Haluan lempeän kumppanin, joka rauhoittaa levottoman sieluni – olematta tylsä. Näin taiteilija Marita Liulia ajatteli tehdessään nettideittiprofiilia.
Elettiin kevättä 2022. Maritan ystävä oli pyytänyt apua deitti-ilmoituksen luomisessa treffipalveluun. Ystävän vaatimuksesta myös Marita teki oman seuranhakuilmoituksensa. Tuolloin 64-vuotias Marita ajatteli, että voisi huvikseen katsella, minkälaiset deittimarkkinat nykyään ovat.
Marita tapasi kaksi miestä, muttei kiinnostunut heistä. Hän päätti, että antaa mahdollisuuden vielä yhdelle kumppaniehdokkaalle.
Helteisenä elokuun päivänä Marita tapasi Timo Saaren, 66. Urheilullinen mies oli kävellyt kotikonnuiltaan Espoon Niittykummusta Töölöntorille Helsinkiin. Marita sähköistyi heti.
”Kun näin Timon lähestyvän minua, intuitioni sanoi, että tässä on sitä jotakin.”
Treffit kestivät kolme tuntia. Marita ei huomannut, että iltapäivän aurinko porotti ihoa punaiseksi, sillä hän oli niin keskittynyt komeaan seuralaiseensa.
”Hormonit alkoivat hyrrätä. Minulla oli hykerryttävä olo.”
Marita oli tuskin ehtinyt kotiin, kun Timo soitti. Kuukauden päästä ensitreffeistä pariskunta oli jo yhteisellä matkalla Venetsiassa Italiassa.
Taikatemppu: perhe
Monialaisena nykytaiteilijana tunnettu Marita on omistanut elämänsä taiteelle. Maalaukset, valokuvat, lyhytelokuvat, teatteri- ja tanssiesitykset, multimediateokset, kuunnelmat ja kirjat ovat vieneet häntä ympäri maailmaa. Hänen teoksiaan on esitetty 50 maassa.
Marita teki jo nuorena päätöksen, ettei halua biologisia lapsia. Siihen vaikutti hankala nivelreuma, jota Marita on sairastanut lapsesta lähtien. Raskaudet olisivat voineet olla kohtalokkaita.
Työhönsä intohimoisesti suhtautuva Marita ymmärsi, etteivät hänen voimavaransa riitä kaikkeen.
Vaikka Marita ei ole koskaan synnyttänyt, hän sai ensimmäisen avioliittonsa aikana kokea elämää lasten ja lastenlasten kanssa. Marita kutsuu sitä taikatempuksi. Vaikka neljän vuoden avioliitto päättyi, suhteet ex-kumppanin lapsiin ja lapsenlapsiin säilyivät läheisinä.
Marita Liulia
Syntyi 20. lokakuuta 1957 Perhossa.
Asuu Villa Arabeski -puuhuvilassa Helsingissä.
Työ Kansainvälisesti tunnettu nykytaiteilija, ohjaaja ja tietokirjailija. Maritalle on myönnetty useita kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja, muun muassa Pro Finlandia -mitali.
Perhe Aviopuoliso Timo Saari.
Ajankohtaista Maritan uusin teos The Player on esillä Serlachius-museossa Mäntässä osana Naamiot-näyttelyä 15. syyskuuta saakka.
Avoimin mielin uudelle parisuhteelle
Korona-aikana Maritasta alkoi tuntua siltä, että hän olisi valmis aloittamaan parisuhteen. Hän oli avoin kumppanuudelle, vaikkei sellaista aktiivisesti etsinytkään.
”En asettanut rakkaudelle rajoja. Ajattelin, että elämänkumppanini voi olla mies tai nainen, köyhä tai rikas, nuori tai vanha. Halusin vain löytää rinnalleni ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla.”
Timo täytti Maritan toiveen. Hyvä olo ja yhteinen sävel löytyivät välittömästi. Rakastuminen tuntui yhtä huumaavalta kuin nuorempana.
”Esteetikkona nautin hänen tyylistään ja naisena hänen kauniista tavoistaan.”
Timo on tehnyt uransa tietotekniikan suunnitteluinsinöörinä. Vähitellen Marita sai tutustua hänen taitoihinsa ja kiinnostuksenkohteisiinsa. Timo teki vaikutuksen Maritaan sillä, ettei yrittänyt tehdä vaikutusta.
”Olemme eläneet täysin erilaiset elämät – ja se on osoittautunut rikkaudeksi. Nykyisessä elämänvaiheessamme haluamme samoja asioita. Saamme olla toistemme seurassa juuri sellaisia kuin olemme.”
