muistioireista, ja tämä päätetään ohjeistaa menemään sekä Silmäklinikalle että geriatrille. Seuraavaksi tulee kysymys nuoren naisen huonosti parantuvasta aknesta, ja kohta jo varataan aika vatsakipuiselle nuorelle ja häneltä päätetään otattaa keliakianäyte.

Pauliina Stenqvist on huomannut hidastuneensa työssään. Osaksi se johtuu työn hajottavuudesta, mutta myös omista jaksamisongelmista. Työkuormaa on ollut liikaa, eikä sitä ole osannut aina itsekään rajoittaa.

– On hetkiä, jolloin yksinkertaisetkin asiat tuntuvat häviävän mielestä. Kyllä se kiukuttaa, jos ei muista tutun antibiootin nimeä. Sanon silloin itselleni, että hengittele rauhallisesti, niin kyllä se pian palaa mieleen.

Pauliinan esihenkilö on tukenut häntä ja raivannut hänelle aikaa esimerkiksi paperitöiden hoitamiseen. Sairauslomalla Pauliina ei ole ollut, mutta on käsitellyt asioitaan työterveyshuollossa.

Hiljattain hän jutteli lounastauolla nuorempien kollegojen kanssa, ja joku kertoi katsoneensa eläkelaskurista, että vielä on 42 vuotta eläkkeeseen.

– Ajattelin, että onneksi mulla ei ole niin paljon.

Mutta noin 12 vuotta hänelläkin on edessä.

Ehkäpä jaksamisessa auttaa vaikka se, että joskus potilailta tulee ihanaa palautetta.

– Eräässä palautteessa sanottiin, että ”olet primus inter pares” eli vapaasti suomennettuna paras kaltaistesi joukossa.

Akuuttipuhelut eivät päässeet läpi lainkaan

Kolmeen tuntiin Pauliina ei ole poistunut työnsä äärestä edes vessaan. Nyt siellä pitää käväistä.

Sitten hän katsoo työlistastaan, että tiistaina pitää esitellä lihavuuden hoitopolkua koko terveysaseman henkilöstölle. Noh, se esitys jää valmisteltavaksi tulevaan aamuun.

Hoitajalle tulee puhelu itsetuhoisia ajatuksia hautovalta vauvan äidiltä. Hän kääntyy asiassa Pauliinan puoleen, joka päättää saman tien avata äidille ajan kalenteristaan seuraavaksi aamuksi, vaikka se oli merkitty paperitöille.

Hieman ennen kello 16 selviää, miksi akuutissa on ollut tavallista hiljaisempaa. Akuuttipuhelut eivät olleet päässeet läpi, koska jonossa olleet kiireettömät puhelut olivat ruuhkauttaneet systeemin. Potilaina oli tänään siis vain niitä, jotka olivat marssineet suoraan paikan päälle.

Pauliina Stenqvistin työpäivän piti päättyä kello 16, mutta hän astelee ter­veysaseman ovista ulos kello 17.30. Kotona odottaa teini-ikäinen tytär.

– Ai että mitäkö harrastan. Pyrin käymään kerran viikossa jumpassa. Joskus kulttuuririennoissa. En juuri muuta.