Leila Mustanoja-Syysmeri eli vuosia menevää ja kiinnostavaa sinkkuelämää. Hän oli pitkään ulkomailla töissä johtamassa EU:n korruption vastaisia projekteja, oli vapaa liikkumaan eikä kaivannut parisuhdetta. Suhteita toki oli, mutta ei ketään, joka olisi tuonut lisäbonusta elämään ja saanut hänet vakiintumaan. Mutta sitten tuli Ekku!
”Olin juuri jäänyt eläkkeelle ja asuin Espoossa koirani kanssa. En saanut unta ja kävin netin deittipalstalla ja huomasin Ekun kiinnostavan profiilin. Väsäsin äkkiä itselleni profiilin ja otin yhteyttä häneen”, Leila kertoo.
Aamulla Ekku oli vastannut ja antanut puhelinnumeronsa. Leila soitti, ja Ekku vastasi komealla matalalla äänellään: Syysmeri.
”Oh hoh, sopersin hämmentyneenä. Olen se Leila, joka eilen otti yhteyttä. Aloimme kumpikin nauraa ja juttu luisti heti hyvin. Meillä oli paljon yhteisiä tuttavia, olimmehan eläneet 1960–70-luvun Helsingissä nuoruuttamme. Sinä aamuna oli ensimmäinen eläkepäiväni, ja aloitin uuden elämän.”
Nopeasti yhteen
Suhteesta muodostui nopeasti lämmin. Ekku ja Leila keskustelivat paljon yhteiskunnallisista asioista ja oikeudenmukaisuudesta – usein jopa vierailla kielillä.
”Ennen sisustusarkkitehdiksi opiskeluaan Ekku luki yliopistolla ranskaa, latinaa ja italiaa. Höpöttelimme usein eri kielillä, myös latinaksi. Vielä pari vuotta sitten opiskelimme latinan kurssia etänä.”
”Muutimme pian yhteen, koska se tuntui luonnolliselta. Paritalon puolikkaassani oli tilaa Ekullekin. Myös hänen Kassu-kissansa ja minun Pepe-koirani tulivat hyvin toimeen.”
Runsaan vuoden seurustelun jälkeen Ekku ja Leila päättivät mennä naimisiin. Häät olivat kiirastorstaina vuonna 2011. Maistraatin jälkeen juhlatilassa oli kahden tunnin kahvitilaisuus 45 vieraalle.
Vanha albumikuva on vuodelta 2011, jolloin pariskunta meni naimisiin.
© Milka Alanen
”Koska autot innostavat meitä, hääkakussa oli minun Jaguarini ja Ekun Mersu. Valkosuklaakuorrutteen päällä kahdesta kulmasta tulevat suklaatiet yhtyivät keskellä ja autot olivat siinä vierekkäin. Siitä lähti meidän yhteinen tiemme. Olin 64-vuotias mennessäni naimisiin.”
Pariskunta päätti vaihtaa maisemaa, ja osti Riihimäeltä ison 1960-luvun kerrostaloasunnon. Pikkukaupungista löytyi uusia ystäviä ja harrastuksia.
Lue myös Kotiliesi.fi: Voiko kypsään ikään ehtinyt löytää netistä kumppanin? Helposti ihastuva Eijaliisa ja baareja kaihtava Juhani kertovat oivalluksensa
Samaan hoivakotiin
Kymmenen vuotta sitten Leilalla todettiin Parkinsonin tauti. Noin seitsemän vuotta sitten hän huomasi Ekun alkavat muistihäiriöt, joista kehittyi dementia.
”Olin pari vuotta omaishoitajanakin, ja se oli rankkaa, sillä sain vain harvoin nukutuksi kunnolla. Kesällä kaksi vuotta sitten Ekku pääsi hoivakoti Attendo Jooseppiin muistisairaiden yksikköön. Silloin minä romahdin, stressi laukesi ja tuli paniikkihäiriöitä ja muita terveysongelmia.”
Leilalla ei ole muistiongelmia, mutta rakkaudesta Ekkuun ja fyysisen heikkoutensa takia hän muutti samaan hoivakotiin joulukuussa 2022.
”Näen aina Ekun hyvät hetket. Istumme yhdessä hänen huoneessaan katsomassa televisiota ja pidämme toisiamme kädestä kiinni. Muistelemme menneitä, nauramme ja katselemme valokuvia. Ekulla on välillä pilke silmäkulmassa, ja hän saattaa yhtäkkiä sanoa jotain latinaksi, esimerkiksi alea iacta est, noppa on heitetty.”
Hyvää elämää yhdessä
Hoivakoti Jooseppi on nyt Leila Mustanoja-Syysmeren, 76, ja Ekku Syysmeren, 84, koti, ja elämästä tehdään mahdollisimman mukavaa siellä. Pari päivää sitten ystäväpariskunta kyläili sunnuntai-iltana, ja yhdessä skoolattiin alkoholitonta samppanjaa.
Ekku Syysmeri ja Leila Mustanoja-Syysmeri asuvat hoivakodissa. Muistisairauden takia Ekkua ei voinut haastatella. ”Nautimme elämästä sen asettamissa rajoissa”, Leila toteaa.
© Sara Pihlaja
”Eräänä päivänä tilasin kaupasta juustoja ja pyysin henkilökunnalta veistä lainaksi. Mutta he laittoivatkin juustot, keksit ja viinirypäleet nätisti esille tarjottimelle. Ostan välillä herkkuja huoneeni pieneen jääkaappiin.”
Kesällä elinpiiri laajenee, kun Leila ja Ekku voivat olla terassilla ja pihan puutarhassa hoitajat vievät asukkaita pyörätuolikierrokselle.
”Elämä on tässä ja nyt, ja nautimme siitä päivän kerrallaan.”
Juttu on julkaistu Viva-lehdessä 6/2024.
