Tuuli tempoilee gotlantilaisessa Väten kylässä. Kirsikkapuu on pian kukassaan ja saksanpähkinäpuu jo silmuilla. Kevät on tänä vuonna myöhässä Gotlannissa, jossa vuodenajat vaihtelevat ja ainoastaan tuuli on pysyvää.
Vehreän tontin keskellä seisoo persoonallinen, vuonna 1834 rakennettu kalkkikivitalo, Kåken nimeltään. Malla Tuuri-Sarinko muutti taloon aviomiehensä Pasin ja kolmen jackrussellinterrierin kanssa syksyllä 2020.
Siemen muutosta ja unelmien talosta ulkosaarella alkoi itää jo kymmenen vuotta aiemmin, kun pariskunta oli pyöräretkellä Gotlantiin kuuluvalla Fårön saarella. Jokin tuulisessa saaressa ja sen rujossa kauneudessa veti puoleensa.
Lue myös: Visbyn risteilyt ja parhaat ravintolat – lue matkavinkit kesälle 2024
”Mietin pyöräillessäni saaren tyhjillä teillä, etten halua lähteä täältä koskaan pois. Tuli vahva olo, että tänne minä kuulun.”
Pyörälenkin varrella Malla huomasi Myydään-kyltin. Siitä alkoi vuosien haaveilu.
Oma kahvila oli heti valtava menestys
Suomessa Malla oli tehnyt jo yhden elämänmuutoksen. Hän työskenteli pitkään varhaiskasvattajana ja tahtoi kokonaan toiselle alalle suurin piirtein samaan aikaan kuin pyöräretkeili Fårössä. Malla haaveili sisustusliikkeestä, jonka ohessa toimisi kahvila. Vuonna 2011 hän avasi Kellokoskelle Tuusulan ruukkiin Kinuskilla-kahvilan.
”Ruukki oli autio makasiinirakennus, ja kaikki pitivät minua aivan hulluna. Mutta minä näin paikan potentiaalin ja ajattelin, että kun avaan putiikin, ehkä perässäni tulee muitakin yrittäjiä.”
Kinuskilla avasi ovensa marraskuussa, ja ennen joulua Helsingin Sanomien lukijat äänestivät kahvilan parhaaksi lähiökahvilaksi. Siitä alkoi hurja lento.
”Teimme kaiken itse. Upea anoppini auttoi minut alkuun ja loi kahvilalle nimikkotuotteita, kuten kuulun kinuskikakun.”
Malla Tuuri-Sarinko kirjoittaa Gotlantiin sijoittuvaa romaania.
© Johanna Elomaa
Kinuskilla oli alusta saakka menestystarina, ja kun pyörä oli käynnissä, sitä ei pysäyttänyt mikään. Tuli laajennus, täyden palvelun catering, lounas ja lauantaibrunssi. Vuosien aikana kahvilassa järjestettiin konsertteja, kirpputoreja, festivaaleja ja Kinuskillan Taiteiden varjoyö, joka on nykyään suuri tapahtuma.
”Vedin itseni aivan piippuun. Tammikuusta kesäkuuhun saattoi mahtua kaksi vapaapäivää. Muistan erityisesti vuoden 2016 valmistujaisviikonlopun. Meiltä lähti satoja kakkuja, kolme catering-kattausta, emännöimme lauantaibrunssia ja järjestimme kabinetissa ristiäiset. Lakkiaisten jälkeen en tiennyt enää, kuka olen.”
Mallan äiti sairasti kroonista syöpää
Samoihin aikoihin Malla avasi sisustusliikkeen ja kesäkahvilan Keravalle. Lisäksi oli perhe, johon kuuluivat aviomies, neljä lasta ja kolme koiraa.
”Minuun iski jonkinlainen vauhtisokeus. Kaikki, mihin ryhdyin, paisui kuin ameeba.”
Perheessä oli myös murhetta. Mallan äiti sairasti kroonista rintasyöpää. Malla asui lapsista lähimpänä ja auttoi äitiä. Kuorma alkoi kasvaa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Talar du svenska? Tee 10 kysymyksen testi, joka paljastaa, kuinka hyvin tunnet ruotsin kielen sanonnat
”Menin töihin aamuseitsemäksi, saatoin käydä kahdesti päivän aikana äidin luona ja lopetin työt usein yhdeltätoista illalla.”
