Leenamaija hankki Hangosta kakkoskodin ensin itselleen, sitten myös lapsilleen – terassin ovi kertoo, onko mumma jo hereillä

Päädyin Bellevuen asukkaaksi jo 1970-luvun lopulla. Diplomityötä tehdessäni tutustuin kollegaan, jolla oli asunto talossa. Hän muutti Yhdysvaltoihin ja kysyi haluaisinko vuokrata kesäksi hänen asuntoaan. Vanhin tyttäreni oli silloin taaperoikäinen ja ajattelin, että Hanko olisi ihana paikka viettää kesää pienen lapsen kanssa. Niinpä tulimme silloisen mieheni kanssa taloon ensin vuokralaisiksi.

Hanko oli tullut tutuksi minulle jo pienenä lapsena, koska vanhempani pelasivat joka kesä siellä tennistä ja myöhemmin olin itsekin kesäisin tenniskursseilla.

Vietettyämme ensimmäisen kesän Bellevuessa ihastuimme rantaelämään ja talon tarjoamiin puitteisiin niin, että aloimme selvittää, miten saisimme hankittua talosta oman asunnon. Parin vuoden kuluttua sopiva asunto vapautui ja saimme ostettua ensimmäisen asunnon Bellevuesta vuonna 1984.

Nykyisen asuntoni ostin vuonna 1992. Lisäksi hankin pienemmän asunnon, joka toimii lasteni ja lastenlasteni kesäasuntona. On ihanaa, kun voimme viettää aikaa yhdessä, samassa kesäpaikassa.

Lue myös: Katriinan ja Olavin uskomaton rakennusurakka – autiotalosta tuli unelmakoti Saimaan rannalle

Onko pannaria?

Bellevue herää talviunilta yleensä toukokuussa, ja heinäkuu on kuukausista vilkkain. Kesän huomaa siitä, että kaikissa asunnoissa on asukkaita ja pyykkituvan varauskalenteri on aina täynnä. Talon eri-ikäiset lapset nauttivat ulkoilmaelämästä ja leikkivät yhdessä aamusta iltaan.

Usein aamuisin oveltani kuuluu koputus: ”Mumma, onko pannaria?” Lapsenlapset pääsevät luokseni helposti, koska asuntomme sijaitsevat vastakkain.

Kesäpäivät vietämme aktiivisesti ulkoillen ja illalla kokoonnumme usein ruokailemaan yhdessä joko minun terassilleni tai talon terassille. Monesti joukkoon liittyy myös naapureita ja grillien luona on ruuhkaa. Nautin siitä, kun saan viettää aikaa perheeni kanssa ja etenkin yhteiset ruokahetket ovat meille tärkeitä.

Lue myös Kotiliesi.fissä: Heidi, 47, irtisanoutui työstään ja muutti yksin maalle – innostui hankkimaan pihalle alpakoita

Hyvät naapurit

Talossa on myös suuri yhteiskäytössä oleva ruokasali, joka on kovassa käytössä. Sinne kokoonnutaan talon puolesta järjestettyihin juhliin ja spontaaneille illallisille. Jokainen tuo jotakin, ja herkkuja haetaan suuresta noutopöydästä. Pidän talomme aktiivisesta ja sosiaalisesta elämäntyylistä.

Talossa on monia perheitä jo kolmessa polvessa. Meitä, jotka tulimme aikoinaan jo nuorina ja ystävystyimme keskenämme. Sitten ovat vanhojen asukkaiden lapset ja vielä heidän lapsensa, jotka nyt leikkivät yhdessä. Kaikkien perheiden lapset rakastavat Bellevueta, koska talossa on tilaa juosta ja touhuta. Leikkejä varten on valtava piha-alue, joka jatkuu uimarantana. Ja aina löytyy kavereita.

Perheen lisäksi ystäviäni käy luonani kylässä usein. Käymme golfaamassa tai taidenäyttelyissä ja sen jälkeen ruokailemme ulkona aina sään salliessa. Terassiltani avautuva merinäkymä suurine mäntyineen ihastuttaa vieraita vuodesta toiseen, ja he saavatkin aina istua kasvot merelle päin.

Lue myös: Stiina päätti toteuttaa lapsuuden unelmansa ja hankkia katossängyn – kurkkaa kotiin, josta löytyy myös täydellinen keittiö

Omalla tyylillä

Sisustukseni perusväri on aina ollut valkoinen niin Hangossa kuin Helsingin-kodissanikin. Väriä valkoisen sekaan tulee taiteesta ja sisustusesineiden avulla. Lähes kaikki Hangon-kotini huonekalut ovat vanhoja, ja se sopiikin rakennuksen henkeen parhaiten. Talon käytävillä voi aistia menneen ajan.

Muutama vuosi sitten asuntooni liitetyllä vintillä on valkoisesta poikkeava väritys. Tyttärenpoikani ilmoitti, että vintillä pitää olla löhösohva ja iso telkkari. Hankin sohvan vedenvihreänä, ja matto on minun makuuni jo todella kirjava. Vintti onkin lasten valtakunta, ja välillä siellä on vilskettä, kun talon koko lapsikatras painelee sinne lastenlasteni perässä. Elämän jälkiä saa näkyä ja se on välttämätöntä, koska kun lapset ravaavat sisään ja ulos, on hiekkaa joka paikassa. Se kuuluu asiaan, sillä olemmehan rantatalossa.

Sisustaminen on minusta ihanaa, ja nautin estetiikasta. Tässä vaiheessa elämää kaikki oleellinen on jo hankittu ja sisustus kertoo myös eletystä elämästä.

Aiemmin Saksassa asuessamme yritin elää värien kanssa. Talomme oli yli neljäsataa vuotta vanha puurakenteinen ristikkotalo, ja sinne sopivat paremmin kirkkaammat ja tummemmat sävyt. Mutta takaisin Suomeen tul­tuamme palasin nopeasti takaisin valkoiseen maailmaani. Valkoinen on selkeä ja rauhoittava. Minulle on tärkeää, että ympäristöni on rauhallinen ja selkeä, kun kirjoitan.

Henkireikä

Hangon-koti on minulle tärkeä paikka. Siellä mieleni lepää, enkä koskaan kyllästy asunnostani avautuvaan näkymään. Maisema on suorastaan meditatiivinen. Istun päivittäin terassillani ihaillen meren eri sävyjä ja sään vaihtelua.

Kirjoitussopestani avautuva avomerinäkymä edistää luovaa ajatteluani, joka on oleellista kirjottaessa.

Hangon-kodissani on kaksi ulottuvuutta. Heinäkuu on vilkasta aikaa lasten ja lastenlasten kanssa, ja muina aikoina paikka on hiljaisempi. Silloin keskityn omaan tekemiseen ja kirjoittamiseen. Mikään ei ole ihanampaa kuin se, että omalta terassiltani on käytännössä askel hiekkarannalle. Nautin, että pääsen elämään lasten kesäistä riemua uudestaan lastenlasteni kautta, ihan kuin aikoinaan omien tyttärieni kanssa.

Asunnon runsaat rappuset ovat toki aikamoinen haaste. Toivon, että pysyn niin hyvässä kunnossa, että jaksan juosta niitä ylös alas. Nautin joka hetkestä omassa kakkoskodissani. Muinaistulien yö elokuun lopulla on kesäkauden päätös, ja sen jälkeen talo hiljenee talviunille, kunnes taas herää eloon keväällä.

Juttu on julkaistu Vivassa 7/24.