Kattohuoneistoon rakennetun toimiston käytävillä kaikuu iloinen naurunremakka. Ystävykset Mimmi Sannikka, 39, ja Peppi Puljujärvi, 39, ovat juuri lopetelleet uuden podcastinsa nauhoitukset Asennestudiolla Kampissa. Mimmi myhäilee sivusta, kun Peppi yrittää runnoa pientä, pyöreää muovikapselia kolmannen kerran kahvinkeittimen sisuksiin tuloksetta.
Mimmi: Onko sulla se pistoke edes seinässä?
Peppi: No on on!
Mimmi: Ootko ihan varma?
Peppi: Älä nyt neuvo siellä!
Rennon sanailun seasta tuskin tarkkasilmäisinkään salapoliisi pystyisi tulkitsemaan, että vielä vuodenvaihteessa ystävykset eivät olleet missään tekemisissä. Yhteisestä sopimuksesta he eivät olleet nähneet toisiaan lähes kahteen vuoteen.
Yhteinen ihastus yhdisti kaverukset
Kun Peppi ja Mimmi kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 2002, heillä oli heti yhteinen kiinnostuksenkohde: sama ihastus.
Peppi: Mimmi alkoi deittailla mun entistä poikaystävää ja oli mun eksän mukaan hemmetin mustasukkainen. Kuulemma oikea emäntä!
Mimmi: Eivät emännät ole mustasukkaisia. Etkö itse muka ollut mustasukkainen?
Peppi: Olin tietysti!
Mimmi: Arvasin!
Vaikka ilmassa oli kolmiodraaman ainekset, ulos porukasta passitettiinkin molempia naisia vuorollaan pyörittänyt herra. Pepistä ja Mimmistä sen sijaan tuli erottamattomat.
Peppi: Meillä vaan synkkasi heti. Meillä oli samanlaisia kiinnostuksenkohteita.
Mimmi: Ja oltiin myös samankokoisia.
Oikeastaan juuri iso koko yhdisti ystävyksiä alusta asti. Vihdoin elämästä löytyi joku, jonka kanssa puhua kehoon liittyvistä epävarmuuksista – aiheesta, josta puhuminen jopa oman poikaystävän kanssa tuntui silloin vielä mahdottomalta.
Peppi: Toinen tiesi heti, miltä tuntuu, kun poikaystävä koskee mahaan.
Mimmi: Tai miten hirveää olisi ollut, jos se olisi saanut tietää, paljonko painan.
Helpottava vertaistuki herätti ajatuksen: ehkä tuolla jossain on muitakin, jotka yhtä lailla kaipasivat samanlaista kaveria.
Ajatuksen pohjalta vuonna 2009 syntyi Mimmin ja Pepin yhteinen kehopositiivisuuden puolesta puhuva More to Love -blogi.
Mimmi ja Peppi ovat jakaneet samat kiinnostuksenkohteet ystävyytensä alusta alkaen.
Aluksi ei ollut edes rahaa ruokaan
Aavistus vertaistuen tarpeesta osui oikeaan. Blogi alkoi nopeasti kerätä lukijoita, joiden määrä kasvoi neljän vuoden aikana valtavaksi. Blogissa seurattiin tiiviisti ystävysten arkea, tyyliä ja pohdintoja elämästä. Lopulta Suomen suosituimpien blogien joukkoon noussut More to Love alkoi tuoda kaksikolle tuloja, ja Mimmi ja Peppi saivat itsevarmuutta.
Mimmi: Ei me todellisuudessa oltu kovin itsevarmoja tai rohkeita.
Peppi: Mutta More to Love -blogin Mimmi ja Peppi saattoivat tehdä mitä vaan: pukeutua rohkeasti, järjestää tapahtumia tai haastatella Jared Letoa ilman minkäänlaista kokemusta. Se taisi nousta vähän hattuunkin.
Harrastuksesta hioutui määrätietoisesti ja kovalla työllä tuottava yritys. Liikkeelle oli lähdetty nollasta.
