Liisa hullaantui uniikkiin asuntoon jo eteisessä – tältä näyttää kodissa, joka löytyi ihan väärästä kaupunginosasta

”Muutin Helsinkiin opiskelujen perässä 19-vuotiaana ja tapasin Villen 2000-luvun alussa, kun työskentelimme samalla työpaikalla. Työkaverit arvasivat, että Villellä on tyttöystävä, koska hänen vaatteisiinsa ilmestyi koirankarvoja. Bono-koirani paljasti meidät, kun se kerran toimistolla käydessään juoksi suoraan Villen luo.

Reilut parikymmentä vuotta asuimme Hakaniemessä, enkä olisi ikinä uskonut, että muutamme Villen kanssa sieltä pois. Äitini vinkkasi meille uniikin asunnon, joka oli tullut myyntiin tutusta taloyhtiöstä.

Korona-aika oli jo osoittanut, että vanha asuntomme ei soveltunut kahden ihmisen etätyöskentelylle.”

Tässä se on!

”Asunnon uniikit kaari-ikkunat lähestulkoon sinetöivät kaupat jo eteisessä; niin suuren vaikutuksen ne meihin tekivät. Kuvittelin heti maalaustelineeni ylätasanteelle, jossa nyt sijaitseekin rakkaan harrastukseni tyyssija.

Eteisestä olohuoneeseen johtavat portaat olivat myös niin hienot, ­että olisin voinut muuttaa sisään jo heti. Ihastuimme myös asunnon reilusti yli neljän metrin huonekorkeuteen.

Näytöllä molemmille tuli nopeasti hyvin vahva tunne siitä, että tässä voisi hyvinkin olla meidän loppuelämämme ­koti.”

”Asunnon pohja on meille juuri sopiva. Tykkäämme olla yhdessä, mutta tarvittaessa asunnossa saa myös omaa rauhaa. Koiratkin viihtyvät kodissamme hyvin, koska voivat oleilla eri puolilla asuntoa yhdessä ja erikseen.

Muutimme sisään ilman remonttia. Asunto oli hyvässä kunnossa, ja vaikka keittiö ei vastannut tyylillisesti omia mieltymyksiämme, se oli täysin toimiva. Teetimme ainoastaan uudet porrasmatot.

Kesällä taloyhtiön piha runsaine kukkaistutuksineen ja villiviineineen on kuin olisi oma puutarha keskellä kaupunkia. Yhtiössä on myös puusauna, jossa käyn kerran viikossa. Pidän yhteisöllisyydestä, joka pihapiirissämme vallitsee. Kesäisin grillaamme, istumme iltaa pihalla ja joskus saamme nauttia jopa live-musiikista erään naapurin ansiosta.”

Lue myös: Jennin kekseliäät ideat väreillä sisustamiseen: Tältä näyttävät eripariverhot ja yhteensopivat pystylaatat

Hyvä yhdessä

”Minä ja Ville olemme molemmat rentoja ja suhtaudumme asioihin huumorilla. Käymme pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta ja viihdymme yhdessä. Puoliso on myös paras ystäväni.

Pidämme matkustelusta ja tutustumme mielellämme uusiin kulttuureihin. Mieleenpainuvin matkamme on ollut junamatka ystävien kanssa Helsingistä Venäjän kautta Nizzaan.

Kutsumme usein perhettä ja ystäviä kylään kotiin. Minä kokkaan, ja Ville toimii apukokkina sekä pitää paikat siistinä. Olen meistä selkeästi boheemimpi, koska sotkuisuus ei häiritse minua, mikä liittyy varmasti luovaan persoonaani.

Vaativan työelämän vastapainona tykkäämme nauttia elämästä ja arvostamme yhteistä aikaa. Olemme tehneet arjesta ja elämästä näköistämme.”

Rönsyily on kotoisaa

”Meillä kumpikin osallistuu sisustamiseen ja teemme ostopäätökset yhdessä. Tyylimme on aika rönsyilevä, mutta se on meille kodikasta.

Lundian kirjahyllyjä meille on kertynyt jopa kuudelta eri vuosikymmeneltä, osa lapsuudenkodeistamme.

Pidämme paljon tauluista, muttemme keräile arvotaidetta. Taulut ovat lähinnä matkamuistoja ja omia teoksia. Aika suureen osaan niistä liittyy jokin tarina. Myös isäni tekemät naula- ja puuteokset ovat minulle tärkeitä ,ja niitä on kotoamme useita. Yleensä oleilemme eniten keittiössä, ja sen takia myös levysoitin on sijoitettu sinne.”

Lue myös Kotiliesi.fissä: Merihelena ja Olli vuokrasivat saaristotilan 20 vuodeksi – kotiin asti ei pääse autolla, mikä takaa ihanan rauhan

Sopiva sekoitus

”Hankimme sisustustuotteita harkiten. Emme tee heräteostoksia. Käymme kaupoissa vain, jos tarvitsemme jotain. Pidän vanhoista asioista ja menneen ajan tunnelmasta.

Kerran lähdimme etsimään makuuhuoneeseen toiveitteni kristallikruunua, mutta päädyimmekin ostamaan aivan toisenlaisen, muovisen kattovalaisimen, koska kauppias sitä meille suositteli ja hyvä niin, koska valaisin sopii tilaan paljon paremmin kuin kristalli.

Sisustuksemme on sekoitus lapsuudenkotiemme tyylejä. Vanhemmillani on aina ollut paljon tauluja ja taidetta, kun taas Villen lapsuudenkodissa oli pelkistetympää Artek-tyyliä. Molemmat suunnat kohtaavat nyt meillä.”

Vielä väriä

”Haaveilemme vielä pintaremontista. Ennen tätä kotia minulla ei koskaan ollut valkoisia seiniä, mutta tähän asuntoon ne jotenkin sopivat. Tulevaisuudessa toivoisin kuitenkin väriä seinille tähänkin kotiin. En ole vielä saanut ajatusprosessia käyntiin sävyvalintojen osalta.

Kaikki on kuitenkin jo nyt hyvin. En voisi enempää toivoa. Vaikka ­välillä iskee ikävä Hakaniemeen, viihdyn kodissamme, koska tämä on perheen yhteinen pesä. Olen nyt henkisesti asettunut Punavuoreen, ja tulimme jäädäksemme. Lähden ­vasta sitten, kun en enää millään pääse ­kiipeämään kotimme portaita ylös.”

Lue myös: Sohva kierrätyskeskuksen laverista – Sannin vuokrakoti pursuaa mahtavaa pihistelyä

Juttu on julkaistu Vivassa 4/2024.