Loppiainen päättelee joulun juhlakauden. Loppiaisesta alkaa pitkä härkäviikkojen aika eli moniviikkoinen juhlaton ja ankaran työnteon leimaama sydäntalvi. Liekö siinä syy, että suomalainen tapa viettää loppiaista on aika lailla puritaaninen.
Toisin sanoen loppiaisperinteitä ei juurikaan ole, ellei niiksi lasketa joulukuusen ja joulukoristeiden siivoamista sekä kurinpalautusta ruokavalioon joulusyöpöttelyjen jälkeen.
Toisin on muualla Euroopassa, jossa loppiaisesta otetaan irti kaikki ilo ennen ankean juhlattoman kauden koittamista. Näissä maissa muistetaan Suomea paremmin loppiaisen alkuperä: se on kolmen itämaan tietäjän Betlehemiin saapumisen muistopäivä. Kirkollisessa perinteessä loppiaista kutsutaan joskus myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, millä viitataan ortodoksisen kirkon näkemykseen loppiaisesta Jeesuksen kasteen muistopäivänä.
Eurooppalaiset loppiaisperinteet ovat vapaasti sovellettavissa suomalaiseenkin joulunpäättäjäisjuhlaan.
Italia ja loppiainen: Befana-noita tuo lahjoja
Italiassa hauskuus ei lopu joulupukin vierailtua, vaan loppiaisena edessä on toinen lahjajuhla. Siinä missä joulupukki kuuluu jouluun, vanha luudalla lentävä Befana-akka kuuluu loppiaiseen. Befana on joulupukkia astetta metkumpi tapaus, mutta kuitenkin niin hyväsydäminen, että tuo lahjoja kaikille kilteille lapsille – ja vähemmän kilteille hiiliä eli carbone.
Lahjoja halajavat lapset ripustavat loppiaisyön vastaisena iltana lahjasukat näkyvälle paikalle kotiin. Yön tunteina Befana vierailee täyttämässä sukat leluilla, karkeilla ja suklaalla. Koska Befana on itsekin perso herkuille, italialaiset eivät unohda jättää sukkien viereen keksilautasta, suklaapalaa ja lasin viiniä.
Kansanperinteen mukaan Befana vanhan naisen olemuksineen symboloi päättynyttä edellisvuotta. Hänen tuomansa lahjat puolestaan ovat onnentoivotus uudelle, alkaneelle vuodelle.
Kristillisessä perinteessä Befana-noitaan liittyy tarina kohtaamisesta kolmen itämaan tietäjän kanssa. Matkatessaan Beetlehemiin Jeesus-lapsen luo kolmikko pysähtyi noidan luokse kysymään tietä. Tietäjät pyysivät vanhusta mukaansa matkalle vastasyntynyttä katsomaan, mutta akka kieltäytyi.
Pian Befana tuli katumapäälle ja lähti omin päin etsimään Jeesus-lasta. Lahjaksi hän varasi mukaansa säkin täynnä makeisia. Jeesusta ei löytynyt, joten Befana alkoi kiertää talosta taloon lahjoittaen karkkinsa kaikille tapaamilleen lapsille.
Piazza Navonan joulutorilla Roomassa myydään Befana-noitia luudanvarsineen.
Ranska: Överitortussa manteli tai Jeesus-lapsi
Loppiainen on viimeinen tilaisuus herkutella, tuntuvat ajattelevan ainakin ranskalaiset. Sen kunniaksi maassa on tapana leipoa mantipontinen kolmen kuninkaan kakku, Gallette des rois.
Tämä torttu valmistetaan tuhtiudessaan omaa luokkaansa olevista aineksista: voitaikinasta, voista, sokerista, mantelimassasta ja maissijauhoista.
Tortun sisään leivotaan perinteisesti manteli. Vaihtoehtoisesti voi käyttää sormusta, pyhimyksenkuvaa tai muovista Jeesus-lasta. Se onnekas jonka lautaselle yllätys päätyy, on illan kuningas ja muilla on velvollisuus totella hänen pyyntöjään.
Ensin tosin täytyy saada kakku syötyä. Suomalainen versio eli mantelin löytäminen jouluaaton riisipuurosta on tämän rinnalla kevyt homma!
Lue myös: Ihanat, odotetut arkivapaat! Mutta tiedätkö, miksi mitäkin vapaapäivää vietetään? Testaa tietosi!
Ukraina ja muu ortodoksinen maailma: parantava avanto
Loppiainen on ortodoksisessa maailmassa kirkkovuoden suurimpia juhlia joulun ja pääsiäisen ohella. Ortodokseille loppiainen on Vapahtajan kasteen juhla ja uudestisyntymisen symboli.
Sen vuoksi luontevaksi perinteeksi on tullut pulahtaa loppiaisen kunniaksi avantoon. Perinteeseen osallistuu esimerkiksi Venäjällä joka vuosi miljoonia ihmisiä.
Perinteisessä ortodoksisessa kastajaisseremoniassa avanto on ristin muotoinen ja avannossa kastaudutaan kolme kertaa ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
Rituaalin uskotaan parantavan ja ennaltaehkäisevän sairauksia koko loppuvuoden ajan. Avantouintiin viime vuosina hurahtaneet suomalaiset tämän jo tietävätkin. Ei muuta kuin loppiaisavantoon karaistumaan, siis.
Voisiko avantouinti olla uusi loppiaisperinteemme?
Loppiainen Espanjassa: riemukulkue ja ilotulitus
Espanjassa loppiainen, Día de los Reyes Magos eli kuninkaiden päivä on suuri karnevaalijuhla, vuoden tärkeimpiä. Kolme itämaan tietäjää ovat karnevaalikulkueiden itseoikeutettuja kuninkaita, joiden seurassa paraatissa esiintyvät sulassa sovussa niin satuhahmot kuin muu karnevaaliväki.
Mitä isompi kaupunki, sitä isompi paraati. Usein karnevaali huipentuu ilotulituksiin, ja ilmassa on suurta kansanjuhlan tuntua.
Lasten ja karkinnälkäisten iloksi paraatin osallistujat heittelevät katselijoille karkkia hieman suomalaisten penkkareiden tapaan.
Espanjalainen loppiainen on muutenkin lasten juhlaa, sillä he saavat Itämaan tietäjiltä loppiaisyönä lahjoja hieman samaan tapaan kuin italialaiset lapset Befana-noidalta. Sukkien sijaan Espanjassa lahjat ilmestyvät kenkiin, ja lapset ovat etukäteen kirjoittaneet lahjatoivekirjeen kolmelle kuninkaalle.
Onnekkaita nuo espanjalaiset ja italialaiset, voi suomalainen lapsi tässä kohtaa tuumia. Ei ole hassumpaa saada lahjoja sekä jouluna että loppiaisena!
Lähteenä käytetty: festadellabefana.com, ort.fi, espanja.com, suomenkuvalehti.fi