Mimmi: Välillä blogin alkuaikoina käytiin tilaisuuksissa syömässä, koska meillä ei ollut rahaa ruokaan.
Peppi: Totuus oli ajoittain jotain aivan muuta kuin mitä blogissa nähtiin. Ei me haluttu sanoa, että meillä ei ole rahaa tai näyttää, että nyt on aika vaikeaa. Tuntui myös vaikealta kertoa, että teimme paljon töitä ilmaiseksi.
Se oli kuitenkin osa suunnitelmaa. Bloggaajat tekivät itseään tunnetuiksi ja samalla avasivat ovia tulevaan.
Peppi: Etenimme määrätietoisesti kohti sitä, että blogi olisi jossain vaiheessa työ, joka elättää meidät molemmat.
Ajatus More to Lovesta perustui aitouteen. Siksi ajoittainen ristiriita blogin ja todellisuuden välillä oli uuvuttava.
Peppi: Elämässä oli vastoinkäymisiä, joista ei sillä hetkellä halunnut tai voinut puhua esimerkiksi muiden ihmisten takia.
Se oli lopulta myös yksi syy, mikä ajoi osakeyhtiöksi kasvaneen More to Loven tiensä päähän vuonna 2013 – neljä vuotta perustamisen jälkeen.
Peppi: Mua oikeastaan ahdisti siinä vaiheessa koko More to Love. Sekin jotenkin risoi, että kaikki tunsivat ja kohtasivat mut vain More to Love -blogin Peppinä.
Lopettamispäätös oli yhteinen. Pian Peppi singahti blogin parista musiikkibisnekseen, Mimmi puolestaan jäi hoitamaan yrityksen velvollisuudet päätökseen. Se ei ollut aina helppoa.
Mimmi: Kirjanpitäjä saattoi kysellä multa Pepin asioista, ja musta tuntui raskaalta olla se, joka joutui koko ajan muistuttelemaan tai kyselemään perään.
Peppiä ahdisti, ja se sai hänet vetäytymään yhä hanakammin. Mimmi päivitti blogia loppuajan yksin. Tilanne hiersi ystävysten välejä.
Peppi: Olin vähän kuin se ärsyttävä bändin solisti, joka ilmestyy vaan paikalle, kun muut on ensin tehneet kaiken raskaan työn. Jälkikäteen on harmittanut, että Mimmi jäi silloin kaiken kanssa niin yksin.
Mimmi: Sitähän sanotaan, ettei ystävän kanssa pitäisi perustaa yritystä. Lopettamisen jälkeen kyllä vedettiin hetki happea.
Miten meille käy?
Vaikka urat veivät ystävyksiä eri suuntiin, moni asia sitoi heitä edelleen yhteen. Molemmilla oli vahva tunne siitä, että toinen ymmärsi itseä vähän paremmin kuin kukaan muu – ja toisen vaatekaapista saattoi aina löytää jotain päällepantavaa, kun asukriisi yllätti.
Vaikka elämässä moni asia muuttui, oli ystävä, joka pysyi aina samana – kunnes Mimmi sairastui vuonna 2018.
Mimmi: Sairastuin vakavaan autoimmuunihepatiittiin. Toivoimme tuolloin puolisoni kanssa perheenlisäystä, mutta diagnoosista ja siihen liittyvistä lääkityksistä seurasi kahden vuoden raskautumiskielto.
34-vuotias Mimmi tiedosti, että raskautumiseen saattaisi myöhemmin tarvita apua lapsettomuushoidoista. Oli kuitenkin olemassa riski, ettei Mimmi pääsisi tulevaisuudessa hoitoihin ylipainonsa vuoksi.
Mimmi: Olimme aina toitottaneet blogissa, että emme ainakaan menisi lihavuusleikkaukseen. En kuitenkaan halunnut, että mahdollisiin lapsettomuushoitoihin pääsy jäisi painosta kiinni. Päätin siis mennä leikkaukseen, kun sitä suositeltiin.