Kunnes vuonna 2018 syntyi päätös. Asioiden oli muututtava. Seuraavan joululoman jälkeen Malla ei enää avaisi kahvilaa. Hän vuokrasi kahvilatoiminnan eteenpäin ja vuotta myöhemmin myi yrityksen kokonaan.
”Olin kulkenut vuosia poispäin siitä, mitä oikeasti halusin. Ajatukseni harhailivat ihan muualla kuin kahvilassa. Suoritin jonkun toisen unelmaa.”
Menetyksen jälkeen koitti tyhjyys
Kahvilasta irtautumisen jälkeen oli lopultakin aikaa pysähtyä miettimään muutosta, satsata ammatillisiin intohimoihin. Ja perheeseen.
”Äitini vointi romahti samana vuonna kun lopetin kahvilassa. Saattohoidin hänet ja hyvästelin lopulta joulukuussa 2019. Olen valtavan kiitollinen, että minulla oli aikaa ja vapaus keskittää ajatukseni äitiin.”
Gotlantilaisten mukaan parasta on sesongin ulkopuolinen aika, kun saaren ja sen rauhan saa pitää itsellään.
© Johanna Elomaa
Menetyksen jälkeen koitti kuitenkin tyhjyys. Työkiireet ja huoli äidistä olivat poissa.
”Minut valtasi kokonaisvaltainen väsymys ja ilottomuus. Halusin vain vetäytyä omiin oloihini. En jaksanut satsata itseeni tai lukea edes kirjaa. Saati miettiä tulevia työasioita. Samalla tunsin valtavaa riittämättömyyttä ja soimasin itseäni. Ajattelin, että olin tehnyt liian vähän. Niin töissä kuin äidin suhteenkin.”
Vasta ammattiavun avulla ja ajan kuluessa Malla sai itsensä ja ajatuksensa raiteilleen.
”Minun on ollut aina hyvin vaikea sanoa ei. Kasasin vuosia itselleni projekteja. Lopulta oivalsin, että minulla on lupa kieltäytyä asioista eikä se tee minusta kelvotonta. Aloin vetää selkeitä rajoja.”
Unelmien talo meni toiselle
Vuonna 2020 tulivat korona ja etätyöt. Sekä varovainen oivallus siitä, ettei muuttoa ulkomaille ehkä tarvitsisikaan odottaa eläkeikään. Ajatus tuulisesta saaresta palasi. Malla oli vilkuillut jo jonkin aikaa ruotsalaisten Oikotietä, Hemnetiä.
”Kesäkuussa 2020 tulimme Gotlantiin katsomaan kolmea kohdetta. Yksi kolahti erityisesti, ja teimme kotimatkalla tarjouksen.”
Kuvaan ilmestyi kuitenkin ostaja, joka huusi talosta tolkuttoman tarjouksen. Se oli aikaa, kun talojen hinnat kohosivat taivaisiin. Ruotsalaiset ostivat kesäpaikkoja hinnalla millä hyvänsä.
Unelmien talo meni toiselle, ja takapakki otti koville. Malla lopetti hetkeksi etsimisen kokonaan. Kunnes 13. elokuuta hän avasi jälleen sivut.
”Istuin keittiön pöydän ääressä ja minusta tuntui, että henkeni salpautuu. Huusin miehelleni, että tule katsomaan, meidän koti on myynnissä. Tiesin, että talo oli tarkoitettu meille.”
Mutta näyttö oli jo kahden päivän kuluttua. Matka Ruotsiin ei sovittujen menojen takia onnistuisi. Välittäjä lupasi pariskunnalle kuitenkin virtuaalinäytön.
Seuraavana aamuna Malla sai soiton, että talosta oli tehty kerrasta poikki -tarjous. Se tarkoitti, että tarjous oli pyyntihintaa korkeampi mutta sillä ehdolla, ettei näyttöä järjestetä lainkaan. Oli silti mahdollisuus korottaa.
”Olimme nähneet talosta ainoastaan kuvat. Mieheni kysyi minulta, mitä minun intuitioni sanoo. Vastasin, että siinä on meidän koti.”
Tarjous hyväksyttiin ja käsiraha maksettiin jo samana päivänä.
”Teemme paljon asioita tunteella. Silloin mietin, että pitäisikö joskus tehdä järjellä. Emme tienneet Väten kylästä etukäteen mitään.”
