Lapsena Riikka pelasi sulkapalloa mökillä – paluu kentälle muistutti lajin viehätyksestä: ”Enhän oikeastaan huomannut edes kuntoilevani”

Mökin pihamaa vietti loivasti alamäkeen, mutta se ei estänyt jokakesäisen sulkapalloturnauksen järjestämistä nurmella. Suvun lapset ja aikuiset metsästivät uutta ennätystä siinä, montako lyöntiä pallo pysyi ilmassa. Pisteiden laskusta vastasi ukki, joka hoiti tehtäväänsä samanlaisella arvokkuudella kuin olisi ollut isommissakin kisoissa.

Noiden lapsuuskesien jälkeen sulkapallomaila on ollut kädessäni harvemmin. En oikeastaan tiedä miksi, minähän tykkään sulkapallosta.

Lue myös Kotiliedestä: Tässä on Suomen kaunein mökki 2023! Mökkiä ostaessa Johanna ei innostunut sen ulkonäöstä, mutta Jukka-puoliso ihastui paikkaan heti

Voiko aikuisena oppia taitavaksi pelaajaksi?

Lapsuusmuisto mielessäni suuntaan Helsingin Talihalliin tapaamaan Badminton United -sulkapalloseuran valmennuspäällikkö Marko Pyyköstä. Haluan selvittää, onko sulkapallotaidoistani mitään jäljellä, ja voisiko aikuisena vielä oppia taitavaksi pelaajaksi.

Marko vakuuttaa, ettei peli ole menetetty. Jos on valmis panostamaan harrastukseen, aikuisiällä on mahdollista kehittyä jopa kilpapelaajaksi! Kilpailuissa kun on monta erilaista tasoa varttuneemmille sulkapalloilijoille.

– Harrastuksen voi hyvin aloittaa vielä 40–60-vuotiaana. Alkeisryhmiimme tulee jatkuvasti aikuisharrastajia, jotka eivät ole pelanneet juuri kesämökkipelejä enempää, Marko kertoo.

Lue myös: Milloin liikuntaharrastus kannattaa aloittaa kaverin kanssa ja milloin on hyvä treenata yksin? Lue 6 erilaista kokemusta sekä psykologin vastaus

Fyysinen ja rankka laji

Ehkä minustakin on vielä sulkistaituriksi. Se selviää pian, kun suuntaamme Markon kanssa kentälle. Ennen peliä on lämmiteltävä mahdollisten rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseksi. Marko kertoo, että sulkapallo on hyvin fyysinen laji ja loukkaantumisriski on aina olemassa. Laji on rankka olkapäälle, polville, nilkoille ja selälle.

– Harrastaminen kannattaa aloittaa sulkapalloseurasta, jotta saa lyönti- ja liikkumistekniikan kuntoon. Jos käy silloin tällöin kavereiden kanssa läiskimässä, on mahdotonta kehittyä esimerkiksi kilpatasolle. Mitä enemmän lajista oppii, sitä enemmän siitä voi saada irti.

Lämmittelyn jälkeen tartumme mailoihin. Käymme läpi rystyotteen ja kämmenotteen sekä erilaisia lyöntitekniikoita. Marko heilauttaa mailaa vaivattoman näköisesti ilmassa. Oma versioni on huomattavasti jähmeämpi. Marko kuitenkin lupaa, että toistojen kautta liikeradat muuttuvat vähitellen pehmeämmiksi.

”Sulkapallo on kuin fyysistä shakkia”

Sitten on aika ryhtyä pomputtelemaan. Marko syöttää pallon verkon toiselta puolelta, mutten saa sitä kiinni. Uusi yritys. Ohi meni. Ja uudelleen, huti. Kuusi yritystä myöhemmin olen valmis myöntämään, ettei minulla näköjään ole minkäänlaista silmä-käsi-koordinaatiota.

Pitkänä ihmisenä voisin kuulemma hyötyä pituudestani ja ojentaa käteni kohti palloa sen sijaan, että ryntään sen suuntaan.

– Sulkapallo vaatii hermostolta paljon, joten siinä on hyötyä kimmoisuudesta, teknisestä osaamisesta, nopeudesta ja räjähtävyydestä, Marko kertoo.

”Jossain vaiheessa saankin osuman. Ja toisen, ja kolmannen.”

Eli toisin sanoen kaikesta siitä, miltä minusta ei tällä hetkellä tunnu. Marko jatkaa sinnikkäästi pallon syöttämistä. Jossain vaiheessa saankin osuman. Ja toisen, ja kolmannen. Kuudennen lyöntini jälkeen pallo sujahtaa ohitseni kentän pintaan. Se oli ennätys, huudahdamme yhtä helpottuneen oloisina.

– Sulkapallo on kuin fyysistä shakkia. Se kysyy aivokapasiteettia. Vanhemmiten laji on erinomainen siinäkin mielessä, että se on hyvää aivojumppaa”, Marko kertoo.

Pelin tehokas vaikutus lihaksistoon tulee ilmi jo kotimatkalla, kun köpötän vaivalloisesti bussipysäkkiä kohti. Miten ihmeessä lihaksiani voi kivistää näin paljon puolen tunnin pallottelun jälkeen? Enhän oikeastaan huomannut edes kuntoilevani, minähän yritin vain saada pallon kiinni.