Vahva haave omasta perheestä oli aina yhdistänyt Mimmiä ja Peppiä. Peppi ymmärsi ystävänsä huolen.
Peppi: Mä tuin sun päätöstä sataprosenttisesti.
Leikkauksen jälkeen Mimmin annoskoot kutistuivat ja paino alkoi tippua. Se vaikutti myös Peppiin, kun tilanne nosti yllättäen esiin vaikeitakin tunteita. Ei kateutta vaan menettämisen pelkoa.
Peppi: Paino oli alusta asti ollut meille yhdistävä tekijä. Huomasin pohtivani, että mitä jos juuri se onkin ollut liima meidän välillämme. Miten meille nyt kävisi, kun toinen on erikokoinen? Eikö me oltaisi enää More to Loven Mimmi ja Peppi?
Molempia ajatus jälkikäteen hieman naurattaa.
Peppi: Kyllä se nyt tuntuu ihan absurdilta. Tietenkin me ollaan!
Mimmi ja Peppi ovat jakaneet elämän iloja ja suruja jo yli 20 vuoden ajan.
Kriisit johtivat välirikkoon – ”Sovimme, ettemme ole enää tekemisissä”
Muutama vuosi sitten elämä kuitenkin repi Mimmin ja Pepin kauas toisistaan.
Vuonna 2021 Peppi muutti samaan pieneen Veikkolan kylään, jossa Mimmi puolisonsa kanssa asui. Parhaat ystävykset olivat vuosien varrella ehtineet asua eri kaupungeissa, maissa ja jopa maanosissa, eivätkä malttaneet odottaa spontaaneja iltakävelyjä ja matalan kynnyksen tapaamisia.
Mutta kaikki menikin solmuun.
Mimmi oli raskautunut salamana, kun lasta oli sairastumisen ja lihavuusleikkauksen jälkeen saanut taas yrittää. Kyseessä oli kuitenkin kohdunulkoinen raskaus, jolla oli rajut komplikaatiot.
Mimmi: Multa meinasi mennä henki, kun munanjohdin räjähti yhtenä yönä, ja verta vuoti vatsaan kahden litran verran. Sitten sama kävi toiselle munanjohtimelle muutamaa kuukautta myöhemmin toisen kohdunulkoisen raskauden seurauksena.
Lopulta jäljelle jäi vaihtoehto yrittää lasta rankkojen IVF-hoitojen avulla.
Peppi puolestaan oli hiljattain käynyt läpi yllättäviä ja raskaita menetyksiä lähipiirissä. Samalla hän totutteli usean sinkkuvuoden jälkeen uusperhe-elämään avopuolison, hänen kahden lapsensa ja kahden koiran kanssa.
Peppi: Me oltiin aina pystytty juttelemaan kaikesta ja ymmärretty toisiamme. Sitten yhtäkkiä molemmat kävikin läpi asioita, joista toinen ei ymmärtänyt yhtään mitään.
Mimmi: Kumpikaan ei osannut olla toiselle sillä tavalla tukena ja läsnä kuin olisi halunnut.
Puolitoista kilometriä kotitalojen välillä kasvoi pidemmän tuntuiseksi etäisyydeksi kuin koskaan aiemmin. Kaikki tuntui hankalalta.
Peppi: Alkuvuodesta 2022 me puitiin läpi, että mikä mättää. Seurasi päätös, ettei olla enää tekemisissä.
Kumpikaan ei osannut aavistaa, kuinka pitkään tilanne lopulta kestäisi.
Kului kuukausia, eikä kaksikko törmännyt edes sattumalta pienessä kotikylässään. Vain silloin tällöin toiselta saattoi kilahtaa satunnainen viesti puhelimeen.
Mimmi: Yhtäkkiä olit vähän kuin joku eksä, josta tietää tosi paljon, mutta senhetkisestä elämästä ei yhtään mitään.
