Marja Hintikka oli säteillyt edellisiltana lavalla rubiinin lailla kimaltelevassa punaisessa iltapuvussaan. Nyt puku muistutti tuosta Kultainen Venla -gaalasta, jonka hän oli juontanut yhdessä miehensä, radiojuontaja Ile Uusivuoren kanssa. Kaikki oli mennyt putkeen.
Rutistus ja kiire olivat vihdoin ohi.
– Jos joillakin on palautusjuoma, niin minulla on palautussuklaa, Marja kertoo.
Siinä hetkessä joululta jääneet suklaakonvehdit, jotka Marja kaivoi esiin rankan työrupeaman jälkeen, edustivat pysähtyneisyyttä ja läsnäoloa – eli niitä asioita, jotka olivat loistaneet poissaolollaan hänen elämästään pari edellistä viikkoa.
– Suklaan syöminen voi olla suorastaan meditatiivinen kokemus, Marja toteaa.
Anopin reseptillä
Suklaalla on aina ollut sijansa Marjan elämässä. Turvaherkku siitä tuli jo lapsena, kun Finnairilla lentäjänä työskennellyt isä toi matkoiltaan usein tuliaiseksi Budapest-konvehteja. Vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa taas valotti järjettömän isojen ja näyttävien mutakakkujen maailmaa – sellaisen, jossa suklaata ei totisesti säästellä.
Suklaakakulla on muutenkin erityinen merkitys leipomisesta nauttivalle Marjalle. Kun hän sai aikanaan anopiltaan, Ilen äidiltä, erään tietyn suklaahippukakun reseptin, ei hän vielä tiennyt, että tulisi leipomaan tuota kakkua käytännössä kaikkiin perhejuhliin siitä lähtien, usein tuplana.
– Suklaahippukakkuun tulee taloussuklaata, ja Ile rakastaa sitä. Pannukahvi ja taloussuklaa ovat hänen juttunsa, Marja nauraa.
Resepti on Marjalle ja hänen perheelleen erityisen tärkeä siksikin, että anoppi ei enää kakkua leivo. Marja sen sijaan on jakanut reseptin myös seuraajilleen Instagramissa. Häntä ilahduttaakin, että anopin suklaahippukakkua on tarjottu ihmisten laittamien viestien mukaan paitsi Amerikan-miniöille myös Brysselissä virkakahveilla.
”Olen aina ollut suklaamuija”
Muutoin Marja tunnustaa olevansa Suomi-suklaan ystävä. Fazerin Sininen, Geisha ja Fazerina maistuvat viikoittain. Toisinaan hän taas etsii oikein tummaa, esimerkiksi mintulla maustettua suklaata, joka on taivaallinen yhdistelmä punaviinilasillisen tai kahvin kanssa.
Marjalle suklaa kuuluu sekä arkeen että juhlaan, ja siitä on kiittäminen hänen lapsuudenperheensä mutkatonta suhtautumista herkkuihin. Suklaasta – tai muista makeisista – ei koskaan tehty kiellettyä hedelmää.
– Olen aina ollut suklaamuija. Se on ykkösherkkuni.
Yksi toive Marjalla kuitenkin suklaaseen liittyen on. Se liittyy siihen, miten suklaata tuotetaan.
– Haluaisin voida luottaa siihen, että suklaa olisi aina sekä eettisesti että kestävän kehityksen arvojen mukaisesti tuotettua.