Pariskunta matkusti Gotlantiin syyskuun lopussa tekemään kaupat.
”Emme puhuneet toisillemme sanaakaan sen jälkeen, kun ajoimme lautasta ulos. Kun talo tuli lopulta näkyviin, näin pihalla valtavan saksanpähkinäpuun. Punaiset ruusut kiemurtelivat oven pielissä. Kyyneleet virtasivat poskillani. Tiesin, että olimme tulleet kotiin.”
Parisuhde on tärkeämpi kuin remontti
Vanha kalkkikivitalo oli seisonut tyhjillään sata vuotta, kunnes vuonna 2003 talon ohi ajoi Lång Robertiksi kutsuttu mies. Hän osti kiinteistön ja aloitti mittavan remontin. Talo oli karmeassa kunnossa ja toimi läpikulkureittinä lähistöllä laiduntaville lehmille. Vasta vuonna 2016 taloon vedettiin vedet.
”Meidän saapuessamme talo oli hyvässä kunnossa. Toki olemme tehneet kaikkea pientä. Vaihdoimme ovia, paikkailimme lattiaa ja kattoa ja uusimme hormin. Me emme ole pätkääkään remontti-ihmisiä. Olemme ymmärtäneet pyytää ulkopuolista apua, sillä parisuhteemme on remonttia tärkeämpi.”
Malla Tuuri-Sarinko viehättyy vanhoista esineistä.
© Johanna Elomaa
Nyt vanhassa kalkkikivitalossa vallitsee kotoisa, jopa juhlallinen tunnelma. Lattialankuista ja kattoparruista huokuu ikä ja arvo. Kalusteet ovat rouheita ja vanhoja. Malla on tehnyt löytöjä Gotlannin vanhan tavaran liikkeistä, kuten Landa Gotlandista. Jyrkät portaat vievät yläkerran ullakkotilaan. Tekee mieli hipsutella hiljaa, talon historiaa ja sen entisiä asukkaita kunnioittaakseen. Vilkkaat jackrusselit pitävät silti huolen siitä, että hälinää ja askeleita riittää.
Lähimmät naapurit, Jens ja Malena asuvat maatalossa tien toisella puolella. Ohikulkijoita ei liiemmin ole, ja pihasaunassakin voi löylytellä ilman uteliaita katseita.
Tunnelma Väten kylässä ja pitkälti koko Gotlannissa on pysähtynyt ja kiireetön. Asiat ovat hallittavia ja ihmisen kokoisia. Silti tottuminen saaren rytmiin otti aikansa.
”Alussa olimme kuin kaksi duracell-pupua. Kaiken piti olla heti valmista. Vähitellen oli opittava siihen, että kun sähköt menevät, joku saattaa tulla korjaamaan vian, kun liikkuu Vätessä päin. Asiat kestävät, ja se tuntuu itse asiassa hyvältä. Se on jollain tapaa normaalimpaa kuin se, että kaikki tapahtuu aina saman tien.”
Gotlannissa Mallaa on koskettanut ihmisten avuliaisuus. Aiemmassa elämässä avun pyytäminen tuntui mahdottomalta.
”Koin, että jos en selviydy yksin, olen epäonnistunut. Täällä toisten auttaminen kuuluu kulttuuriin. Naapuri saattaa soittaa ja kysyä, että onko kaikki hyvin tai oletteko polttopuita vailla.”
Toisten tukeminen on tärkeää ympäristössä, jossa on paljon yrittäjiä.
”Jos joku paikallisyrittäjä mainostaa sosiaalisessa mediassa putiikkiaan, hän vinkkaa samaan päivitykseen muita saman kylän yrityksiä. On ymmärretty, että mitä monipuolisempaa tarjonta on, sitä enemmän ihmisiä tulee. Menestyäkseen itse pitää naapurinkin menestyä.”
Gotlantilaiset ovat ylpeitä saaren historiasta ja juuristaan.
”Luonto on paikallisille todella tärkeä. Ihmiset ovat kierrätyksestä tarkkoja. Jos joku on heittänyt pikaruokalan pussin auton ikkunasta tielle, siitä keskustellaan pitkään ja närkästyneesti. Saarella tehdään äärimmäisen vähän ilkivaltaa.”