Molempien elämässä tapahtui isoja asioita ilman toista. Kun Peppi meni välirikon aikana naimisiin, Mimmi ei ollut paikalla. Peppi puolestaan oli aiemmin saanut kuulla heidän yhteiseltä someseuraajaltaan, että Mimmi oli raskaana.
Peppi: Se jotenkin jysähti. Mun elämäni läheisin ihminen oli vihdoin raskaana pitkän yrittämisen jälkeen, ja mä en edes tiennyt siitä. Se oli aika pelottavaa.
Pelko ei ollut ainoa tunne, jonka uutinen Pepissä herätti. Kun Peppi sai kuulla Mimmin raskaudesta, hän oli itse hakeutumassa lapsettomuushoitoihin ja työsti ajatusta, ettei hänestä välttämättä koskaan tulisi äitiä.
Peppi: Olin samalla valtavan onnellinen Mimmin puolesta – ja samaan aikaan oma tilanne tuntui ihan hirveältä.
Yllättävä viesti toi ystävykset taas yhteen
Mimmin lapsen syntymästä kului lopulta vain kuukausi, kun Peppi teki positiivisen raskaustestin. Pepin lapsi syntyi viime vuoden syyskuussa. Kaksikko oli pitänyt satunnaisesti yhteyttä ennen Pepin lapsen syntymää, mutta loppuvuodesta viestinvaihto tiheni ja syveni.
Peppi: Kun molempien toive perheenlisäyksestä oli tullut todeksi, tuntui taas helpommalta kohdata toinen. Yhtäkkiä elämäntilanteet kulkivat jälleen rinnakkain.
Joulukuussa Peppi kirjoitti Mimmille pitkän, käänteentekevän viestin.
Mimmi: Olin kiitollinen, kun Peppi päätti ottaa vanhat asiat puheeksi ennen joulua.
Peppi: Halusin pyytää Mimmiltä anteeksi, ettei minulla omien elämänmuutosten keskellä ollut voimavaroja ja osaamista olla hänelle tukena lapsettomuuskriisin keskellä sillä tavalla kuin hän olisi halunnut. Vasta oman prosessini myötä ymmärsin, mitä Mimmi oli käynyt läpi.
Mimmi: Moni asia johtui lopulta siitä, että kumpikaan ei ollut ymmärtänyt toisen tilannetta, vaikka pohjimmiltaan halusi parasta toiselle.
Vaikka ilman puhdistaminen teki hyvää, kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä ystävyydelle seuraavaksi tapahtuisi – vai tapahtuisiko mitään.
Mimmi: Sitten yhtenä iltana Peppi kysyi, että lähdenkö sen kanssa käymään meidän yhteisessä lähikaupassa.
Etäisyys vanhojen ystävien välillä alkoi varovasti taas kutistua. Tuntui hyvältä vaihtaa ajatuksia toisen kanssa ja saada vertaistukea – ihan kuin 15 vuotta sitten!
Peppi: Heitin Mimmille vähän ohimennen, että pitäisikö More to Loven Mimmin ja Pepin tehdä comeback.
Mimmi ei palannut asiaan pariin viikkoon sanallakaan. Peppi päätti pyrkiä sysäämään kutkuttavan ajatuksen sivuun, kunnes yhtäkkiä puhelimen ruudulla näkyi viesti, jossa luki: no pitäisköhän sitä sitten?
Rakastettu More to Love teki paluun podcastin muodossa 14. toukokuuta. Lähtökohtana on sama tarve kuin 15 vuotta sitten. Mimmi ja Peppi haluavat puhua asioista, joihin moni voi taatusti samaistua. Äänityskopissa on puitu kipeitäkin aiheita, joista ystävykset eivät olleet aiemmin ehtineet puhua keskenään.
Peppi: Mentiin sitten terapian sijaan podcast-studioon! Mutta me ollaan More to Loven Mimmi ja Peppi, me voidaan tehdä mitä vaan.