Timo tuntui aluksi jopa liian hyvältä ollakseen totta. Samaa mieltä olivat Maritan ystävät. He olivat huolissaan suhteen nopeasta alusta. Maritan läheisimmät ystävät pitivät miehelle leikkimieliset kuulustelut. Timo siemaili teetä Maritan keittiön pöydän ääressä ja vastaili rauhallisesti kysymyksiin. Ystävätkään eivät löytäneet miehestä vikaa.
Maritan vauhdikas toiminta on hämmästyttänyt hänen lähipiiriään ennenkin. Vuosien ajan hän etsi täydellisesti kunnostettua vanhaa puutaloa, joka sijaitsisi merenrannassa ja jonne pääsisi ratikalla. Ystävät nauroivat ja sanoivat, ettei sellaista ole olemassa.
Lue myös: Helena Ranta löysi uuden puolison: ”Tämä on semmoinen vanhojen ihmisten romanssi”
Marita löysi unelmiensa kodin
Eräänä alkukesän perjantai-iltana sellainen kuitenkin tuli kaupan, kun Marita bongasi Helsingin Vanhankaupunginkoskella sijaitsevan puuhuvila Villa Arabeskin myynti-ilmoituksen. Marita oli haikaillut museoviraston suojelemaa lähes satavuotiasta, täydellisesti remontoitua taloa vuosikausia.
Kun Marita löysi unelmiensa kodin, hän tiesi, että on toimittava heti – lauantaiaamuna hän oli Villa Arabeskin uusi omistaja. Hän otti yksin suuren lainan.
Ensimmäinen kesä huvilalla oli ihana, mutta talvi haastava.
“Olin yksin suuressa puiston ympäröimässä talossa, joten työtä riitti joka vuodenaikana. Lumityöt olivat nivelreumaatikolle melkoinen haaste, eikä matkustaminen entiseen malliin käynyt päinsä.”
Marita mietti jo talon myymistä ja palaamista takaisin aiemmille kotikonnuilleen Helsingin Töölöön. Sitten elämään tuli Timo. Nyt pariskunta asuu yhdessä puuhuvilassa. Marita rakastaa kokata, ja Timo pitää talon ja puutarhan askareista.
”Villa Arabeski on täynnä iloista elämää, sillä yläkertaamme muutti mukava perhe. Töitäkään ei ole liikaa, kun työt voi jakaa.”
Nyt Marita ajattelee, että kaikki meni juuri siten, kuten oli tarkoitettu.
Viime vuosina hän on ottanut monenlaisia riskejä.
”Sen sijaan, että olisin laskenut panoksia, olen kuusikymppisenä nostanut niitä vielä korkeammalle. Sitä saa, mitä tilaa. Jos pelkää, saa pelätä lisää. Ilman näitä riskejä en olisi tässä nyt.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Artekin kalusteet muistuttavat Marita Liuliaa sairaalasta – taiteilijan kodin tyyli on jotain ihan muuta, ja täynnä kullanhohtoa
Häät puutarhassa
Tasan vuoden kuluttua ensitapaamisesta 16. päivä elokuuta 2023, Marita ja Timo menivät naimisiin. Vihkivalat he vannoivat maistraatissa. Todistajiksi olivat lentäneet Maritan ystävät Italiasta ja Uudesta-Seelannista.
Saman viikon lauantaina tanssittiin häitä pikkutunneille asti Villa Arabeskissa. Puutarhajuhlissa oli paikalla talonväen perhettä, ystäviä, työkavereita ja liikekumppaneita. Myös Maritan ex-aviopuolison lapset puolisoineen osallistuivat juhliin.
Maritan sosiaalisesta elämästä Timo oli päässyt jyvälle jo häitä edeltävänä vuonna.
”Timo sanoi kerran yhdelle ystävälleni, että hän oli tutustunut muutaman kuukauden seurustelumme aikana noin kahteensataan kaveriini.”
Marita ei nuorempana koskaan haaveillut naimisiinmenosta, sillä hän ajatteli omistautuvansa taiteelle. Nyt sitoutuminen myös juridisesti toiseen ihmiseen tuntuu hyvältä.
”En pelkää vanhenemista tai sairauksia, mutta haluan varautua järkevästi tulevaan. Timo tietää, miten toimia, jos minulle sattuisi jotain.”
Marita maalasi The Fountain (of Love) -teoksen juuri ennen häitä kesällä 2023. Nyt taulu on olohuoneen seinällä.
© Sampo Korhonen
Opettajana nivelreuma
Kaikki asiat ovat niin hyvin, että Marita ei tiedä, mitä hän enää toivoisi.
