Kyllä minä vielä viikon pärjään. Enköhän tästä selviä, kun olen aina ennenkin selvinnyt. En nyt viitsi ruveta muita pikkuasioiden takia vaivaamaan.
Yksin pärjäämiseen liittyvät ajatukset ja uskomukset ovat tuttuja monille suomalaisille. Tilanteesta toiseen yksin puskeva saattaa kokea avun pyytämisen heikkoudeksi tai pitää sitä jopa häpeällisenä. Kukaan ei kuitenkaan loputtomiin jaksa yksin. Jos apua ei halua tai uskalla pyytää, vaarana on, että uupuu ja palaa loppuun.
Psykologi Nina Lyytisen mielestä apua kannattaa opetella avoimesti pyytämään. Kun omat toiveet ja tarpeet ilmaisee riittävän konkreettisesti, suurin osa lähellä olevista ihmisistä auttaa mielellään.
– Usein avun pyytäminen ja vastaanottaminen myös lähentää ja syventää ihmissuhteita. Jos omia toiveita ja tarpeita ei koskaan kerro, ihmissuhteet jäävät etäisemmiksi.
1. Tunnista juuret
Sinnittelyn juuret ovat usein syvällä lapsuudessa. Kasvuvuosien kokemukset vaikuttavat olennaisesti siihen, uskaltaako ihminen myöhemmin elämässään pyytää apua muilta.
Jos vanhemmat ovat tarjonneet lapselle tukeaan, tämän on yleensä helppo pyytää apua myös aikuisena. Jos taas kotona on korostettu varhaista itsenäistymistä eikä lapsen pyyntöihin ole reagoitu, lapsi oppii, että avun pyytäminen ei ole sallittua ja elämässä täytyy pärjätä yksin. Silloin yksin pärjäämisestä tulee sisäistetty tapa toimia elämässä.
Lisäksi ympäröivä kulttuuri ja yhteiskunta vaikuttavat siihen, miten helppoa avun pyytäminen on.
Esimerkiksi talvi- ja jatkosota vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan edelleen. Sota-aikana ja sen jälkeen oli tavallista, että kovia kokeneet miehet vaikenivat rankoista kokemuksistaan suojellakseen sekä läheisiään että itseään. Myöhemmin heidän lapsensa saattoivat oppia saman selviytymiskeinon. Niin yksin pärjäämisen kulttuuri alkoi tiedostamattomasti siirtyä sukupolvelta toiselle.
Suomessa on tavallista, että perheen toimeentulo vaatii molempien vanhempien työssäkäyntiä. Pienessä maassa on myös tyypillistä, että yläkoulun tai lukion jälkeen nuori muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kulttuurisesti lapsilta ja nuorilta odotetaan varhaista itsenäistymistä, kun ympärillä ei ole jatkuvasti aikuisia.
Varhainen itsenäistyminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että lapsesta kasvaa sinnittelijä. Mutta jos hän jää samalla vaille tärkeitä avun ja tuen kokemuksia, hänen voi olla myöhemmin vaikea niitä itse pyytää.
2. Tiedosta ajatuksesi
Kaikki suomalaiset eivät ole sinnittelijöitä, mutta monet ovat, ja osa vieläpä tiedostamattaan. Mielessä pyörivät ajatukset yleensä paljastavat taipumuksen sinnittelyyn. Siksi omia ajatuksia on hyvä ajoittain tutkia.
Jos huomaat ajattelevasi usein, että sinun täytyy selviytyä jostakin tilanteesta yksin, koska avun pyytäminen olisi merkki heikkoudesta tai vaivaisi toisia liikaa, pysähdy tarkastelemaan uskomustasi.
Kysy itseltäsi, täytyykö elämässä oikeasti aina pärjätä yksin. Tai voisitko keventää taakkaasi ja päästää itsesi hieman helpommalla?
Tilannetta voi myös tarkastella toisesta näkökulmasta. Mieti, miten suhtautuisit silloin, jos ystävä tai läheinen pyytäisi sinulta apua. Kokisitko avun pyytämisen silloinkin heikkoutena tai vaivan tuottamisena? Vai olisitko iloinen, kun voisit auttaa ystävääsi?
Lyytisen mukaan sinnittelijät ovat usein valmiita auttamaan muita, mutta itse heidän voi olla vaikea ottaa apua vastaan. Se voi aiheuttaa yksinäisyyden kokemuksia.
Jos huomaat, että sinun on vaikea ottaa apua vastaan, mieti sen syitä. Onko sinulla jatkuvasti tarve kontrolloida asioita? Tai ajatteletko, että muut eivät osaa tehdä asioita yhtä hyvin kuin sinä?
Myös omaa olotilaa kannattaa tarkkailla. Uupumus voi olla merkki siitä, että olet liian pitkään yrittänyt pärjätä yksin etkä ole osannut pyytää apua tai saanut sitä riittävästi.
3. Karkota häpeä
On tavallista, että sinnittelijöillä omaan avun tarpeeseen liittyy paljon häpeää. Jos on aikaisemmin pyytänyt apua sitä saamatta, toisten puoleen ei ehkä torjutuksi tulemisen pelossa uskalla kääntyä enää ollenkaan. Lisäksi avun pyytämistä saattaa vaikeuttaa, jos kokee itse tehneensä virheitä.
– Jos on esimerkiksi tullut hyväksikäytetyksi oman hyväuskoisuuden takia tai sössinyt itse omat raha-asiansa, jo asian tunnustaminen voi olla vaikeaa, Lyytinen sanoo.