Gotlannin rajuin vuodenaika saapuu tammikuussa
Kesäsesongin ulkopuolella Gotlanti on rauhan tyyssija. On tilaa hengittää ja ajatella.
”Rakastan saaren vastakohtaisuutta. Se on samaan aikaan herkkä ja rujo. On silmiä hivelevä kauneus ja kukkaloisto, sitten valtavat luonnonvoimat, piiskaavat tuulet, meren raivo ja myrskyt.”
Talvi eli Gotlannin rajuin vuodenaika saapuu yleensä vasta tammikuussa. Silloin Malla perheineen suuntaa muutamaksi kuukaudeksi Suomeen.
”Talomme on niin syvällä maalla, ettei siellä ole katuvaloja. On aika musertavaa, kun pimeys tulee kolmelta.”
Raukit herättävät gotlantilaisten mielikuvituksen.
© Johanna Elomaa
Parasta on silti kotiinpaluu Väteen ja pitkä kevät, jolloin luonto herää ja kukkii pitkään.
”Olen levoton sielu, mutta aina kun tulen saarelle, saan rajat ympärilleni. Koen täällä turvaa. Kuin olisin samaan aikaan itsessäni ja jonkun sylissä.”
Elämä on juuri nyt hyvää. Kahvilayrittäjyys on vaihtunut luovaan yrittämiseen. Malla ehti jo Suomessa asuessaan käydä kirjoituskurssilla. Muutama vuosi sitten hän suoritti Gotlannista käsin sanataideohjaajan opinnot. Se oli askel lähemmäs omaa unelmaa kielen parissa. Samoihin aikoihin syntyi idea Gotlantiin sijoittuvasta historiallisesta romaanista. Se syntyy paraikaa vanhan kalkkikivitalon ullakolla.
”Tuntuu kuin elämässä olisi avautunut viime vuosina kokonaan uusi luku. Olen alkanut elää tässä hetkessä ja oman näköistä elämää. Olen kiitollinen siitä, että minulla on siihen mahdollisuus. Voin muokata itse työpäiväni, joiden ei tarvitse olla enää kuusitoistatuntisia.”
Aikuiset lapset vierailevat ahkerasti Gotlannissa, ja Suomeenkin on lyhyt matka perhettä tapaamaan.
”Päivääkään en ole katunut lähtöämme. En koe enää häpeää tai syyllisyyttä siitä, etten tee tarpeeksi. Nautin. Sillä olen nähnyt loppuun kuluttavan hektisyyden ja sen, että elämä voi päättyä milloin hyvänsä. Olen onnellinen, että löysimme rohkeuden hypätä.”
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 7/2024.
Mallan Visby-vinkit
Historian havinaa Kun kapuaa korkeat kiviportaat mahtipontisen katedraalin viertä Nygatanille, päätyy Visbyn komeimman näkymän äärelle kaupungin ylle. Visbyn kehämuurin sisäpuolella on kymmenen keskiaikaisen kirkon rauniot, jotka ovat kaikki pysäyttäviä historiallisia maamerkkejä. Gotlannin museo on vaikuttava ja tarjoaa kattavan kuvan viikinkien valtakaudesta. Esillä on rautakautisia muinaisjäännöksiä sekä viikinkien aarteita enemmän kuin missään muualla.
Visby lautasella Villa Alman (Strandgatan 8) aamiaisbrunssi on ylenpalttinen. Silmä lepää suloisessa sisustuksessa ja kattaus on kuin taideteos. Strand Hotelin yhteydessä toimivan rauhallisen Matsalen-ravintolan (Strandgatan 34) lounas tarjoillaan pöytiin ja on astetta hienostuneempi. Vår Fru (St Hansgatan 24) on kasvispainotteista lähiruokaa tarjoileva rouheasti sisustettu illallispaikka.
Kierrätettyjä aarteita Alkuvuodesta ovensa avannut Velour Vintage & Secondhand (St Hansgatan 3) on hurmaava kirpparikonsepti, jonka omistaja Miranda suhtautuu vaatteisiin ja esineisiin intohimoisesti. Putiikissa voi istahtaa kauniille antiikkisohvalle ja juoda ostosten lomassa kahvit. Wisby Vintage & Design (Adelsgatan 13) tuo Ranskasta laadukasta antiikkia, ja liike on kaunis kuin koru.