”Elän tähänastisen elämäni onnellisinta aikaa.”
Ison osan lapsuudestaan Marita vietti sairaaloissa. Kaksivuotiaan Maritan nivelreuma diagnosoitiin virheellisesti tuberkuloosiksi. Tulehtunutta jalkaa alettiin kuntouttaa rajuin ottein. Maritaa hoidettiin tuberkuloosipotilaana seitsemän vuotta ennen kuin vaivojen todellinen syy selvisi.
Lukuisiin leikkauksiin joutunut pikkutyttö joutui seuraamaan, kun aina välillä joku hänen huonekavereistaan kuoli. Marita päätti jo tuolloin, että jos hän tästä selviää, hän toteuttaa kaikki unelmansa.
”Oivalsin, että elämä on ihmeellinen lahja. Ja tuo lahja kannattaa käyttää siihen, mikä tuntuu tärkeimmältä, ei siihen mikä tuntuu helpoimmalta.”
Nivelreuma piirtää Maritan arjelle edelleen rajat ja pakottaa hänet pitämään itsestään hyvää huolta. Pari tuntia vaihtelevaa liikuntaa on Maritalle jokapäiväinen ilo, ja urheilullisesta Timosta on aina siihen seuraa.
Sairaus on opettanut Maritalle, että ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa: elää tai kuolla.
”Pyrin suhtautumaan asioihin positiivisesti. Haasteet kuuluvat elämään. Minun tehtäväni on keksiä niihin ratkaisut.”
Rakkaus toi rauhan
Aamujumpan jälkeen Marita yleensä vastailee sähköposteihin. Viimeistään lounasaikaan hän suuntaa työhuoneelleen Kallioon maalaamaan. Iltapäivän aikana hän saa paljon aikaiseksi.
”Maalaan 50–70 teosta vuodessa, kaiken muun työni ohessa. Oma yritys minulla on ollut jo 27 vuotta. Valmista syntyy, sillä en kelaile turhia, vaan teen.”
Marita on onnellinen siitä, että hän on löytänyt puolison, jonka seurassa hän pystyy myös tekemään töitä.
”Se ei ole itsestäänselvyys. Onnistun keskittymään jopa kirjan kirjoittamiseen Timon seurassa. Hän antaa minulle tilaa.”
Pariskunta matkustaa paljon. Talvella he asuvat muutamia kuukausia ulkomailla, viimeksi he olivat Intiassa ja Teneriffalla. Kaikissa kohteissa he liikkuvat ja valokuvaavat paljon. Marita löysi rinnallensa juuri sellaisen lempeän rakkauden, jota hän oli toivonut.
”Olen ollut aina etsijä, ja siksi melko levoton. Timo rauhoittaa minua. Minä taas tarjoan hänelle seikkailua ja inspiraatiota. Täydennämme toisiamme.”
Maritan mielestä parisuhteen liima on se, että arki yhdessä on hauskaa.
© Sampo Korhonen
Marita luottaa intuitioonsa elämän suurissa valinnoissa
Kun Marita menee juhliin, jossa on paljon ihmisiä, hän sulkee hetkeksi silmänsä ja keskittyy. Silmät avatessaan hän huomaa väkijoukosta ihmisen, joka hänen on hyvä tavata. Intuitioonsa Marita luottaa myös elämän suurissa valinnoista töistä ihmissuhteisiin.
”Minulla on ollut lapsesta lähtien voimakas sisäinen ääni. Se kertoo minulle, mitä tarvitsen ja mistä suunnasta se löytyy.”
Intuitiota tulee uskoa myös silloin, kun se sanoo, että on aika siirtyä eteenpäin. Jos parisuhteessa huomaa muuttuvansa huonommaksi versioksi itsestään, kannattaa Maritan mielestä suhde lopettaa ajoissa, jotta ystävyys ja kunnioitus säilyvät.
Jos taas toisen kanssa tuntee olonsa hyväksi, on paras heittäytyä.
”Taiteessa ja rakkaudessa on uskallettava antautua. Pihistely ei kannata.”
Marita uskoo saaneensa kaiken haluamansa siksi, että on mennyt pelottomasti unelmiaan kohti. Tai kyllä häntä joskus pelottaa, kovastikin. Marita ei kuitenkaan anna pelon määrätä.
”Jos nyt kuolla kupsahtaisin, olisin todella tyytyväinen niihin riskeihin, joita olen ottanut elämässä, taiteessa – ja rakkaudessa.”
Edesmennyt äiti opetti Maritalle paljon rakkaudesta. ”Tunnen edelleen hänen läsnäolonsa.”
© Sampo Korhonen
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 8/2024.