Myös somekulttuuri saattaa ruokkia avun pyytämiseen liittyvää häpeää. Somessa on tavallista, että lähes kaikki haluavat antaa itsestään kuvan hyvin pärjäävinä ihmisinä, joilla menee elämässä hyvin. Se taas aiheuttaa väkisin vertailua.
– Jos oma elämä ei tunnu yhtä helpolta ja mahtavalta kuin kaverin some-elämä, kannattaa muistaa, että siitä näkee vain pienen osan. Siinä voi olla huolta ja kuormitusta, mistä hän ei kerro. Lisäksi hänellä voi olla tärkeitä tukiverkostoja, jotka auttavat.
Jos avun pyytäminen tuntuu sinusta vaikealta, huomaa se. Mieti, onko lähipiirissäsi joku riittävän turvalliselta tuntuva ihminen, jolta uskaltaisit kokeilla pyytää apua. Apua pyytäessäsi voit myös sanoa suoraan, että tilanne on sinulle vaikea. Toiselle saa myös antaa luvan kieltäytyä.
Voit myös harjoitella myötätuntoisempaa suhtautumista itseesi itsemyötätuntoharjoitusten avulla. Kun opit tunnistamaan ja hyväksymään omia kipeitäkin tunteitasi, niistä voi olla helpompi kertoa myös muille.
Jos aina vain sinnittelee, elämästä tulee helposti yksinäistä.
4. Tee itsellesi hyvää
Jos aina vain sinnittelee, elämästä tulee helposti yksinäistä. Samalla psyykkinen hyvinvointi laskee. Lopulta myös voimat loppuvat. Apua pyytäessä kannattaakin ajatella, että tekee itse itselleen hyvää.
– Jos esimerkiksi työpaikalla ei uskalla kertoa omasta kuormittuneisuudesta ja avun tarpeesta, usein käy niin, että työmäärä vain kasvaa entisestään, Lyytinen sanoo.
Jos taas omasta kuormittuneisuudesta kertoo työnantajalle, tällä on velvollisuus puuttua tilanteeseen ja järjestää työt niin, että ne eivät vaaranna terveyttä.
Varsinkin kiireisissä elämänvaiheissa oman elämäntilanteen hahmottaminen voi myös hämärtyä. Vaikka esimerkiksi nuorena opiskelijana olisi selviytynyt arjen vaatimuksista hyvin yksin, aikuisena saattaa tulla tilanteita, joissa avun pyytäminen on tarpeenmukaista.
Kiireisissä elämänvaiheissa saattaa tulla tilanteita, joissa vuorokauden tunnit yksinkertaisesti tuntuvat loppuvan kesken. Jos esimerkiksi käy töissä ja hoitaa omia pieniä lapsia sekä iäkkäitä ja sairaita vanhempia samaan aikaan, töihin ja hoivaan käytetty viikkotuntimäärä voi nousta yllättävän suureksi.
Kirjoita paperille arvio, miten paljon mihinkin käytännössä menee aikaa. Sen jälkeen mieti, onko siitä realistista selvitä yksin. Vai olisiko ihan reilua pyytää tilanteeseen apua?
Monet auttavat hyvin mielellään, kun heiltä sitä pyydetään.
5. Sanoita avun tarvetta
Auttaminen on osa ihmisyyttä. Monet auttavat hyvin mielellään, kun heiltä sitä pyydetään. Jos apua ei pyydetä, läheisten voi olla vaikea tietää, millaista apua heidän olisi hyvä tarjota.
– Toisen ihmisen kuormittuneisuus ja hätä saattavat herättää lähellä olevissa jopa avuttomuutta, jos he eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä.
Mitä konkreettisemmin apua pyydetään, sitä helpompi toisten on auttaa. Sinnittelijän kannattaa kertoa hyvin selkeästi, millaista apua hän tarvitsee.
Mieti, kaipaatko konkreettista apua johonkin vai enemmänkin emotionaalista tukea eli empaattista kuuntelijaa. Millainen apu helpottaisi elämääsi kaikkein eniten?
6. Näe mahdollisuudet
Sinnittely on usein hyvin pitkäaikainen käyttäytymismalli. Siitä ei opi pois viikossa tai kuukaudessakaan. Sinnittelystä poisoppimista kuitenkin edistää, kun näkee avun pyytämiseen liittyvät mahdollisuudet.
Lähde tarkastelemaan, miten käyttäytymismalli vaikuttaa elämääsi. Onko sinulle siitä jotakin hyötyä? Vai estääkö se jotakin?
Jos olet esimerkiksi tottunut laittamaan kotona joka päivä ruoan, voit miettiä, miltä tuntuisi, jos puoliso laittaisi ruoan kerran pari viikossa. Mitä lisääntynyt oma aika mahdollistaisi?
Jos taas koet, että et tahdo pysyä työelämän jatkuvasti muuttuvien vaatimusten perässä, mieti, vaaditko itse itseltäsi liikaa. Kukaan ihminen ei ole kone, joka oppii kaikki asiat silmänräpäyksessä. Uuden oppiminen vie energiaa ja vaatii usein aikaa.
On luonnollista, että uusien työtapojen ja -menetelmien kanssa joutuu pyytämään apua toisilta. Asiat jäävät muistiin vain, kun niitä kerrataan tarpeeksi usein. Mitä avun pyytäminen työpaikalla sinulle mahdollistaisi?
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 9/2023.
